JUSSI KONTTINEN SIPERIAA KOKEMASSA

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Jussi Konttinen on henkilö, jolle täytyy nostaa hattua. Hän muutti vaimonsa ja kahden pienen lapsensa kanssa vapaaehtoisesti Siperian kylmimmälle seudulle Jakutiaan asumaan yhteensä noin vuodeksi. Kuten Jussi kirjansa alkusanoissa toteaa, vastoin kaikkia ennakko- odotuksia, hänellä on edelleen vaimo. Arvostettava nainen.

Jotkut varmaan muistavat, että Jussin kolumneja tästä Siperian jaksosta julkaistiin viikottain Helsingin Sanomassa. Tähän someaikaan kuuluu,että artikkelit käännettiin ja julkaistiin saman tien Venäjän verkossa. Ei helppo tilanne kirjoittajalle ja vaikeutti entisestään haastattelujen saantia. Hänen kirjansa ”Siperia, suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa” on perusteellinen ja osin jopa hauska kertomus tuon ajan kokemuksesta. Samalla lukija pääsee kurkistamaan Venäjän yhteiskunnan moniin erityisiin piirteisiin, jotka eivät yleensä uutisissa nouse esiin. Olen koonnut tähän kirjoitukseen näitä omasta mielestä kiinnostavia havaintoja.

Yksi oleellinen piirre Venäjällä on raskas ja osin täältä katsoen älytön byrokratia. Leninin muinainen kuuluisa toteamus, ”luottamus hyvä, kontrolli parempi”, taitaa edelleen olla käypä ohje. Nakynin timanttikaivoksella timantteja lajittelevat naiset. Töistä lähdettäessä heidän täytyy riisuutua alasti. En tiedä, onko Etelä-Afrikan timanttikaivoksilla sama käytäntö. Uimahalliin pääsemiseksi Jakutiassa tarvitaan lääkärintodistus, joka pitää uusia kolmen kuukauden välein. Todistusta varten on käytävä iho- ja sukupuolitautilääkärillä, tehtävä yleinen verikoe ja hiv- ja kuppatesti, hankittava keuhkokuva ja annettava ulostenäyte matokokeisiin. Netistä löytyy kuitenkin yksityisiä lääkärintodistuksia tarjoavia yrittäjiä. Valmiiksi kirjoitettuja uimahallitodistuksia löytyy tuosta vaan kaikkine tarvittavine leimoineen, kymmenen euroa. Autokatsastuksessa yllättäen byrokratia on karsittu minimiin. Homma toimii siten, että kaupallinen toimija katsoo auton paperit, rahastaa ja lyö leiman. Itse autoa ei tarvita tässä operaatiossa lainkaan, kätevää.

Venäläisen yhteiskunnan läpäisevä piirre on epäluuloisuus ulkomaalaisia kohtaan. Virkamiehiltä tai yritysjohtajilta on useimmiten turhaa yrittää saada haastatteluja. Tämä päti myös  Venäjän taloudelle elintärkeiden öljy–  ja kaasuyhtiöiden paikallisiin johtohenkilöihin. Jokainen johtaja ja byrokraatti tuntui pelkäävän pallinsa puolesta. Jussiltakin kysyttiin monesti, että oletko vakoilija. Anatoli Kotšnev on koko Venäjän tunnetuin mursu- ja jääkarhututkija. Mursut ovat erittäin herkkiä melulle. Kun Anatoli suojelee mursuja ottamalla esille öljyn etsinnässä käytettyjen räjähdysten vaikutukset, hänelle on sanottu, että ”haa, työskentelet lännen laskuun”. Mursujen poikastuotto on jo pudonnut tutkijoiden mukaan niin alas, että kanta pienenee.

Siperian rikas eläimistö on nyt joutunut varsinaisen ryöstömetsästyksen kohteeksi. Siihen syyllistyvät kaikki: alkuperäisasukkaat, venäläiset, paikalliset ja muualta, myös ulkomailta tulevat rahakkaat turistit. Metsästysmatkoja Siperiaan mainostetaan englanninkielisillä verkkosivuilla. Moni laji Siperiassa on jo metsästetty todella vähiin, jotkut muuttumassa uhanalaisiksi. Kehitys on tässä asiassa saman suuntainen, kuin muuallakin maailmassa, eli äärimmäisen huolestuttava. Ympäristöongelmia pahentavat öljy–  ja kaasuyhtiöiden ilmeisen  vapaa toiminta. Venäjän luonnonvaraministeri Sergei Dondkoin mukaan Venäjällä vuotaa luontoon 1,6 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa eli yli kaksi kertaa enemmän kuin Meksikonlahden öljyonnettomuudessa vuonna 2010. Jos luonnonpuistosta löytyy öljyä, poraaminen siirretään sinne. Jos joku virkamies yrittää liian innokkaasti ottaa luontoarvot huomioon, hänet passitetaan eläkkeelle.

Yleistä tietoa on ilmaston lämpenemisestä johtuva ikiroudan sulaminen ja siitä aiheutuva metaanin vuoto ilmakehään. Maaperässä tapahtuu metaaniräjähdyksiä, joista aiheutuu mittavia  kraatereita. Kaikenlaiset rakenteet ovat vaarassa, kun ikiroutaan tukeutuvat perustukset pettävät roudan sulaessa.

Siperiassa on tunnetusti valtavat luonnonvarat, öljyä, kaasua, mineraaleja, timantteja. Alueilla, joilla on runsaasti luonnonvaroja, ollaan tyytymättömiä, koska verotuloista yhä suurempi osa menee Moskovaan. Putinin aikana alueille palautettavat rahamäärät ovat jatkuvasti pienentyneet. Tämä on tietenkin yksi keino hallita ja pitää alueet ”lyhyessä liekanarussa”. Aina välillä tyytymättömyys purkautuu mielenosoituksina, alkusyy voi olla mikä tahansa, mutta tunne, että Moskova ryöstää tasavallan rikkauksia, varmasti lisää herkkyyttä lähteä kaduille. Tätä kirjoitettaessa (10.9.2020) uutisotsikoissa ovat sitkeät mielenosoitukset Habarovskissa. Tosin siellä alkusyyksi on mainittu suositun kuvernöörin pidättäminen.

Kiinan ja Venäjän ystävyysliturgiasta huolimatta Kiina nähdään Venäjällä mahdollisena uhkana. Jonkinlaista rajoitettua sotaa käytiin Ussuri-joella vielä vuonna 1969. Venäjä haluaa pitää Siperian asuttuna, ettei yli miljardin asukkaan Kiinan viereen synny tyhjiötä. Lienee itsestäänselvyys, että Kiina tarvitsee jollakin aikavälillä Venäjän luonnonvarat ja hankkii ne tavalla tai toisella. Moskovalainen kansainvälisen politiikan professori Sergei Karaganov sanoo esityksessään Vladivostokissa, että Kaukoidän on ”annettava kehittyä vapaasti”, mutta samalla Venäjän on ”säilytettävä alueella ankara sotilaallinen ja poliittinen kontrolli”. Siinäpä venäläistä jakomielisyyttä.

Pakkaslukemat -40 tai -50 astetta ovat Jakutiassa normaalilukemia talvella. Tämä siitä huolimatta, että Jussi Konttisen mukaan jokainen Siperian asukas toteaa ilmaston lämmenneen viime vuosikymmeninä. Kova pakkanen tietenkin vaatii erikoisratkaisuja rakentamisessa, pukeutumisessa ja yleensä kaikessa toiminnassa. Pilkkijät Lena-joella ovat hitsanneet jääporiinsa jatkon, koska jää on kaksimetristä. Pakkaskuolemat ovat yleisiä, kun jotain odottamatonta tapahtuu, putoaa jäihin, auto hajoaa erämaataipaleelle tms. Taisi olla kevättalvi 1969 meillä Suomessa, kun pitkä pakkasjakso yllätti. Raskas liikenne lähes loppui, kun arktista dieseliä ei saatu tarpeeksi ja myös henkilöautoista suurin osa katosi liikenteestä. Pakkaslukemat eivät olleet lähellekään 50 astetta. Kuitenkin aamulla auton renkaat kolkuttivat soikeina ja muutama sata metriä piti ajaa pienillä vaihteilla, ennenkuin voimansiirto notkistui. Joskus 1960 luvulla käynnistimme kaverin consulia Lappeenrannan varuskunnan parkkipaikalla sen seisottua kaksi viikkoa kesäöljyt moottorissa  reippaassa  lähes 30 asteen pakkasessa. Keinot olivat samat kuin Siperiassa. Rautalankaan dieselissä kastettua  trasselia, tulta öljypohjan alle sekä kaasuttajan ja imusarjan kuumennus. Kun kaasuttajasta tuleva bensiinihöyry syttyi välillä tuleen, piti puhallella sammuksiin. Käyntiin lähti. Eli osaan kuvitella mitä on autoilu Siperiassa.

Tunnetuin suomalainen Jakutiassa on joulupukki, hän on jopa kerran vieraillut siellä. Pukin kuljettajana ja tonttuadjutanttina toiminut mies kertoi, että pukki oli niin kovassa krapulassa ja elämä voitti vasta, kun löydettiin viinakauppa.

Neuvostoliitossa pohjoisen työpaikoissa maksettiin korotettua palkkaa ja se sai monet lähtemään parempien ansioiden toivossa. Sen aikainen vitsi kertoo, että nuori mies lähti pohjoiseen lapioimaan rahaa. Kuukauden kuluttua hän lähettää kotiin kirjeen:”Äiti, lähetä rahaa lapioon.”

Neuvostoliiton aikana länsimaiset vieraat kävivät lastentarhassa silloisessa Stalingradissa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Volgograd. Seinät olivat täynnä lasten sota–aiheisia piirustuksia, tankkeja, sotilaita, pommikoneita. Putinin aikana tänä sotaisuuden korostaminen on vain kasvanut. Isänpäivän sijasta vietetään ”isänmaan puolustajien päivää”, jota ”sattumalta” vietetään vanhana neuvostoarmeijan päivänä. Sekä päiväkodissa, että kouluissa oppilaiden varustukseen juhlapäivänä kuuluu sotilaspuku. Useimmilla Töhtyrin kylän – jossa Konttiset asuivat – lapsilla on  sekä maastokuvioitu sotilaspuku että toisen maailmansodan aikainen kenttäasu suikkalakkeineen. Osalle lapsista on annettu Kalašnikovin jäljitelmiä, joiden olalle vientiä he esittivät sulkeisissa. Marssimisen opettelu kuuluu koulun liikuntatuntien opetukseen. Yläluokkalaiset olivat jo juhlapäivään liittyen edellisenä päivänä harjoitelleet ampumista ilmakivääreillä. Myös rynnäkkökiväärin lataus, purku ja kokoaminen kuuluivat harjoituksiin. Kun Jussi raportoi sotaisista juhlista sosiaalisessa mediassa tulee kommentteja: lapsen pukeminen sotilaaksi on normaalia, miesten on oltava miehiä, päiväkodin ja koulun tarkoitus on kehittää kuria siinä missä armeijankin. Kirjoittajan ymmärtämättömyys asiaa kohtaan johtuu vain siitä, että homoseksuaalit ovat kaapanneet vallan Suomessa.

Vuoden 1812 sodassa Napoleonista saatua voittoa juhlittiin täydet sata vuotta vuoteen 1912. Vuoden 1912 juhliin hallitus oli juhlallisuuksiin löytänyt 25 elävää sodan veteraania! On sanottava, että gerontologinen ihme. Kaikilla pohjoisilla alueilla harjoitetaan šamanismiä,eräänlaista henkimaailmaan kurkottavaa uskontoa joissa tietyillä henkilöillä, šamaaneilla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä.  Hallitus Neuvostoliiton aikana yritti vuosikymmeniä kitkeä šamanismiä kovillakin otteilla, rummut ja asusteet tuhottiin. Nykyään perinne on kuitenkin taas herännyt. Ville Haapasalo muun muassa Siperian matkoillaan tapasi näitä henkimaailman ”yhdyshenkilöitä”. Nykyšamaaneilta rahalla saa ennusteita niin maailman tulevaisuudesta kuin henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Tosin joku kertoi Jussille kiertäneensä kaikki Jakutian šamaanit ja kaikki ennustivat eri tavalla. Vuonna 2012 Jakutian julkinen kunnallistekniikan yhtiö lähetti nuoren šamaanin Leonid Savvinin Meksikoon osallistumaan mayojen rituaaliin, joka liittyi maailmanlopuksi väitettyyn mayakalenterin päättymiseen. ”Jos Savvin esti maailmanlopun, voimme sanoa, että olemme tehneet todella hyvän työn”, kommentoi yhtiön edustaja julkisuudessa.

Presidentin vaalipäivän Jussi Konttinen vietti Muravlenkon lyseon tuulikaapissa pohjoisella Jamalin alueella. Hän laski kaikki äänestämässä käyneet. Illalla hän latasi vaalilautakunnan sivuilta äänestyspaikan viralliset tulokset. Tulosten mukaan äänestysprosentti olisi ollut 94 eli äänestämässä olisi käynyt 2249 ihmistä. Tuulikaappi oli äänestyspaikan ainoa uloskäynti, ja Jussin kirjanpito kertoi 1514 ihmistä…Virallisten tulosten mukaan Putin sai 82 prosenttia äänistä. Ovensuukysely oli antanut Putinin kannatukseksi 75 prosenttia, eli voittajan tulokseen on voitu lisätä noin tuhat ääntä. Vaaleissa oli yksi naisehdokas, tv-julkkis Ksenia Sobtšak. Osa miehistä piti tätä lähinnä vitsinä, kertoi äänestäneensä häntä ja nauroi räkäisesti päälle. Miehinen machoilu on vahva osa venäläistä ajattelua, naiset tietäkööt paikkansa.

Pikku hiljaa Siperiaan rakennetaan teitä, jotka enimmäkseen ovat hirvessä kunnossa. Jo Napoleonin kerrotaan parahtaneen, että Siperiassa ei ole teitä, vain ilmansuuntia. Lena-joen ylittävästä  sillasta on puhuttu vuosikymmeniä. Sillasta piti tulla seitsemän kilometriä pitkä ja arvioitu hinta oli miljardi euroa. Sillan rakentamisesta oli jo päätös, mutta rahat tarvittiin Kertšin-salmen siltaan, siis yhdistämään Krimin vallattu niemimaa Venäjään.

Jussi Konttinen kävi Siperiassa monissa paikoissa viranomaisten kiusanteosta ja epäluuloista huolimatta. Joskus matkat peruuntuivat viime hetkellä, vaikka luvat ja propuskat olivat muodollisesti kunnossa. Jussin 400-sivuisen kirjan lukemisen jälkeen saa hyvän kuvan siitä, millaista on elää Siperiassa ja miten siellä elämä koetaan Moskovan tiukassa ohjauksessa ja kovissa luonnon oloissa.

Lähde: Wikipedia, Siperia, suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa, Jussi Konttinen, HS kirjat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: