Sai tyttö uuden fillarin,
ison kuin katepillarin.
Isi ajatteli kasvuvaraa,
lyhyet jalat vastaan haraa.
Ei tyttö pääse satulaan,
joutuu isi aina auttamaan.
Isi noutaa tikapuut,
naurussa on muiden suut.
Virheensä isi kohta myöntää,
fillarin tuon talliin työntää.
Saa siellä olla monta vuotta,
ei tarvitse tytön itkeä suotta.
Isi tytön ottaa autokyytiin,
kaupassahan fillareita myytiin.
Kaupan ovi jo aukaistaan,
tyttö onnesta naurahtaa.
Tyttö valitsee fillarin punaisen,
ehdottoman oikean kokoisen.
Isi lompakon ottaa taskustaan,
käy fillaria maksamaan.
Kotiin kumpikaan tullessansa,
ei pidättele riemuansa.
Hymyssä on perheen suut,
isikin piilottaa tikapuut.
© Kari Huuhtanen
Huuhtanen 