FORTUMIN UHKAPELI HISTORIAN VALOSSA

Kun Fortum alkoi investoida miljardeja Venäjän voimalaitoksiin, olin lievästi sanoen ihmeissäni. Ainahan liiketoiminnassa riskejä täytyy ottaa, mutta kamikaze-linjalle ei sentään pitäisi lähteä. Ilmeisesti nuoren polven yritysjohtajilla ei ole todellista ymmärrystä Venäjän valtion perimmäisestä luonteesta. Vanha luulo siitä, että meillä olisi jokin erityissuhde tai asema Venäjän naapurina, pitäisi jo laittaa historian roskatynnyriin. Ne ajat ovat kaukana, kun Nikita Hrustsev ja Kekkonen ryyppäsivät yhdessä ja tulivat ilmeisen hyvin toimeen keskenään. Fortumin päättäjät luulivat voivansa heilutella asioita, ja kävi presidentti Koiviston sanoin: ” Häntä alkoi heiluttaa koiraa.” Fortum on jo pakotettu Venäjän valtion ydinenergiayhtiön Rosatomin tytäryhtiön Rusatom Energy Internationalin Pyhäjoelle tulevan ydinvoimalan osarahoittajaksi. Rahoitusjärjestelyissä on ollut erikoisia vaiheita bulvaanikuvioinen, ja Fortum tietenkin kiistää pakkotilanteen.

Voroshilov,_Khrushchev,_Kekkonen

Venäjä virallisia tahoja lähellä olevassa lehdessä (huhtikuu 2018) Rossijskaja Gasetassa,  joka ei todellakaan ole mikään Seiska tai Nyrkkiposti, on mm. seuraavanlaisia väitteitä: ” Suomalaisesta valtionyhtiöstä on tullut todellinen uhka paitsi Venäjän energiaturvallisuudelle, myös muulle turvallisuudelle”. Lisäksi väitetään, että Fortumin hallituksen puheenjohtajana toimisi Suomen puolustusministeri ja hallitukseen kuuluisi poliittisen poliisin edustaja. Minä syntyperäisenä suomalaisena en tiedä, mikä on poliittinen poliisi. Väitteet ovat älyttömiä, mutta kun ne esitetään virallisessa lehdessä, siitä voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Vainoharhaa ja ääliömäisiä teorioita Venäjällä riittää, mutta hulluillakin väitteillä ajetaan jotain agendaa. Joillakin nettisivuilla väitetään, että Fortum vetää energian avulla Mannerheim linjaa Uralille ja toimii Naton kätyrinä. Fortumia on parjattu venäläisessä lehdistössä ja nettisivuilla ennenkin. Vanha sanonta kertoo, että kasakka ottaa kaiken, mikä on irrallaan. Ilmeisesti kasakka ei myöskään kestä, että joku ulkomaalainen tekisi toimivaa bisnestä Venäjän strategisesti tärkeällä liiketoiminta-alueella. Tämän koki Shell 2006 – 2007. Yhtiö joutui läntisten kumppaniensa kanssa luopumaan osa-omistuksestaan Sahalinin öljy- ja kaasukenttiin. Kysymys oli miljardeista ja erilaisin kiristyskeinoin (mm. ympäristöasiat), hinta ilmeisesti painettiin alle käyvän arvon. Kun kaupat oli tehty, Putin ilmoitti, että ympäristöasiat on ratkaistu.

Koska Venäjällä vedellään taas Mannerheimin linjoja, käydään lyhyesti läpi historian opetukset siltä osin, kuin ne Fortumissakin olisi pitänyt tuntea. 70-luvulla Suomessa lapsikuorot veisasivat kiltin Lenin-sedän kunniaksi. Kekkonen muisti mainita kaikissa yhteyksissä, kuinka Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Tämä oli tietenkin hyödyllistä liturgiaa Neuvostoliiton aikana.  Jos itse Lenin on jotain antanut, ei sitä tietenkään voi ottaa pois. Lenin todella allekirjoitti Suomen itsenäistymisen asiakirjat, mutta samalla lähetti Suomeen punaisille aseita ja 2000 hengen joukko-osaston, sekä painosti vallankumoukseen. Brest-Litovskin rauha 3.3.1918 muutti suurpoliittista tilannetta sen verran, että se pakotti sisällissodassa olevat bolsevikit luopumaan Suomesta toistaiseksi, kuten silloin ajateltiin. Venäjän valkoisen armeijan johto ei ollut valmis myöntämään Suomelle itsenäisyyttä missään vaiheessa.

Jotkut piirit Suomessa ovat väittäneet talvisotaa silloisen ulkoministeri Eljas Erkon sodaksi. Tällä vihjataan, että neuvotteluissa joustamalla olisi sota vältetty. Kun katsotaan mitä tapahtui ”joustaville” Baltian maille ja Romanialle sekä huomioidaan, että talvisodan valmistelu alkoi noin vuotta ennen Mainilan lavastuksia, voidaan Erkon mustamaalaaminen tästä asiasta lopettaa. Sivumennen todeten Venäjä myönsi vasta 50 vuotta myöhemmin ampuneensa itse nämä sodan syynä käytetyt Mainilan laukaukset. Raatteen tiellä tuhotulla ukrainalaisdivisioonalla oli mukana nuotit ja torvet Oulussa pidettäväksi suunniteltua voitonparaatia varten. Kysymys oli puhtaasta Stalinin rosvoretkestä ja yrityksestä liittää Suomi taas NL:n yhteyteen. Talvisodan loppuminen 13.3.1940 ei vakaita oloja tuonut. Rajan ollessa vielä tarkasti merkitsemättä, alueille eksyneet suomalaiset katosivat Neuvostoliiton vanki- ja keskitysleireille. 14.6.1949 venäläiset koneet ampuivat alas Tallinna-Helsinki lennolla olleen matkustajakone Kalevan. Tilanteet kärjistyivät ja jatkosota alkoi tunnetuin vaihein 25.6.1941.

Jatkosodan jälkeen Stalin oli harmitellut useaan kertaan, ettei hän miehittänyt Suomea 1940-luvun loppupuolella. Joidenkin lähteiden mukaan tähän epäröintiin vaikutti ns. asekätkentäjuttu, jossa isänmaalliset suomalaiset siirsivät aseita kätköön mahdollisen miehityksen varalle. Suomen sisäpolitiikkaa ohjailtiin idästä kautta vuosikymmenten, ja ”hyvällä” menestyksellä. Venäläiset loivat paitsi vakoiluverkostoja myös ”kotiryssä” -systeemin, jossa sopiviin henkilöihin pyrittiin vaikuttamaan ja käyttämään tiedonlähteinä ja manipulaattoreina. Ehkä tunnetuin operaatio oli yritys tehdä Ahti Karjalaisesta Kekkosen seuraaja. Tässä operaatiossa oli toki mukana suomalaisiakin, muun muassa eräs Paavo Väyrynen. Jotkut epäilevät, että näitä Venäjän manipuloimia henkilöitä on vieläkin Suomen virkakoneistossa.

Brezhnevin kerrotaan todenneen: ”Suomi, sehän on jo meidän taskussa.” Eräs rajavartiolaitoksen henkilö, joka toimi tarvittaessa tulkkina, kertoi kun suomalaiset saapuivat vierailulle erääseen kolhoosiin, niin isäntä piti tervetuliaispuheen: ”Tervetuloa neuvosto- suomalaiset!” Tämä ei tietenkään todista muuta, kuin ehkä heikkoa maantiedon tuntemusta, mutta suomalaiset varmaan kohauttelivat kulmakarvojaan.

Neste

 

Energiapolitiikka on osa Venäjän suurvaltapolitiikan työkalupakkia. Kaikki niveltyy suurempiin valtapoliittisiin tavoitteisiin. Ison saksalaisen energiayhtiön, Uniperin kaupan toteutuminen, toisi Fortumin mukaan uuden Itämeren kaasuputken, Nord Stream 2:n, rahoituskuvioihin, ja tässä on ehkä tämän hetken hyökkäyksen taustasyy. Fortum voi yrittää hakea Venäjällä oikeutta väärien tietojen julkaisemisesta, mutta on hyvä muistaa, että Venäjän oikeuslaitoksen toiminta on ei-ennustettavaa.

Kun kyse on valtiosta, joka ei kunnioita mitään sopimuksia, joka kipuilee suurvaltahybriksensä kanssa, josta ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tule oikeusvaltiota ja joka tarvitsee lisää vihollisia sisäpoliittisiin tarkoituksiin, on varmaa, että Fortumin ongelmat tulevat jatkumaan yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Välillä voi tulla tyynempiä vaiheita, mutta ennemmin tai myöhemmin voitot uhkaavat muuttua tappioiksi.

Kun on lähdetty ”syyhyttä saunaan”, voi vain jatkaa kylpemistä, ja toivoa, että edes osan sijoituksista ehtisi saada takaisin, ennenkuin mahdollisesti ”taivas putoaa”.

Asko U. Huuhtanen

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: