SUOMEN TURVALLISUUTTA MYYTIIN – PÄÄTTÄJÄT NUKKUIVAT

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Osa meistä suomalaisista taitaa elää vielä Neuvostoliiton ajan muistoissa. Kekkonen ylläpiti hyviä suhteita Nikita Hrutshevin kanssa saunomalla ja vodkaa juomalla. Kostamuksen rakentamisesta sovittiin. Pikku pioneerit lauloivat kiltistä Lenin sedästä. Nyt vain on uusi aika, poliitikkojen, päättäjien ja kansankin pitäisi se tajuta. Kun Putin junailtiin valtaan vuonna 2000, alkoi projekti Venäjän suurvalta-aseman palauttamiseksi – kaikin keinoin. Venäjällä tärkeimmät tiedotusvälineet otettiin kontrolliin, lännestä propagoitiin kiilusilmäinen vihollinen ja nuorisoa ja lapsia alettiin opettaa epäilemään ja pelkäämään kaikkea ulkomaalaista. Perustettiin kiihkopatrioottinen Naši- nuorisojärjestö ja Yön Sudet moottorikerho liittyi rintamaan.  Kun kaikki tärkeimmät tiedotusvälineet syytävät yhdensuuntaista viestiä, se menee useimmille perille ja muuttuu totuudeksi.

Venäjä määritteli Suomen suojavyöhykkeekseen ja etupiirivaltiokseen heti Putinin valtakauden alussa. Samalla alkoivat Venäjän hybridimäiset operaatiot Suomessa. Voimapolitiikka käynnistyi vähitellen, pikkuhiljaa näkyvämmäksi voimistuen. Hybridioperaatio on arvaamaton, yllättävä ja vaikuttava. Se on viekas hämärä juoni, jolla on selvä tavoite ja päämäärä. Se kääntää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, totuuden valheeksi ja valheen totuudeksi. Yksi toimintapa on siis sotkeminen ja sekoittaminen, jolla heikennetään kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja hallintoon yleensä.

Hybridi vaikuttamiseen yhtenä tekijänä kuuluva yhteiskunnan jakolinjojen luonti ja luottamuksen romuttamien tapahtuu yleensä puskista ampuen. Poikkeus on julkisuudessa viihtyvä dosentti Johan Bäckman. Hänen akateemisiin suorituksiinsa liittyy mielenkiintoinen episodi. Helsingin Yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Kangaspuro oli aikoinaan Johan Bäckmanin vastaväittäjänä esittänyt arvosanaa asteikon yläpäästä. Dosentti Johan Bäckman on ”ansioitunut” Suomen mustamaalaajana Venäjän tiedotusvälineissä. Hän on esiintynyt Venäjän valtiollisessa televisiossa russofobisen suomalaisen kansanluonteen erityisasiantuntijana. Hän on teilannut asiantuntijaroolistaan koko Suomen yhteiskunnan, kansan, hallintovallan ja viranomaiset. Bäckmanin väitöstutkimuksen piti perustua laajaan tuhansien sivujen haastattelututkimukseen. Tätä materiaalia ei kukaan muu kuin Bäckman ole nähnyt. Vuonna 2012 MTV:n 45 minuuttia ohjelmaa varten tehdyssä selvityksessä yksikään taho ei muistanut näitä haastatteluja käydyn. Markku Kangaspuro siis suositteli korkeaa arvosanaa myöskään itse  lähdemateriaaleja näkemättä. Myöhemmin asiaa pengottiin, mutta päätöstä ei muutettu. Taitaa akateemisessakin maailmassa olla enemmän mätää kuin Tanskanmaalla. Kun valtion talous on tiukalla, suosittelen Aleksanteri-instituutin rahoituksen tarpeellisuuden tutkimista.

Hybridioperaatiot ovat kokonaisuus, jonka osatekijät vievät kohti lopullista päämäärää. Siihen kuuluu monipuolisia painostus- ja vaikuttamisoperaatioita aina suoraan sotilaalliseen toimintaan ja erikoisjoukkojen operaatioihin asti.  Vaikuttamiseen kuuluu muun muassa yhteiskunnan ydintoimintoihin soluttautuminen ja tärkeissä asemissa olevien henkilöiden sitouttaminen. Tavoitteena on tietojen urkinta ja vakoilu. Hybridimäisyys on nähtävissä maa- ja kiinteistökaupoissa, pakolaisvirtojen ohjailussa, huoltajuuskiistoissa, viestiliikenteen hankaloittamisessa ja ns. vaihtoehtomedioissa. Nähdään disinformaatiota, suomeksi valehtelua, soluttautumista ja painostusta. Kansaa revitään hajalle katkeralla kritiikillä yhteiskuntaa ja viranomaisia kohtaan. Osa näistä somettajista on peruskatkeria kantasuomalaisia, osa trolleja. Pahimpien valittajien kannattaisi hiukan ottaa selvää maailman todellisuudesta ja siitä,  millainen idylli pohjoismaat tätä vasten peilaten ovat. Tämä ei tarkoita, ettei rakentavaa kritiikkiä saisi esittää.

Aiemmin mainittuun sitouttamiseen kuuluu muun muassa sopivien ex-poliitikkojen palkkaaminen suurien venäläisyhtiöiden johtokuntiin. Saksasta esimerkkinä Gerhard Schröder, Suomesta Paavo Lipponen ja Esko Aho. Heidän tarkemmasta roolistaan sikäläisessä päätöksenteossa ei voi tietää, mutta veikkaisin, että tehtävänä niissä pöydissä on olla sopivasti koristeellinen. Palkka varmaan on hyvä.

Venäjän operaatioiden takaa löytyy kaksi miestä: Valeri Gerasimov ja Aleksandr Dugin, akateemikko ja Moskovan valtionyliopiston professori. Duginista kirjoitin tarkemmin 4.1.2019 ”Kauhukuva, joka on osin muuttunut todellisuudeksi”. Duginin tavoitteena on Venäjän imperiumin palauttaminen ja keisarikunnan aikaisten valtiorajojen ennallistaminen. Valeri Gerasimov on Venäjän sodankäyntitaitojen pääideologi. Venäjän hybridisodankäyntikyky  ja –stragedia ovat Gerasimovin laatimia.

Gerasimovin oppien mukaan hybridisodassa kohdevaltio kriisiytetään prosessissa, jossa diplomatia, tiedustelu, solutetut resulssit, propaganda, nettisabotaasi ja aseellinen toiminta tapahtuvat yhtäaikaisesti yhteiskunnan eri sektoreilla. Pyrkimyksenä on saada Poliisiin, Puolustusvoimiin, Rajavartiolaitokseen, Tulliin sekä valtiolliseen tiedusteluun ”ystäviä”. Näin tiedustelun ja muun kohdevaltiota vahingoittavan toiminnan teho nousee moninkertaiseksi. Suomen rajavalvontaa ja puolustusta testataan jatkuvilla operaatioilla, sotilaskoneiden ilmatilaloukkauksilla sekä helikoptereiden ja miehittämättömien droonien koukkauksilla Suomen puolelle. Tämän olen sattunut itsekin näkemään, kun erittäin matalalla lentänyt venäläinen hävittäjä kävi tekemässä u-käännöksen Suomen puolella noin 15 kilometriä rajalta – Suomen itsenäisyyspäivänä.

Vuonna 2018 Putin varoitti länsimaita ”punaisesta viivasta”, jonka yli länsivaltojen ei ole lupa astua. Linjan sisäpuolelle jääneet valtiot kuuluivat Putinin mukaan yksiselitteisesti Venäjän suojavyöhykkeelle, olivatpa ne itse määrittelystä mitä mieltä hyvänsä. Suomen lisäksi sisään jäävät myös Ruotsi, Ukraina ja Georgia. Venäjä vaatii suojavyöhykkeelleen jääneitä valtioita pysymään sotilaallisesti liittoutumattomina. Tässä voi mainita, että seuraan Venäjän tiedotusvälineiden kirjoittelusta Suomesta. Suomen hävittäjähankinnat ovat saaneet melkoisesti huomiota. Osa spekulaatioista on lievästi sanoen omituisia, kaikkea järkeä ja logiikkaa vailla. Ilmeisesti Venäjällä on mahdoton ymmärtää, että yritämme pitää mahdollisimman korkeaa puolustuskykyä, jotta saisimme elää rauhassa. Toinen vaihtoehto on, että kirjoittelu on tarkoitettu sikäläisen mielipiteen muokkaukseen, todistamaan, kuinka vaarallisia ja russofobisia me suomalaiset muka olemme. Venäjällä ylläpidetty Naton hyökkäyksen pelko ei perustu mihinkään. Naton komentorakenteella ja kalustolla suurimittainen hyökkäys on yksinkertaisesti mahdoton toteuttaa.

Maanhankinnan vapauttaminen ulkomaalaisille alkoi 1990-luvulla. 2000-luvun alussa kaikki kaupankäynnin esteet oli purettu. Venäjällä ulkomaalaisille ei ole sallittua myydä mitään. Putin on todennut, että maan myynti ulkomaalaisille olisi turvallisuusriski. Jälkikäteen voi nähdä, että Suomessa tuotettiin täsmälaki Putinin hallinnon tarpeisiin. Kauppoja alettiin tehdä. Tietenkin osa näistä kaupoista perustuu vain mukavan ja turvallisen lomapaikan saamiseen ja rahojen sijoittamiseen turvalliseen kohteeseen Suomessa. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta rahavaikeuksissa kärvistelevien kunnanisien puheille ilmestyi liikemiehiä, joilla oli suuria suunnitelmia, hotelleja, kylpylöitä, matkailukohteita, luksuslomakyliä. Puheissa vilisivät miljoonien sijoitukset.  Halutut alueet sijaitsivat usein armeijan tietoliikennemastojen, lentokenttien, asevarikkojen, varuskuntien, rautatie tai maanteiden solmukohdissa. Kunnissa tietenkin innostuttiin valtavasti, kauppoja tehtiin, kunnallistekniikkaa rakennettiin. Suomalaiset kiinteistövälitysyhtiöt tarttuivat innolla tilaisuuteen. Aikaa kului, määräajat täyttyivät ja luvatuista liiketoimintakuvioista ei käytännössä juuri mikään toteutunut. asia ei ole muuttunut vieläkään, 2020 luvulle tultaessa. Jokunen yksittäinen yritys on hetken kituuttanut tappiollisesti, mutta pääsääntöisesti suuret lupaukset ovat jääneet toteutumatta.

Jos suomessa kysyttäisiin yksittäisiltä ihmisiltä montako kiinteistöä tai maa-aluetta on myyty venäläisille tai heidän bulvaaneilleen, veikkaan, että vastaukset pitäisi kertoa sadalla tai tuhannella ennen kuin oltaisiin oikeassa suuruusluokassa. Kauppoja on tehty koko Suomen alueella. Vuonna 2010 tunturi-Lapissa oli vireillä seuraavia venäläishankkeita: Pyhä, miljardi euroa; Levi, 500 miljoonaa euroa; Vuokatti, 130 miljoonaa euroa; Ruka, 120 miljoonaa euroa; Koli, 84 miljoonaa euroa ja Ounasvaara, 50 miljoonaa euroa. Jotkut kriitikot ihmettelivät miksi kannattaisi lisätä valtavasti majoituskapasiteettiä, kun sitä oli riittävästi ennestään?

Myyntibuumista yleisesti joitain yksittäisiä huolestuneita kannanottoja nousi julkisuuteen, mutta turvallisuuspoliittinen ulottuvuus alkoi selvemmin näkyä 2010- luvun alussa. Aiemmin puolustusvoimissa vähäteltiin asiaa. Suomen sotilastiedustelun johtopaikalla toimi tuolloin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalainen Georgij Alafuzoff. Vuonna 2014, Krimin miehityksen aikana Alafuzoff työskenteli Euroopan unionin sotilastiedustelun päällikkönä. Tuolloin EU:n sotilastiedustelun korkein virkamies todisteli, ettei Venäjällä ollut roolia Ukrainen kriisissä, eikä Krimillä ole venäläisiä sotilaita!

Venäläisten kiinteistökauppoja Suomessa vuosia penkonut toimittaja Tuula Malin löysi kauppoja Puolustusvoimien harjoitus- ja varuskunta-alueiden, asevarikoiden ja sotilaslentokenttien läheltä. Maa-alueita ja kiinteistöjä oli osteltu Maa-, Ilma- ja Merivoimien tukikohtien läheisyydestä eri puolilta Suomea. Kauppoja oli tehty ilmavalvonta- ja lennonjohtojärjestelmien, tutka-asemien, räjähdysainevarikon, ammusvälinevaraston ja salaisen ilmasotaharjoitusalueen naapurustosta. Julkisista rekistereistä ei löydy omistajatietoja, ajantasaiset tiedot saa vain yritysten itsensä avulla, jos saa. Myöskään maanmittauslaitoksen lainhuutorekisterissä yritysten omistajamuutokset eivät näy. Yritysten nimiin hankitut kiinteistöt vaihtoivat omistajaa nopeasti ja näkymättömästi osakekauppojen avulla. Kuriositeettinä voi todeta, että näitten ilmiöiden selvittely aiheuttaa kummallisia asioita, kuten Malin on kokenut. Auton renkaista alkaa löytyä nauloja, konepellin alta sabotaasia, omalta pihamaalta ihmisen paskaa, työkoneelta häviää tiedostoja, poliisilta alkaa tulla kuulustelupyyntöjä. Ilmeisesti elämme vielä oikeusvaltiossa, koska viimeksi mainitut eivät ole johtaneet mihinkään. Jäi vielä mainitsematta yleisradion tekemä työsuhteen purku 14.2.2018.

Tarja Halonen oli presidenttinä vuodet 2000-2012. Tähän jaksoon osuu esimerkiksi kiista, jossa suomalaisia elintarvikkeita käännytettiin Venäjän rajalta. Tästä tai muista ikävistä asioista kyselleet toimittajat pantiin järjestykseen. Presidentin esikunnan tehtävänä näytti olleen hyssytellä hiljaisiksi kaikki puheenaiheet, joiden arveltiin hermostuttavan Kremliä. Kaiken huippu oli Halosen painostuksesta Suomen liittäminen 2011 Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Siinä katosi iso osa Suomen puolustuskyvystä, toivottavasti eräät uudet aseratkaisut ovat korjanneet tilanteen.

On mahdotonta tietää, kuinka paljon näitä hyssyttelijöitä edelleen on poliitikoissa ja virkamieskunnassa. Myös puolustushallinto vähätteli vuosikausia venäläisten maakauppoja niin poliitikoille kuin toimittajille. Kyllä hyviin suhteisiin lähinaapurin kanssa kuuluu se, että vaikeistakin asioista voidaan puhua asiallisesti ja suoraan. Jos ollaan jo valmiiksi rähmällään, tilanne on kuin boan kuristusotteessa. Aina kun henkäistään ulos käärme tiukentaa vastaavasti otettaan ja lopulta pelivara loppuu. Kun ansioitunut itämeritutkija Seppo Knuuttila toi esiin Kingissepin fosfaattitehtaan valtavat päästöt Itämereen muistaakseni 2012, Suomen ympäristöministeriössä kerrotaan olleen virkamiehiä, jotka olivat sitä mieltä, että ollaan hiljaa vain. En tiedä olivatko hiiriä vai ihmisiä. Nämä päästöt on saatu kuriin, vaikka Knuuttila lienee saanut aika kovaa kohtelua Venäjän viranomaisilta, jotka hänet pidättivät kesken tutkimusten.

Yleisesti voi päätellä, että Suomen hallinto ja virkamieskunta on kai siiloutunut eli pilkottu niin moniin yksittäin toimiviin osiin, ettei kukaan näytä näkevän kokonaisuuksia. Myös vastuunkanto näyttää olevan epäselvää. Kun ei ole selvää, kuka vastaa, lopulta ei vastaa kukaan mistään. Kun kriittisten laivareittien varrelta, joiden lähellä kulkee myös tietoliikennekaapeleita, ostetaan joukoittain saaria, joille tehdään järeitä laitureita ja helikopterikenttiä, luulisi maan turvallisuudesta vastaavien heräävän. Totuuden nimessä, kyllä he heräsivätkin, mutta se vei lähes parikymmentä vuotta. Ilmeisesti muutaman sitkeän yksityishenkilön ja toimittajan työ alkoi kantaa hedelmää. Vuonna 2019 maakauppoja rajoittava laki meni läpi vasemmiston jarruttelusta huolimatta. Se tuli voimaan vuoden 2020 alusta, 20 vuotta liian myöhään. Venäjällä meitä suomalaisia on perinteisesti pidetty hiukan yksinkertaisina, vaikkakin rehellisinä. Saattavat olla oikeassa.

Varsinainen herätys ja hybridisodan oppitunti saatiin vuonna 2014, kun Venäjä valloitti Krimin ja Ukrainan kriisi alkoi. Läntiset kuvitelmat Venäjän demokratiakehityksestä kirkastuivat haavekuviksi. Airiston Helmi on varmaan kaikilla muistissa. Venäläistaustainen yhtiö hankki järjestelmällisesti merenranta- ja saarikiinteistöjä Turun ja Naantalin edustalta 2000-luvun alusta alkaen Suomen huoltovarmuuden ja maanpuolustukselle elintärkeiden syväväylien varrelta. Valvontaviranomaiset poikkeusluvittivat vuosien ajan kaavamääräysten vastaisia laiturirakenteita, valtavia ruoppauksia, pengerryksiä, helikopterikenttiä ja massiivisia varastoja. Paraisten rakennusvalvonta antoi vuosi vuodelta kiltisti lisää poikkeuslupia näille erikoisille rakennuskohteille. Yhtiö myös hankki käyttöönsä Suomen armeijan aluskalustoa, joita käytettiin – vastoin kauppaehtoja – edelleen Suomen armeijan värityksellä. Edes nimeä ei muutettu. Mitään liiketoimintaa alueella ja lukuisilla saarilla ei ollut. Yhtiön miljoonavelat kasvoivat vuosi vuodelta. Lainoittaja ei ollut ilmeisesti kiinnostunut lainojensa takaisinperinnästä.

2018 syyskuussa viranomaiset tekivät alueille suurratsian. Löytyi mm. miljoonia käteistä rahaa, 200 teratavua servereille tallennettua tietoa. Servereillä oli sekä sotilas- että siviililiikennettä. Tietomäärä vastaa 50000-100000 muistitikun sisältöä. Nyt marraskuussa 2020 tutkinta on edelleen kesken.

Tuula Malin on työryhmineen tehnyt valtavan työn kerätessään tietoa. Hänen kirjansa ”Putinin pihapiirissä” kannatta lukea, vaikka ei mitään muuta lukisi, myös You Tubesta löytyy runsaasti materiaalia aiheesta. Osin vastaavaa tietoa julkaisi myös valitettavasti jo edesmennyt emeritusprofessori Esko Salminen kirjassaan ”Suomettumisen uusi aalto” Minerva kustannus Oy 2011.

Helsingin Sanomat on Suomen ykköslehti. Ei ole näkynyt arviota kirjasta tai juttua toimittajasta. Onko Hesari niin uussuomettunut vaiko toimittajat pelkureita, että tietyt maan kannalta tärkeät asiat ohitetaan hiljaisuudella?  Myös yleisradion toimintaa voi vain ihmetellä. Tuula Malinia ei ole Kalle Haatanen tai Roman Schatz haastatellut ja en ainakaan ole huomannut aiheen käsittelyä yhdessäkään ajankohtaisohjelmassa. Verovaroilla toimiva Yle näyttää yhä enemmän muuntuvan viihdekanavaksi, jossa aikaa tapetaan tyhjänpäiväisyyksillä. Vilkaisin Ylen journalistisia periaatteita. Siellä todetaan muun muassa: Otamme selvää, mitä todella tapahtuu. Hankimme tietoa monipuolisesti ilman ennakkokäsityksiä jne. . . Näinkö on todella?

Viiteitä: Wikipedia, Tuula Malin, Putinin pihapiirissä, Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa, You Tube/Tuula Malin useita osioita, Netistä löytyy myös Tapani Ruokasen tekemä Tuula Malinin haastattelu Alfa tv-kanavalla.