Ystävä

Olemme olleet yhdessä, en muista edes kuinka kauan.
Aika on menettänyt merkityksensä.
Hän on minulle tärkeä, tiedän että tunne on molemminpuolinen.
Tunteita ei voi sanoin kuvailla.

Kuinka syvästi voikaan kiintyä, läheisyyteen ja toisen lämpöön.
Onko se vain omahyväistä riippuvuutta.
Kun hän on nyt ja tässä, en osaa sitä riittävästi arvostaa.
Turtuvatko toisetkin samaan tavallisuuteen.

Kun kuolema korjaa omansa, menettämisen tuska tahtoo tukahduttaa.
Turhaan lohdutan itseäni… kukin vuorollaan.
En voi kuin sanoa hyvästit, mahdollisimman kauniilla tavalla.
Menemme perätysten kuten tapana on.

© Kari Huuhtanen