Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Viimeisen viikon aikana on Suomessa riittänyt tarinaa Kari Mannerlan kehittämästä Afrikan tähti lautapelistä. Mannerla kehitti Afrikan tähden jo 19-vuotiaana 1940-luvun lopulla, ja peli julkaistiin vuonna 1951. Pelin nimen Mannerla sai artikkelista, jossa kerrottiin Etelä-Afrikasta löytyneestä maailman suurimmasta timantista, Afrikan tähdestä. Peliä kehitellessään Mannerla oli koulunsa kesken jättänyt mainosalan ”hiomaton timantti”, joka tuskin tietoisesti on lähestynyt pelinsä aihetta valkoiset, tai minkään muunkaan väriset lasit silmillä. Kyseessä on siis ollut viattoman nuorukaisen viaton pyrkimys kehittää ajan hengen mukainen ajanviettotapa siitä kiinnostuneille, lautapeli.
Peli on vuosikymmenien aikana vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa kulttuurissa ja kehittäjänsä synnyinmaan mukaisesti myös kuuluu suomalaiseen kulttuuriin – on vahva osa sitä. Saksassa Afrikan tähti peli on ollut huomattavasti huonommin tunnettu, sillä saksalainen vaihto-opiskelija taannoin oikein tyrmistyi, kun opiskelijat esiintyivät fuksitapahtumassa Afrikan tähden rosvoina. Kolonialismi, siis siirtomaa-ajatus eri tasoisine kansojen alistamispyrkimyksineen sinällään on varsin vakava asia, etenkin nykypäivänä – mielenpahoittamisen kultaisena vuosikymmenenä. Saksasta tulleen vaihto-opiskelijan olisi ehkä kuitenkin kannattanut ennen vaihtoon tulemistaan ja ajanvietekulttuuriimme puuttumista tutustua oman maansa lähihistoriaan, hallitsijoihin ja heidän pyrkimyksiinsä. Ei tuosta kovin montaa vuosikymmentä ole, kun saksalaiset kiertelivät täsmällisesti etenevissä marssirivistöissä nahkasaapikkaineen ympäri Eurooppaa ja mm. polttelivat Suomen Lappia – noin niin kuin oikeasti eikä vain lautapeleissä.
Vastakkainasettelu ei koskaan johda mihinkään, joten se siitä saksalaisesta ja hänen näkemyksistään. Näkemyksiä on valtakunnassamme nyt kuultu ja ne on oudoiksi havaittu. Tarinahan ei kerro onko kyseinen vaihto-oppilas taustaltaan saksalainen, vai kenties lähtöisin jostain muualta päin maapalloa. Nykyisin, kun pallollamme pääsee suhteellisen vapaasti liikkumaan valtiosta toiseen on helppoa havaita eri kulttuurien välisiä eroavaisuuksia. Joidenkin näistä eroista voimme todeta olevan oikein mielekkäitä ja otamme toisen kulttuurin tapoja hetimmiten omaan käyttöömme. Harrastamme siis kulttuurista omimista, oikein koko kansan toimesta. Sen sijaan joitakin huonoina pitämiämme asioita havaitessamme arvostelemme kyseisen kulttuurin tapoja, joskus kovinkin sanankääntein. Lähetyssaarnauskin näyttää siis olevan edelleen voimissaan. Ihmisen halu muuttaa muita ”itsensä näköiseksi” ja ”omille tavoilleen” ei näytä mihinkään hävinneen, ei saksalaisiltakaan.
Kaikki edellä oleva on suhteellisen selvää ja helposti käsitettävissä. Joku aina loukkaantuu tai suuttuu jostain itselleen epämieluisasta, kailottaa asiaansa kovaan ääneen ja muut sitten kuuntelevat tai eivät. Se, mikä ei mielestäni ole lainkaan selvää eikä millään mittarilla käsitettävissä on tietyn joukkion suhtautumisessa kyseisiin haasteisiin – keksittyihin ja keinotekoisiin rasismiväitteisiin. Valitettavasti ilmiö tuntuu jatkuvasti myös yleistyvän. Esimerkiksi Afrikan tähti episodin yhteydessä rasismitutkija Anna Rastaan mukaan on huolestuttavaa, etteivät opiskelijat tajunneet Afrikan tähdessä piilevää rasismia. Kysyisin Rastaalta, piileekö tuo mainittu rasismi vain tutkijan tai em. vaihto-oppilaan korvien välissä, sillä pelissä sitä ei ole, mikäli haluaa nähdä pelin vain pelinä ja ajanvietteenä eikä kolonialismin välikappaleena – valkoihoisten agitointilautana mustaa tai muun väristä väestönosaa vastaan.
Mannerlan lautapelin tulkitseminen rasistiseksi vaatii sinällään jo syvällisempää, varsin vääristynyttä ja yritteliästäkin tulkintaa. Puuttuuko tutkijoilta ns. oikeita töitä? Mikäli itse asettuisin tutkijan rooliin, voisin todeta, että pelin ainoa aito piilorasismiin viittaava osuushan on selkeästi asetelmassa rosvot vastaan muut. Minkä vuoksi rosvot on valkoihoisia? Minkä takia ns. tyhjät nappulat ovat valkoisia eikä vaikkapa keltaisia? Onko kyseessä painotekniset seikat vai piilorasismi valkoihoisia vastaan? Minkä takia vain valkoihoisia pidetään epärehellisinä ja rasismiin taipuvaisina? Tässä olisi tutkimisen paikka. Onkohan Mannerlan suku kuitenkin lähtöisin Afrikasta ja harrastaa pelin avulla piilorasismia valkoista miesoletettua vastaan? Minkä vuoksi pelissä sallitaan kulttuurinen omiminen? Lännenmiehen asuun puetut bandiitit eivät perinteisesti ole asustelleet Afrikassa vaan Amerikassa. Mitä sanoo Amerikan Yhdysvallat tästä kulttuurisesta omimisesta?
Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Mikäli rasismia halutaan väen väkisin jostain asiasta tai yhteydestä löytää, niin sitähän löydetään – vaikkapa kananmunista! Geishat ja Lakupekathan on Suomessa jo käsiteltykin. Rasismin vääristely ja sen näkeminen joka paikassa valitettavasti heikentää rasismin vastaista työtä. Se aiheuttaa tarpeetonta vastakkainasettelua eri ihmis- ja kansanryhmien välillä ja juuri niiden henkilöiden sekä ryhmien toimesta, jotka väittävät taistelevansa rasismia vastaan. Käy vielä, kun surullisen kuuluisalle Elokapinalle. Vatkataan aihetta aiheen vatkaamisen vuoksi, mutta itse asia ei edisty mitenkään.
Odotan innolla seuraavaa ”rasismihyökkäystä” itärajan takaa. Saimaan kanavahan laitettiin jo kiinni Venäjän toimesta varoittavana esimerkkinä. Luotettavien lähteiden mukaan asialla on ollut asiantuntija Natalia, joka paheksuu Suomessa esiintyvää kulttuurista omimista. Suomalaiset pelaavat shakki-nimistä lautapeliä ilman lupaa. Tunnetusti pelissä ovat menestyneet venäläiset, joten pelin täytyy olla kotoisin Venäjältä (Neuvostoliitosta). Natalian jälkeen vuoroaan odottaa Mustafa, joka haluaa puuttua kyseisen lautapelin rasistiseen vastakkainasetteluun mustat vastaan valkoiset. Mustafan jälkeen asiaan tullee puuttumaan kuningatar Elisabeth, sillä lautapelissä on omittu luvatta kuninkaalliset pelivälineet, nappulat. On sotilaita, lähettejä, kuningas ja kuningatar sekä torneja ja hevosiakin.
Ugh! Olen puhunut. (anteeksi Navajot, Apassit ja muut intiaanit – lainasin loppuun kielellistä sanontaanne).
Lähteet: Iltalehti, Wikipedia, luotettavat lähteet
Huuhtanen 