Suomessa on yli sata lääkevalmistetta masennuksen hoitoon. Jos lyhytaikaisetkin käytöt huomioidaan, käyttäjiä lienee satoja tuhansia. Jotkut saavat niistä apua, toiset eivät. Syitä masennuksen yleisyyteen on esitetty lukemattomia, mutta yksi vaikuttava tekijä on kaiken muuttumisen nopeus. Se tapahtuu myös elinympäristöissä. Ihminen ei ole kehityshistoriansa aikana joutunut nykyisen kaltaiseen muutospaineeseen, joka vain jatkuu ja jatkuu. Vietin ensimmäiset kahdeksan elinvuottani Pyhäjoen latvoilla upeassa koskimaisemassa. Vesi kohisi kivien lomassa suurimman osan vuotta. Oli muutamia pieniä saaria, joita kapeat purot erottivat toisistaan. Ne olivat uskomattomia leikkipaikkoja. Muinaiset myllynkivet olivat jääneet muistoksi vanhoilta ajoilta.
1950-luvulla koski raivattiin alavirrassa olevaa voimalaitosta varten. Hienot maisemat, saaret, niiden väliset pikku purot katosivat. Koski muuttui eräänlaiseksi ”uinuvaksi laguuniksi”, jonka rannat alkoivat nopeasti kasvaa umpeen risuista ja pajuista. Siinä vaiheessa olin jo onneksi muuttanut pois, vanhempien mukana Karjalan ”laulumaille”. Vuosikymmeniä myöhemmin Suomen luontolehdessä oli kuva entisistä lapsuusmaisemistani ja toteamus, että tässä esimerkki järjettömästä koskien tuhoamisesta. Virtaama Pyhäjoen latvoilla on niin pieni, että tästä voimalaitoksesta saatavalla energialla ei ole käytännössä mitään merkitystä.
Uudella asuinpaikalla kehitimme toverien kanssa kiehtovan leikkipaikan kalliomaastoon, johon teimme tiet ja autotallit pienille kuorma-autoille, sekä kaikkea muuta, mitä mielikuvituksella hyvä leikkipaikka synnyttää. Nykyisin paikalla on kilometrin kokoinen avolouhos, josta murskataan kiveä rakennusaineeksi. Samoin maisemat muuttuvat aina enemmän läpinäkyvimmiksi talouden pyöriessä ja metsien huvetessa.
Ilman muutamien määrätietoisten ihmisten vaikuttamista, kuten toimittaja kirjailija Reijo Rinteen, Koillismaalla ja Pohjois-Suomessa, Lappi mukaan lukien, tuskin olisi ainuttakaan vapaata koskea. Pohjoisen sähköyhtiöt näyttävät edelleen lobbaavan ja odottavan tilaisuutta päästä rakentamaan vapaita koskia ja uusia tekoaltaita. Tosin turismin vaikutus on nykyisin suuri ja kasvava, että ehkä koskiensuojelulakia ei revitä auki
Noina vuosikymmeninä myös soita ojitettiin kiireellä tutkimatta sen kummemmin, voiko niissä metsä kasvaa. Kun suunnitelmia ei aina ehditty tehdä, riitti kun mies juoksi pitkin soita lippu kepin päässä ja katepilleri isoa auraa vetäen seurasi perässä. Myöhemmin on ymmärretty, että kaikki suot eivät sovellu metsän kasvualustaksi. 1950-luvun lopulta metsätaloudessa otettiin käyttöön avohakkuu, syntyi niin sanottuja Osaran ”lentokenttiä”. Metsähallituksen pääjohtajana oli tuolloin Nils Osara. Avohakkuut synnyttivät paljon keskustelua ja koiranleuat kertoivat, että oravat ylittivät näitä aukeita kävellen reppu selässä ja takamukset karvattomina, kun täytyi huilata kantojen päissä istuen. Alussa hakkuuaukeiden metsitys pohjoisessa ei aina onnistunut ja joillakin seuduilla paikalliset kertoivat kolmeen kertaan suoritetuista istutuksista. Nykyään on kai opittu valitsemaan oikeanlaisia taimia, ja metsitys onnistuu paremmin.
1960-luvulla alkoi rakennuskannassa varsinainen purkuvimma. On kai vain kiittäminen hyvää onnea ja muutamaa tarmokasta ihmistä, että esimerkiksi Puu-Rauma ja Porvoon vanhat osat säilyivät. Tilalle tuli matalia tasakattoisia rakennuksia, joiden katot eivät kestäneet Suomen ilmasto-oloissa. Niitä on myöhemmin muutettu joukoittain harjakattoisiksi. Useimmat Suomen kirkonkylät ovat kuin Hullun Hatuntekijän jäljiltä. On kerrostaloja, rivitaloja, erilaisia omakotitaloja, vanhoja ja uusia, marketteja, huoltoasemia ja vanha kirkko kaikki suloisessa sekamelskassa. Jos kaikki tämä ei vaaranna mielenterveyttä, ja lisää epäviihtyvyyttä, mikä sitten.
Tavallaan on ymmärrettävää, että sodan ja sotakorvausten raskaan aikakauden jälkeen, haluttiin edistystä ja vanhaa elämäntapaa, tai vanhaa rakennuskantaa, ei ymmärretty arvostaa. Muutos kaikkineen oli hirvittävän nopea ja antoi oivaltaville kirjailijoille, kuten vaikka Heikki Turuselle, aihepiirin moneen kertomukseen.
Kun kaikkea tätä katsoo kokonaisuutena, ei ihmetytä, jos masennuslääkkeitä tai ilopillereitä tarvitaan.
ASKO U. HUUHTANEN
Huuhtanen 