ITÄ-SAKSAN IHMISKOE

Viime aikoina on muisteltu Berliinin muurin murtumista marraskuussa 1989. Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät virallisesti seuraavana vuonna. Tämä useimmat yllättänyt kehityskulku muutti täysin itäsaksalaisten elämän. Vuosikymmeniä oli eletty salaisen poliisin, Stasin, tiukassa kontrollissa. Valvottiin niin ”epäilyttäviä” mielipiteitä kuin tekemisiäkin. Kun eräs mies humalassa lauloi kadulla Länsi-Saksan kansallishymniä ”Deutschland, Deutschland über alles”, kaksi miestä nappasi hänet välittömästi mukaansa. Kaikesta oli pulaa, ruokaakin jonotettiin. Raskas teollisuus oli etusijalla, ihmisten tarpeet toissijaisia. Trabantin hankkiminen, nykyään nostalginen pienellä kaksitahtimoottorilla varustettu pikkuauto, vaati kahdeksan vuoden jonotuksen. Kuljin itsekin joskus työkaverin kyydissä Trabantilla Porvoon ja Nesteen jalostamon väliä yhden talven. 1960- luvun lopussa oli todella kovia pakkasia, mutta Trabant käynnistyi aina vaivattomasti. Autojen käynnistyminen pakkasessa ei noina aikoina ollut mikään itsestään selvyys. Tosin lämmityslaite ei juuri lämpöä antanut, ikkunat olivat paksussa jäässä, tuntui kuin olisi istunut maitokannussa.

satellite-2092539_1280

Sinänsä on mielenkiintoista, kuinka eri yhteiskuntajärjestelmissä eläminen muutti lähtökohdiltaan samanlaisia ihmisiä. Henkiseen yhdentymiseen taitaa vielä mennä toiset 30 vuotta.

Kati Koivikko opiskeli 1990 viestintää Leipzigin yliopistossa. Lähes 30 vuotta myöhemmin hän lähti kiertämään entisen Itä-Saksan alueita ja keskustelemaan ihmisten kanssa siitä, miten he muistavat nuo valtavan muutoksen ja entisen DDR:n ajat. Aika kultaa muistoja, mutta kuten selvisi, entisessä Itä-Saksassa oli myös hyviä puolia, ei ainoastaan puutetta ja kontrollia. Olen poiminut omasta mielestä mielenkiintoisia seikkoja Kati Koivikon matkastaan kirjoittamasta kirjasta ”Kirkkaan Keltaisen Wartburgin Kyydissä”.

DDR:ssä ihmiset kasvatettiin tekemään työtä, se oli kunnia asia. Vankilasta vapautuville tarjottiin asunto ja työpaikka. Alussa vaikka haettiin kotoa töihin, jotta oppisi taas säännöllisille elintavoille. DDR:ssä jokaisella oli työpaikka, lapset kävivät päiväkodissa ja koulussa, perusterveydenhoito oli kaikkien saatavilla. Kehitysvammaiset ja vajaatyökykyiset siivosivat puistoja. Koska lähes kaikki oli ylhäältä ohjattua, muurin murtumisen jälkeen itäsaksalaiset eivät osanneet tuoda itseään ja osaamistaan kunnolla esille muuttuneessa yhteiskunnassa. Koulutustaso, varsinkin naisten, oli Itä-Saksassa melko korkea. Vaikea sopeutuminen uuteen tilanteeseen aiheutti monenlaisia ongelmia, muun muassa alkoholismia ja itsemurhia. Sivuan tätä aihetta 21.10.2018 jutussa ”Keski- ja Itä-Euroopan raju muuttoliike”.

Kirkolla ei ollut mitään sijaa yhteiskunnassa. Sitä pidettiin luokkavihollisena ja se yhdistettiin paha-maineiseen länteen. Kriittiset ihmiset hakeutuivat kirkon piiriin. Kirkko edusti DDR:ssä riippumatonta ja suvaitsevaista yhteiskunnan osaa. Sen kautta lähti kehityskulkuja, jotka johtivat 1989 valtion kontrollin romahtamiseen.

east-2786543_1280

Yhteiskunnallisessa keskustelussa täytyi aina muistaa, että paikalla oli yksi raportoija. Myös puhelinta salakuunneltiin. Vapaa keskustelu oli mahdollista harvoissa paikoissa, vaikka metsässä kävellen. Vanha vitsi kysyy, että miksi Stasin miehistä tulee hyviä taksikuskeja? Vastaus: He tietävät jo nimesi ja osoitteesi.

Itäsaksalainen koulujärjestelmä tuki heikkoja oppilaita paremmin kuin nykyinen. Vahvemmat oppilaat auttoivat heikompia. Nykyinen meno kouluissa ihmetyttää monia DDR:ssä kasvaneita. Kouluissa ei ole järjestystä, opettajia ei kunnioiteta. Kenenkään ei ole pakko oppia ja ilmeisesti monet eivät haluakaan oppia.  DDR:ssä ei ihmisillä myöskään ollut samanlaista olemassaolon ja työttömyyden pelkoa kuin nykyisessä Saksassa. Työttömyyttä ei ollut DDR:ssä, päinvastoin oli rangaistavaa olla menemättä töihin.

Monet haastateltavat kertoivat, että länsisaksalaiset koettiin ylimielisinä. Muutos on tuonut sosiaalisen kylmyyden, autot, raha ja tavarat ovat tärkeämpiä kuin ihmiset. Kaivataan entisajan tasa-arvoa, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä ja naapureiden lämpimiä suhteita, auttavaisuutta. Koska rikkaita ei ollut, ei ollut jakolinjoja ihmisten välillä varallisuuden tai ammattien suhteen. Samassa pöydässä voi istua lääkäri ja putkimies. Koetaan, että tilalle on tullut kyynärpäätaktiikka ja koko yhteiskunta voi huonommin. Tosin yksi selitys runsaaseen kanssakäymiseen voi olla, että DDR oli pulayhteiskunta ja tavaroiden hankkimiseksi piti tuntea paljon ihmisiä, nykytermein verkostoitua.

Neuvostoliittolaisessa Sputnik-lehdessä, joka julkaistiin myös saksaksi, oli 1980-luvun lopussa Gorbatsovin ajatuksia. Ajatukset poikkesivat DDR:n johdon ajatuksista ja näitä lehtiä ei jaettu luettaviksi. Sen verran tieto kuitenkin kulki, että Gorbatsov oli DDR:ssä paljon suositumpi kuin kotimaassaan, jossa hän herätti paljon epäilyjä ja ennakkoluuloja.

sputnik

Monet entisessä DDR:ssä asuneet ovat sitä mieltä, että silloisesta yhteiskunnasta olisi voitu kehittää muutoksin aivan hyvä ja toimiva. Monet olisivat halunneet toisenlaisen DDR:n, ei yhtenäistä Saksaa. Päättäjät olivat kuitenkin jääräpäisiä ja vieroksuivat kaikkia muutoksia. Tietenkin myös Neuvostoliitto piti tarkoin silmällä satelliittivaltioitaan. Teknistä osaamista DDR:ssä kyllä oli, mutta raaka-aineiden saatavuus ja Neuvostoliiton määräämät rajoitukset haittasivat toimintaa byrokraattisen jäykkyyden lisäksi. Esimerkiksi maassa olisi ollut valmius valmistaa vaikka Wartburgia nelitahtimoottorilla, jolloin siitä olisi tullut kova kilpailija vientimarkkinoilla Moskvitshin kanssa. Tätä ei isoveli sallinut.

Teknisestä osaamisesta kannattaa muistaa Motorradwer Zschopaussa (MZ) työskennelleet Walter Kaaden ja Ernst Degner. He kehittivät menestyneitä MZ:n ratakilpapyöriä. Degner loikkasi länteen 1961 ja vei 2-tahtiosaamisensa Suzukille, joka voitti seuraavana vuonna 50 cm3 maailmanmestaruuden. Allekirjoittaneella on hiukan lukkarinrakkautta ko. merkkiin, kun nuorena tuli sen tekniikkaa (250cm3) ja virittelyä opeteltua perusteellisesti.

Saksa on edelleen, 30 vuoden jälkeen, hyvin jakautunut maa. Länsipuolen ihmiset, ”Wessit”, kokevat, että rahaa itään on syydetty aivan liikaa. Itäpuolen ”Ossit” tuntevat edelleen olevansa lapsipuolen asemassa ja kokevat kylmän kapitalismin ja raa’an elintasokilpailun vieraana. Ehkä aika tasoittaa eroja.

Asko U. Huuhtanen

Lähteet: Wikipedia; Kirkkaan Keltaisen Wartburgin kyydissä, Kati Koivikko,Kustantaja: Avain, Helsinki 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: