Pyörivätkö pyörät?

Heips!

Maailmanmenon ihmettelyä näin alkuun. On mahdollista, että muistan vielä jotain, toisaalta voihan se olla niinkin, että aika kultaa muistot. Pyörivien pyörien osalta tulee kaukaisia takaumia sellaisista asioista, kun posti, asiakaspalvelu, kasvatusvastuu  ja sosiaalinen media. Helpoin näistä on sosiaalinen media – sitähän ei ollut.

Postin kulkemisen osalta takaumia on muun muassa asenteesta säällä kuin säällä-vaikka fillarin päällä. Jotain raavittiin paperille, survottiin kuoreen tai haluttiin toimittaa paketti… se muuten toimitettiin ja tavallisesti myös luvatussa ajassa. Kirjeitä tai paketteja ei kadonnut, varsinkaan lopullisesti kuten tänä päivänä – näin 1.12. voidaankin todeta – The pohjaton kaivo juunou. Toimimattomuuteen haetaan nykyisin selityksiä läheltä ja kaukaa, syistä ja sepistä. Juttua riittää, kun valtakuntamme ”parhaimmistolla” – poliitikoilla. Oma harras toiveeni olisi niinkin pieni, kun selittelyt seis ja laitetaan homma toimimaan. Työkalutkin voivat jopa olla paremmat, kun 80-90 –luvulla, taitaa puuttua vain käytön opastus. HUOM! Perehdyttäminen on lakisääteinen velvollisuus. Turvallista matkaa meille kaikille.

Asiakaspalvelu on mielestäni hyvää siellä, missä sitä sattuu olemaan. Käyttäytymismallit on opeteltu ja kielitaitoakin löytyy vaikka mihin lähtöön. Perusasiat ovat pääsääntöisesti hallinnassa, kysyt myyjältä missä jokin tavara sijaitsee niin hän palvelualttiina oitis singahtaa edelläsi paikan näyttämään itsekseen ääneen puhuen…. onkohan se siirretty…. missähän se olikaan. Hyvin usein tavara kuitenkin pikaisesti löytyy monen muun seasta… sitten heität myyjälle kysymyksen –mitenkäs tätä käytetään tai – soveltuuko tämä siihen ja siihen hommaan. Pitkä hiljaisuus… en tiedä tai sitten suusta tulee tuutin täydeltä ”bullshittiä” puhelahjat on kunnossa, niin pitääkin. Kauppaliikkeen ulkopuolella palveluun voit vahingossa törmätä sairaanhoidossa, taksissa tai bussissa. Näissä paikoissa palveluun tulee kuitenkin suhtautua ajankäytöllisesti ja ajatuksellisesti hieman hitaammin, ai miksi? Ainakin omilla iäkkäimmillä aivoillani kestää hetken pidempään tajuta ja/tai sisäistää kuulemiani kysymyksiä; –  mike onko se osite – tai-   kui se jalg tegude – tai – kje sä olit matkana cesti? Turvallista matkaa meille kaikille.

Kasvatusvastuu taasen taisi kadota taivaan tuuliin viimeistään samoihin aikoihin, kun sosiaalinen media oli tuloillaan. No ehkä hieman aiemminkin, tuossa -70 – -80 –luvun taitteissa. En ole sitä mieltä, että herran pelko olisi viisauden alku. En ole sitä mieltä, että ensimmäinen opittava asia koulussa olisi Suomen presidentit tai persoonapronominit – nämä luokan edessä ulkoa lueteltuna. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisestä heijastuu suoraan kunnioitus tai sen puute kanssaihmistä kohtaan. Käyttäytymismallin me saamme kaikki ensimmäisinä elinvuosinamme kotoamme, se sitten muuttuu ja täydentyy elinpiirimme laajetessa – hiekkalaatikko – päiväkoti – eskari – peruskoulu jne. Valitettavaa on se, että peruskoulussa yksi yleisimmistä sanoista on vittu ja viittomaliikkeistä osataan ensimmäiseksi keskisormen nosto. Viimeistään ammatillisen koulutuksen yhteydessä temmotaan pinnoittaen keuhkot nikotiinilla ja kaljanjuontia jos ei osata niin kammetaan polla sekaisin kannabiksella kuten kunnon räppäritkin. Ajokortin saatuamme osaammekin jo kaiken… muiden pitää noudattaa sääntöjä, minun ei. Luuletko olevasi turvassa peltipurkissa. Et ole niin kauan, kun siinä roikkuu kahta puolta identifiointikilpi ja tietosi saa Trafista. Turvallista matkaa meille kaikille.

Kari U. Huuhtanen