”Vasta” sata vuotiaalle

Mennyttä kalua

Istahdan kivelle, kumarrun ja katson kuvajaistani,
tyyni on meriveden pinta.
Kallistan päätäni sekä sukaisen hieman hiuksiani,
kuvajainen toimii ja vastaa liikkeeseen.

Oikaisen nuoren vartaloni pitkälleen lämpimälle hiekalle,
joku jäi äskeisestä vaivaamaan.
Ummistan kuitenkin silmäni ja annan lämmön hyväillä,
pieni tuulenvire tekee tepposen.

Joudun kohottautumaan tavoittaakseni olkihattuni,
uteliaisuuttani kurkistan veteen.
Kauhistun, parkaisen ja juoksen henkeni edestä kotiin,
varmistun asiasta vessan peilin edessä.

Kyyneleet silmissä kääntelen päätäni ja katson peiliin,
ei totuus katsomallakaan muuksi muutu.
Sivelen poskiani kummallakin kädelläni varovasti,
perkele….. Minulle kasvaa parta.