Jussimme – Vår midsommar

Kesäpäivänseisaus oli tänään 21. kesäkuuta. Tuolloin aurinko on kauimpana pohjoisessa ja pisimmän ajan horisontin yläpuolella maapallon pohjoisella puoliskolla.

Kesäpäivänseisausta on juhlittu Auringon juhlana ja säänjumala Ukon juhlana. Vielä 1800-luvulla Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi. Säänjumalan kuviteltiin olevan ihmishahmoinen, pilven päällä asuva henki, joka pitää taivaallisia käräjiä siitä, saadaanko sateita vai ei.  Jumalaa kutsuttiin Ukon lisäksi muun muassa Äijäksi ja Taivaan Asujaksi. Monet nimet selittyvät kohteen tärkeydellä ja siitä käytetyillä kiertoilmaisuilla; säänjumalan nimeä ei haluttu turhaan lausua, ettei jumala suuttuisi ja rankaisisi kuivuudella ja huonolla sadolla.

bonfire-140796_1280

Tätä historiallista seikkaa pohdiskellessani totesin olevani jälleen syyllinen johonkin ikävään asiaan. Olen nimittäin vähintään osasyyllinen kauniiseen kevääseemme. Alkukesämme 2018 on ollut erinomainen auringonpalvojien ja ulkoilijoiden näkökulmasta, maanviljelijät  ovat  tilanteesta täysin toista mieltä. En taida uskaltaa tänä kesänä lähteä yöllä ainakaan kenenkään heinäpellolle taikojen perässä kirmailemaan, sillä siellä voi tulla niin sanotusti kuokkaan, mikäli paikallinen viljelijä sattuisi tunnistamaan. Syyllisyyteni tilanteeseen juontaa edellisessä kappaleessa mainittuun Äijän nimen turhaan lausumiseen. Nimeä on taloudessamme lausuttu touko- kesäkuussa toistuvasti lastenlasten toimesta; pitikö minun kiusoitella ja kutitella heitä, harmillista.

Toisaalta yhteiskunta jättänee minut tällä erää tuomitsematta, sillä aiheuttamani kuivuuden ansiosta salaoja- ja sadevesijärjestelmän uusimisemme onnistui mainiosti ja juokseehan tuolla pahempiakin rikollisia jatkuvasti vapaana oikein erillisillä oikeuden päätöksillä.

Karjalaisten perinteiden mukaisesti asetin itseni omasta mielestä ansaitsemalleni jalustalle hieman yli kahdeksan vuotta sitten,  juuri hieman ennen ensimmäisen lapsenlapsen syntymää toivomuksella, että synnyttyään kutsuisivat minua Äijäksi  – mies lähti Karjalasta, mutta Karjala ei koskaan lähde miehestä, kuten viisas tätini tässä taannoin totesi. Äijäksi ovat lastenlapset ahkerasti kutsuneetkin ja aina heitä tavatessani tunnen olevani vähintään yhtä tärkeä, kun nuo alkuperäiset säänjumalat. Toki oikeat vaikutusmahdollisuuteni säähän ovat hieman ohuemmalla pohjalla, kun edellä mainituilla vanhemmilla osaajilla – näin se osaaminen yhteiskunnastamme katoaa.

1024px-Ekman,_Lemminkäinen_tulisella_järvellä_(sketch)

Yötön yö ja Auringon juhlinta ovat kirvoittaneet monia riittejä, tapoja ja taikoja, joita vieläkin juhannusöinä harrastetaan, osin leikki- ja osin tosimielellä. Jumalten ja henkien lepyttely ja toive hedelmällisestä kasvun kaudesta on taas luontoa palvovalle kansalle ollut totisinta totta; jos Ukko suuttuu, ei saada sateita. Taikojen lisäksi vanhaa perua ovat kokkotulet ja aamuun jatkuva äänekäs juhlinta, joiden tarkoituksena oli karkottaa pahoja henkiä. Tätä kirjoittaessani taitaa Ukko olla todella hyvällä tuulella, sillä Viron puolelta saapui sopivasti sadepilviä ja vettä tulee, kun ”Esterin perheestä”, kaikki siis joukolla testaavat juuri valmistuneita sadevesijärjestelmiämme. Siitä vaan, antaa tulla – luotto remontin toteuttajiin on edelleen hyvällä pohjalla, kiitos Contia Oy:lle.

Oikein hyvällä tuurilla huominen Juhannusaatto voisi olla aurinkoinen, niin pääsisin taas moottoripyörän selkään hetkeksi. Tuota entisaikojen Suomenhevosta, jolla Juhannuspäivään tai -yöhön voisi ratsastaa ei valitettavasti ole varaa hankkia. Moottoripyörä on nykyisin paljon edullisempi hankinta eikä se jyrsi nurmikkoammekaan ruumenille, mikäli satun oikeassa asennossa pyörän kanssa kotipihaamme vaan palaamaan. Mikäli tuloasento olisi normaalista poikkeava, voi nurmikko tietysti kärsiä ja kutsumanimeni voinee vaihtaa Äijästä Taivaan asujaksi. Jos huonosti kävisi, niin mieluumminhan Juhannuksena pyörällä kaatuu, kun hukkuu, se on niin ”last season”.

Juhannuksen alla on minunkin pakko tunnustautua julkisesti pakanaksi, sillä avoimuus on nykyään arvostettua. Kaikista juhlapyhistä juhannus on säilyttänyt eniten pakana-aikaisia tapoja. Edelleen rannoille sytytetään komeat kokot  (naapurimme pihalla viikoittain) ei tosin karkottamaan pahoja henkiä – ja tyynyn alle sujahtaa sen seitsemää kukkaa, jotta tuleva puoliso lipuisi juhannusyön uniin…. kuka nyt sitten mistäkin uneksiikin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva © Kari U. Huuhtanen

Vanha suomalainen sanonta kertoo vanhoista juhlintaperinteistä oleellisen: “Mitä enemmän väki oli juovuksissa, sitä enemmän tuli viljaa.” Meillä se menee nykyaikana kuitenkin siten, että ”Mitä enemmän oli väkeä vierasta, sitä enemmän meni kaljaa”.

Rattoisaa ja turvallista Juhannusta 2018!

Kari U. (Äijä) Huuhtanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: