AMMATTIYHDISTYKSEN JOHTO HALUAA KÖYHÄT KYYKKYYN

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Työelämä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut rajusti. Vielä 1980-luvulla työmarkinat olivat tasapainossa. Palkkaerot olivat pienet, töitä riitti jopa kansakoulupohjalta. Nykyään on ikäänkuin kahdet työmarkkinat. Osalla ihmisistä on sopiva koulutus ja osaaminen, heidät suorastaan revitään töihin hyvällä palkalla. Sitten on toinen joukko, noin 300000 henkeä,  jolla ei ole sopivaa koulutusta tai osaamista. Heidät on hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta, eli heidän työpanoksestaan ei kannata maksaa nykyehtojen mukaista palkkaa, vaikka töitä olisi. Pelkän peruskoulun käyneistä työikäisistä on työttöminä 49 prosenttia. Jos lasketaan työttömät ja ne, jotka ovat jo luopuneet työnhausta, on kyseessä noin 400000 ihmistä. 1970-luvulla väännettiin hätätilahallitus, kun oli 100000 työtöntä.

On luonnollista, että nämä ihmiset kokevat itsensä osattomiksi ja yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneiksi. Siinä on tutkijoille paikka selittää tämän turhautumisen vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen ja yhteiskunnan ilmapiiriin sekä mahdolliseen ääriliikkeiden kannatuksen nousuun. Töissä on iso joukko ihmisiä niin  pienellä palkalla, että kotona pysymällä saa monimutkaisen sosiaaliturvan kautta suunnilleen saman rahan ilman työssäkäyntiä. Tähän on yritetty saada muutosta vuosikymmeniä. Eräs yritys oli vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän aikana. Seuraavana ote lehdistötilaisuudesta 14.6.2007.

” Toivon, että etenemme määrätietoisin askelin vaiheittain kohti satavuotiaan Suomen uudistusta. Uudistuksen keskeisin tavoite on vähentää köyhyyttä ja turvata kansalaisille riittävä toimeentulo kaikissa elämäntilanteissa. Myös työn vastaanottaminen on oltava aina kannattavaa ja helppoa ilman turhaa byrokratiaa. Toivottavasti tätä SATA-uudistusta ja -komitean toimintaa ohjaa aito uudistushenki ja ennakkoluuloton ajattelu. Tarvitaan enemmän muutosvalmiutta ja rohkeutta uudistuksiin, sanoi sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä.”

Kuten tiedetään, parasta yritettiin, mutta kävi kuten aina. Kerrataan vielä; automaatio, globalisaatio ja digitalisaatio ovat aiheuttaneet sen, että suuri osa työvoimasta on sopimatonta nykyvaatimuksiin osaamisensa tai koulutuksessa puolesta. Töitä olisi, mutta työehtosopimusten mukaisella palkalla heitä ei kannata ottaa töihin. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, yritysten toiminta ja jatkuvuus vaatii sitä, että toiminta on kannattavaa. Konkurssiin mennyt yritys ei työllistä ketään paitsi kenties pari lakimiestä.

Osmo Soininvaara on pohtinut asioita vuosikymmeniä. Vuoden 2021 puolella ilmestyi hänen kirjansa ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka”. Se on perusteellinen, selväjärkinen läpikäynti historiasta tähän hetkeen. Sen luettuaan ymmärtää hyvin missä ollaan, miten ja miksi tähän on tultu. Osmolla on myös malli siitä, mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi. Eräässä radiokeskustelussa hän kertoi, että palaute kirjan ajatuksista on yleensä ollut myönteistä. Kielteisesti ovat ilmeisesti suhtautuneet lähinnä ne, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. Soininvaara kertoi hieman jännittäneensä kirjan vastaanottoa, koska – kuten tiedämme – tahallisesta väärinymmärtämisestä on tullut suorastaan kansantauti.

Ennenkuin mennään ratkaisuehdotuksiin, katsotaan vielä, mitä tulevaisuus todennäköisesti tuo tullessaan työmarkkinoille. Yksinkertaisia töitä on helppo korvata automaatiolla ja tekoälyllä. Esimerkiksi kauppojen kassoilla on töissä enemmän ihmisiä kuin maataloudessa. Jo nyt kokeillaan itsepalvelukassoja, joka ei ihmistyövoimaa tarvitse. Tulevaisuudessa siintää automaatiokassajärjestelmä, joka lukee tavarat suoraan korista langattomasti toimivien koodien avulla. Eli nykyiset monien verenpainetta nostavat itsepalvelukassat ovat vain välivaihe. 

Muutos voi olla hyvin nopea, kun tekniikka on kypsynyt. Tekoäly siirtyy yhä uusille alueilla. Se antaa asiantuntija-apua lääkäreille, voi korvata osan asiantuntija-ammateista vaikkapa asianajajien työstä. Monet kaupalliset ja muutkin sopimukset toistavat samaa kaavaa eli ovat suhteellisen helposti koneellistettavissa. Pankkien puhelinpalveluissa jo nyt usein vastaa tekoälyn ohjaama robotti, joka joskus ymmärtää hyvin mitä kysytään, joskus ei lainkaan. Eli kun automaatio vei ennen työt tuotantolinjoilta, tulevaisuudessa sama voi tapahtua koulutetuille, joista useimmat nyt vielä saavat hyvää palkkaa. Toisin sanoen, pelkistäen, automaatio vei ennen töitä SAK:n väeltä, seuraava vaihe eli tekoäly iskee Akavalaisiin. Tilanne tulee pahenemaan edelleen, yhä useammat ajautuvat marginaaliin työelämän vaatimusten muuttuessa. Tullaan tilanteeseen, jossa edes koulutus ei auta, tiedot ja taidot voivat olla vanhentuneita, epäkuranttia nykymaailmassa. Paine suureneviin tuloeroihin kasvaa koko ajan. Nykytilanne on luonut joukon avainhenkilöitä, joiden osaamisesta ja kyvyistä firmojen kannatta maksaa lähes mitä vain. Nämä henkilöt osaavat kyllä hinnoitella itsensä.

Osmo Soininvaaran ehdottaa suurta remonttia, jossa pienimpiä palkkoja subventoidaan muutamalla satasella, eli luotaisiin automaattinen tulotuki. On ihan sama, miksi sitä kutsuttaisiin, palkkatuki, perustulo, kansalaispalkka, negatiivinen tulovero tms. Jos ansiotulot jäisivät alle tietyn minimin, sen päälle maksettaisiin lisää. Kun nykysysteemissä liian pienet tulot tuhoavat talouden, eikä siis kannata tehdä mitään, muun muassa asuminen on Suomessa kallista, nykyinen tilanne muuttuisi kokonaan. Vastaväite on tietenkin, että tämä maksaa. Toisaalta, mitä maksaa se, että satojatuhansia ihmisiä on työttömyyskorvauksella tai/ja sosiaaliturvan varassa. Samaan aikaan on maassa valtavasti tekemätöntä hyödyllistä työtä, johon ei ole varaa palkata ketään. Mitä tämä pakollinen joutilaisuus merkitsee ihmisten mielenterveydelle, elämän mielekkyydelle, tunteelle joutumisesta yhteiskunna ulkopuolelle, alkoholismille, huumeiden käytölle, rikollisuudelle ja niin edelleen?

Nykyisinkin on joitain yritelmiä palkkatuesta. Ne ovat byrokraattisia viritelmiä, jotka sitovat työntekijän yhteen työantajaan, jolle tuki siis maksetaan. Jos tämä työnantaja sattuu olemaan luonnevikainen mulkvisti, ei työntekijä voi siirtyä toisen palvelukseen. Lisäksi jokaista hakemusta harkitaan erikseen. Tässä voi vahvasti olettaa, että järjestelmää luotaessa on ammattiyhdistysliikkeen mielipide painanut vahvasti. Jokaiseen väliin pitää saada luottamusmies mukaan. Tässä on avainkohta. Jos työnhakija saisi automaattisesti palkanlisän itselleen, hän voisi valita työnantajan, ja  ay-liike menettäisi vaikutusvaltaansa. Suomessa ay-liike on tähän asti tyrmännyt kaikki suuret reformit. Se pelkää menettävänsä tarpeellisuutensa ja vaikutusvaltansa.

Ammattiyhditysliikkeellä on hieno historia työolojen, työturvallisuuden ja palkkauksen sekä monien muiden asioiden ajajana, mutta nyt ollaan erilaisessa tilanteessa kuin 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella. Ay-liike on jäsenistönsä edunvalvontaorganisaatio, se katsoo kapeasti vain jäsenistönsä etuja ja yrittää pitää itsensä tarpeellisena. Viis koko maan ja kansan hyvinvoinnista. Eli köyhät kyykkyyn, kunhan omalla porukalla menee hyvin. Vaihtoehtoisesti jo ainakin 400000 on varmistanut ansiosidonnaisen työttömyysturvan liittymällä kaikille avoimeen Yleiseen työttömyyskassaan. Näitä on useita, tunnetuin lienee niin sanottu Loimaan kassa. Näiden ainoa tehtävä on ansiosidonnaisen turvaaminen työttömyystilanteessa, ne eivät ole ammatiyhdistysliikkeitä eivätkä sidoksissa puoluepolitikointiin. Kyllä AY- liikkeellä olisi edelleen tehtävää. Edunvalvonnan ja valistuksen tarpeessa olisivat esimerkiksi tietämättömät nuoret ja ne, jotka joutuvat vasten omaa tahtoaan roikkumaan niin sanotuissa nollatuntisopimuksissa. Myöskään hoito-alan palkkaus ei ole kunnossa, mikä näkyy alan heikentyvänä vetovoimana.

Pidemmälle katsoen kannattaa tajuta, että jos maassa liian monien elämä kurjistuu, sen seurausvaikutukset osuvat kaikkiin. On maita, joissa varakkaat asuvat eristetyillä vartioiduilla alueilla ja lapset on saatettava päivähoitoon tai kouluun kidnappausten pelossa. Toivottavasti emme joudu samaan.

Osmo Soinivaaran kirjassa on paljon mielenkiintoisia ajatuksia myös joustavimmista työajoista. Siis siitä, että työnhakija voisi itse sopia työnantajan kanssa tekeekö hän vaikka 80, 70, vai 50 prosenttista työaikaa. Monissa länsimaissa, vaikka Ruotsissa ja Hollannissa tämä toimii hyvin ja antaa ihmisille valinnanvapautta. Palaan aiheeseen ehkä myöhemmin, koska  pyrin pitämään nämä yksittäiset  jutut kohtalaisen lyhyinä ja tiiviinä.

Osmon kirja on herättänyt keskustelua, tosin vähemmän kuin kuvittelin. Sen ensimmäinen painos myytiin kyllä hetkessä loppuun, ehkä kirja alkaa vaikuttaa ajan kuluessa. Muistaakseni 1960-luvulla Pekka Kuusi kirjoitti aikansa avainteoksen ”60-luvun sosialipolitiikka”. Kuulemma jopa kansanedustajat lukivat sen . Osmon teos on vähintään yhtä tärkeä. Toivottavasti kansanedustajat osaavat vielä lukea. Kirja on täynnä terävää analyysiä ja havaintoja nykyajasta. Se olisi mielestäni Finlandian ansainnut.

Lähteitä: 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, Osmo Soininvaara, Kustannusyhtiö Teos 2021, Wikipedia, Ylen kulttuuriykkönen 29.11.2021,Ylen politiikkaradio 17.11.2021