Paljon puhutaan ns. kuplassa elämisestä. Ystäväpiiri valikoituu vain kaikesta samaa mieltä olevista. Esimerkiksi USA:sta raportoidaan, että sukujen jäsenet eivät ole enää tekemisissä toistensa kanssa, jos toisilla on ”vääriä” mielipiteitä. Jopa perheet voivat jakautua eri blokkeihin. Tämä ei ole ikäpolvikysymys, liittyy sekä nuoriin että varttuneempiin ikäluokkiin. Tulee myös yhä enemmän vaatimuksia – myös meillä Suomessa – siitä, keitä on suljettava ulos kaikista tiedotusvälineistä ja mm. keskusteluohjelmista.
Netin käyttöäsi seurataan automaattisesti, ja tarkasti viilatut ohjelmat, algoritmit, tarjoavat sinulle ensiksi niitä aihepiirejä ja uutisia, joista olet ennenkin ollut kiinnostunut. Tämän asian kääntöpuoli on tietenkin, että tietosi ja näkemyksesi vääristyy, kuin kokoaisit palapeliä, josta puuttuu paloja. Uutisvirran tasapuolisuudesta voi yleensäkin olla montaa mieltä. Se kohdistuu aina uusiin päiväkohtaisiin raflaaviin kohteisiin ja entiset jäävät huomiotta, usein myös laajemmat toisiinsa vaikuttavat asiakokonaisuudet.
Seuraavaksi tullaan sananvapauden kannalta hankalaan aiheeseen. Vaalien lähestyessä voit saada ”uutisia”, jotka tutkitusti vaikuttavat juuri sinun ajatteluusi. Näistä suuri osa voi olla ”botteja”, automaattisesti toimivia tietokoneohjelmia, jotka vastaanottajasta näyttävät ihmisten lähettämiltä viesteiltä. Osa on suoraa valehtelua tai vähintään puolueellisesti painotettua. Lisäksi ne voivat ohjata kirjautumaan ”uutissivustolle”, jonka sisällys on pelkkää valheellista mielipidevaikuttamista. Suomessa ”magneettimedia” niminen julkaisu oli tästä hyvä ”huono” esimerkki. Jotkut, ilmeisesti muutama prosentti väestöstä, seurasivat sitä ja uskoivat sen kirjoitteluun. Se siitä medialukutaidosta. Em. lehteä kustansi tavarataloketjun omistava Juha Kärkkäinen, joka Wikipedian mukaan tukee uusnatsijärjestöjä. Hän on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan mm. juutalaisvastaisista kirjoituksista. Muun muassa valkoista ylivaltaa kannattavat mielipiteensä hän ilmeisesti omaksui ollessaan muutaman vuoden Yhdysvalloissa.
Yhdysvalloissa on muutamia upporikkaita perheitä, jotka suurella rahalla tukevat omaan maailmankuvaansa ja intresseihinsä sopivia ehdokkaita ja poliitikkoja. Pääosin tämä toiminta on laillista. Viime presidentinvaalien taustoihin liittyvät menossa olevat tutkimukset tuovat koko ajan uutta tietoa näkyville. Kuitenkin facebookin tietomassojen käyttö ilman lupaa vaalivaikuttamisen pohjamateriaalina on vähintäänkin lain harmaalla alueella. Näitä vaikuttajia ovat Mercerin perhe, Koch veljekset ja monia muita. Jotkut pysyttelevät taustalla, toiset toimivat julkisuudessa ja myös politiikassa. Yleensä näiden henkilöiden maailmankatsomus on republikaanien oikealta laidalta (ns. teekutsuliike), ja rahaa syydetään esimerkiksi ilmastomuutoksen kieltäjille, abortin vastustajille ja aselakien mahdollisimman suurta vapautta kannattavalle NRA:lle, mahtavalle Kansalliselle kivääriyhdistykselle. Äärirepublikaanit ovat mm. sitä mieltä, että valtion ainoa tehtävä on ylläpitää armeijaa – kaiken muun voisi jättää markkinavoimille. Suomen SDP:n aatepohja on tässä katsannossa ääripunaista kommunismia ja kokoomuskin epäilyttävästi vasemmistolainen. Toisaalta finanssikriisissä holtittomia riskejä ottaneet amerikkalaiset pankit pelastettiin veronmaksajien rahoilla. Eli voitot yksityistettiin ja tappiot sosialisoitiin! Mielenkiintoista logiikkaa.
Kun henkinen elinpiirimme alkaa olla kuin yhtä kuplamuovia, mihin tämä voi johtaa? Jouko Tyyri yritti joskus selittää ivalliselle tv-toimittajalle että valtio on tahdon asia. Meillä on identiteetti Suomen valtion kansalaisina. Se luotiin 1800-luvulla valtiomiesten, taiteilijoiden, kirjailijoiden ja säveltäjien voimin. Ruotsin kielen vihaajia voi muistuttaa, että useimpien em. henkilöiden kotikieli oli ruotsi. Kotivaltioon samaistuva identiteetti ei ole itsestäänselvyys. Afrikan pitkillä viivottimilla piirretyt valtioiden rajat pitävät sisällään väestöjä, jotka samaistuvat omaan heimoon, sukuun, uskonryhmään tms., mutta eivät omaan valtioonsa. Venäläisistä noin puolet kertoo ensisijaisesti oman identiteettinsä olevan jotain muuta kuin Venäjän valtion kansalaisuus. Eri kansallisuuksien välit Venäjällä eivät ole niin idylliset, kuin Neuvostoliiton aikana esitettiin. Kun joskus keskustelin venäläisen työtoverin kanssa tsetseeneistä, hän teki kädellään kurkun leikkaamista kuvaavan eleen. ”Näin pitäisi tehdä kaikille tsetseeneille”.
Pahin tulevaisuuden skenaario on, että jakaannumme kuin kivikauden heimot. Jokainen vastaantulija on mahdollinen vihollinen, jota pitää varoa tai varmuuden vuoksi tappaa. Jos tämäntapaiseen henkiseen tilaan joudutaan, ei paljon ole jäljellä pohjoismaisesta onnellisesta hyvinvointivaltiosta. Tutkitusti onnellisuus perustuu paljon siihen, että lähimmäisiin voi luottaa. Suomen, Välimerenmaiden ja Venäjän välillä on tässä suhteessa valtava ero.
Mitä voimme tehdä nyt? Ei pidä pelätä muiden erilaisia mielipiteitä. Oli melkoinen kokemus, kun äskettäin luin rinnakkain Pentti Linkolan elämäkerran ja Esko Valtaojan kauas tulevaisuuteen kurkottavan ”Kohti ikuisuutta”. Siinä riitti pohtimista, kaksi päinvastaista maailmankuvaa. Asiapohjainen keskustelu, jopa väittely, voi olla todella mielenkiintoista ja avartavaa. Sivistystä pitää olla sen verran, että keskustelun kolmas kommentti ei ole henkilökohtainen loukkaus, kuten nettikeskusteluissa näyttää olevan tapana. On tietenkin pieni ryhmä provokaattoreita tai luonnevikaisia, joiden kanssa jänkkääminen on hyödytöntä. Silti voi yrittää. Laki antaa myös rajat rasismista ja suoranaisesta herjaamisesta. Kohtuullinen yleissivistys antaa paljon asia-argumentteja, vaikka rotuteorioiden älyttömyyksistä. Geenitutkimus kumoaa monet vanhat luulot ja ”kallonmittaustieteet”. Tietoa kannattaa hankkia. Kokemuksen ja vertailun avulla oppii erottamaan roskan tosiasioista, vakavasti otettavat tutkijat huuhaaporukoista.
Tulevaisuuden pääsuunnat ovat omissa käsissämme.
Asko U. Huuhtanen
Huuhtanen 