Katsoin peiliin …. no ei sieltä vielä ihan porsas takaisin päin katsellut, mutta vuosien takaiseen hyvään kuntoon ja ”hoikkuuteen” huomasin olevan muutaman kilometrin mittaisen matkan. Pitäisiköhän tehdä jotain? Pitäisi varmastikin, mutta on tuohon Jouluunkin aikaa vain muutamia päiviä. Voinko tässä vaiheessa riistää itseltäni sen hekumallisen ilon, jonka vatsani kohtaa Joulupöydän ääressä nauttiessani vaimoni ja tyttäreni kokkaamia herkkuja?
En varmasti voi… tai voisin, mutta en viitsi. Siirrän kyseisen operaation heti Joulun jälkeen toteutettavaksi, siis elämän- ja varsinkin ruokailutapoihini liittyvän muutoksen operaation.
Pitäisiköhän tuo oikein suunnitella ja aikatauluttaakin kunnolla… kyllä, mutta… Joulun jälkeen tulee heti uusi vuosi, sitten on synttäreitä vino pino ja varmaan töiden ja harrastustenkin vaatiman ajankäytön olettaisin heti tammikuun alkupuolella kiihtyvän. Aika paljon löysin selityksiä olla aloittamatta, mutta nuohan olivatkin vain selityksiä – siis suunnitelmaan.
Aloittaisinko närästyksen poistamisella… juupa itsehoitotuotteita apteekista – ei vaan ruokasoodaa ja vettä, tai sitten hunajaa-inkivääriä-aloeveraa, tehokasta ja paljon apteekkia halvempaa.
Seuraavaksi ruokavalion muutos, siis pysyvä sellainen. Pois leipä, rasva, käristetty rasva,takaisin hedelmät ja vihannekset. No en minä ole niitä ennenkään syönyt, paitsi kurkkua,tomaattia ja hernekeittoa. Ainahan voin kokeilla jotain uutta. Oppii se vanha koirakin uusia temppuja… toivon.
Ja mitä sitten, lisää liikuntaa? Johan minä liikun, kerran viikossa oikeasti säkin ja punttien + kahvakuulien kanssa. Käyn myös viemässä roskia ja hakemassa lehdet postilaatikosta, mikäli vaimo ei ehdi ensin. Jospa lisäisin tuota oikeaa liikuntaa ainakin neljään kertaan viikossa…. tämä on päätetty, nyt vaan tuumasta toimeen. Ei kuitenkaan pidä kiirehtiä, sainhan suunnitelmani valmiiksi.
Itseäni muistuttaakseni laitan tähän alle vielä ns. oman kuvan aiemmilta vuosilta.
Rauhallista Joulua kaikille!
Tehokeho
Käännän pääni/katson alas,
silmissäni sileä pinta.
Se on kuin ryhävalas.
Karva siellä, toinen täällä
ylitse kuitenkin kurkotan.
Siirrän käden/kohtaan jalan,
on kädessäni isovarvas.
Itkeä kohta minä alan.
Sattuu sinne, sattuu tänne
tuskani tunnun voittavan.
Vedän kättä, ojennan koipea,
tuntuu hyvin lämpimältä.
Tapa on sittenkin oikea.
Oikaisen raajan, venytän vähän
tavoitteeni taidan saavuttaa.
Otan toisen/touhuan salassa,
jännitän kehoa pikkuisen.
Kohta on sukat jalassa.
© 1999 Kari U. Huuhtanen
Huuhtanen 