Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Putin ja Venäjä tekivät sen minkä kaikki tiesivät, mutta kukaan ei osannut tai tahtonut odottaa.
Joskus lapsena kuuntelin isoisäni Toivon ja isäni Arton satunnaisesti kertomia lyhyitä tarinoita siitä, miten nämä joutuivat lähtemään Karjalan kannakselta pois ryssän jaloista. Olisi varmastikin pitänyt tuolloin kuunnella paremmin, jotta tarinat olisivat muistissani nykyistä tarkemmin, mutta minkäs teet – lapsen mieli on lapsen mieli. Nyttemmin osaan, jotenkin näiden tarinoiden sekä käynnissä olevan Venäjän rikollisen ja röyhkeän valloitusretken kautta, samaistua paremmin kertojien tuntoihin. Ehkä ikää ja ymmärrystäkin on tullut matkan varrella lisää. Lapsena kuulemani tarinat sisälsivät vahvoja tuntoja ja selkeää ryssän vihaa sekä ikuista epäluuloa kyseistä kansakuntaa ja kansaa kohtaan. Jossain vuosien varrella kuvittelin osan kuulemastani olevan hieman liioiteltua ja sisältä kummunneen vihan olevan jäänne ”menneiltä ajoilta”, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti sen, että taisivat isovanhempani ja vanhempani kertoa minulle aika tavalla lapsen korviin sopivaksi ”siloteltuja” juttuja. Vääristelivät siis totuutta parempaan suuntaan ja jopa kaunistelivat venäläisten tekosia, kaikesta kokemastaan ja taakse jättämästään huolimatta.
Maailma on noista ajoista muuttunut ja kehittynyt parempaan suuntaan, mutta Venäjä ei – siellä lähes kaikki tekeminen perustuu edelleenkin toisen ”kusetukseen”. Rehellinen ryssä on yhtä helppo löytää, kun bensapihi Lada. Myös Karjalamme sekä toinen käsivartemme on edelleen rajaviivan väärällä puolella. Jos hyökkäys Ukrainaan kerran perustuu historiallisiin vääryyksiin, niin kas kun Putin ei ole vielä muistanut Karjalaamme tai toista käsivarttamme palauttaa. Toki tiedossamme on, että historiaa ja tiettyjä vuosikymmeniä tai -satoja otetaan esiin kulloisenkin tilanteen ja tarpeen mukaan. Venäjä ei kuitenkaan vanhoilla maillamme mitään tee, ovat vain ns. joutomaina vanhoine kivijalkoineen. Toki jonain päivänä niillekin maille on kätevää sijoittaa panssaripataljoonia, ym. käyttökelpoista roinaa vaikkapa Airiston helmen palauttamista Venäjälle silmällä pitäen. Hartwall areenaahan ei vielä tarvitse hakea takaisin, kun se jostain syystä halutaan edelleen säilyttää venäläisten hallinnassa ja kokoontumistilana. Pitävät siellä varmastikin ortodoksisia tilaisuuksia jääkiekkojoukkueiden pelaajien menehdyttyä eri sodissa Euroopan alueella.
Jotkut kansat eivät jostain syystä vaan kehity, vaikka mahdollisuudet olisivat hyvät tai niin kuin Venäjän tapauksessa – erinomaiset. Johtuuko se siitä, että itse kansa on, korkeasta koulutustasostaan huolimatta, kun zombilauma ja seuraa käskijäänsä. Vai ovatko nuo vaan syntyneet sotaisiksi – genetiikkaako – pilleri päivässä pitää adrenaliinitason korkealla? Toki, kun elää satoja vuosia diktaattorien peukalon alla voi sekin johtaa tahdottomaan olotilaan. Tällöin kehittyvimmät yksilöt hakevat hunajansa rajan takaa muualle muuttamalla ja tyhmimmät tai nationalistihenkisimmät jäävät diktaattorien rengeiksi toteuttamaan näiden mitä ihmeellisimpiä mielihaluja. Tällä erää Ukrainan tuhoamista. Suomi lienee jonossa Latvian Liettuan ja Viron jälkeen. Näiden Natojäsenyys ei Putinia hidasta, sillä Länsimaat ja varsinkin EU ovat täysin hampaattomia mitättömien pakotteidensa kanssa ns. ydinsotauhan ja jatkuvan oman edun tavoittelun häiritessä järkevää päätöksentekoa.
Kuten viisas presidenttimme Niinistö on useampaan otteeseenkin todennut, erilaisin sanankääntein, kasakkaan ei voi eikä tule luottaa. Useiden varottelujensa jälkeen hänenkin oli vain todettava, että ”Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”. Niinistö ei kuitenkaan ole vielä muistanut tai halunnut myöskään välittää muita totuuksia Naton porukalle, EU-pelleille eikä meidän ns. nukkehallituksellemme – laittakaa mitä talouteen liittyviä pakotteita hyvänsä, ne eivät Venäjää juurikaan heilauta. Jos Nato ja EU jonain päivänä uskaltaisivat sulkea Venäjän SWIFT-maksujärjestelmästä, niin sillä voisi olla jokin pieni vaikutus. Nyt eivät uskaltaneet! Kaikki muut pakotteet Venäjän toimesta kierretään Keski-Aasiasta, Kazakstanin kautta ja älylaitteet, softat, komponentit sekä ns. kaksoiskäyttölaitteet hankitaan Kiinasta ja Pakistanista.
Kriisitilanteessa (kuten useissa muissakin tilanteissa) näyttää EU olevan meille täysin tarpeeton. Harmi, että olen tajunnut sen vasta jälkikäteen, koska äänestin EU:n puolesta. Ainoa, mitä sieltä saamme on tolkuton nippu mikromanageeraamis menetelmällä tuotettuja sääntöjä ja määräyksiä, jotka nostavat kokonaiskustannustasoamme ja vaikeuttavat elämäämme – määrittelevät tekemisemme jopa kajoamalla yksilönvapauteen. Saimme EU:n myötä myös vapaan liikkuvuuden. Aiemmassa pakolaiskriisissä oletettu kumppanimme Ruotsi tulkitsi senkin kuitenkin niin, että reitti on Irakista ja Syyriasta Tornion kautta avoin suoraan Suomeen. Yhteinen valuutta olisi muutoin kiva juttu, mutta sen ja näiden erilaisten sääntöjen ja määräysten johdosta tulemme jatkuvasti elämään tasaisessa taantumassa, jota Ukrainan kriisi ja muut tulevat kriisit vain syventävät. 2015 alkaneen kriisin yhteydessä myös Venäjä testasi yhteistyökykyämme pakolaisvirran avulla. Tuolloin presidenttimme hoiti asian kunnialla. Nyt olisikin hyvä hetki pakolaisten vaihtoon. Maassamme olevat voidaan ”päittäin” vaihtaa Ukrainasta tuleviin, todellisen avun tarpeessa oleviin.
Yhtenäisyys ja rauhan tahto maapallolla näkyy parhaillaan siten, että Ukraina jää yksin. Ukrainaa ei juuri nyt tarvita edes suurvaltojen sotakoneistojen koekentäksi, kuten esim. Syyriaa ja Irakia tms. Voi sinne toki omaa mielialaa yllä pitääkseen lähettää aseistusta tai rahaakin, mutta onko niille enää käyttäjiä vai jäävätkö Venäläisten sotasaaliiksi? Lähes mikä tahansa muu maa saisi apua, koska on ”liittoutunut”. Mikäli Putin haluaisi Suomen tai Ruotsin, uskon että olisimme Ukrainan kanssa täysin samassa tilanteessa – ilman oikeaa apua. Lisäarvomme muille maille on viime kädessä olematon. Olemassa olemisemme merkitys korostuu vain omalle kansallemme. Uskon myös viisaaseen presidenttiimme, kasakkaan eikä varsinkaan ryssään voi eikä tule luottaa. Meillä suomalaisilla on vielä hetki aikaa suunnitella puolustustamme ja varustautua. Onko siihen yhteistä tahtoa ja rahaa, vai ovatko ne kaikki jo Euroopassa?
Poiketen jääkiekosta – olisiko tällä kertaa kuitenkin hyvä aloittaa hyökkäyspelillä? Venäjällä on juuri nyt muuta tekemistä, rajoillamme ei ole joukkoja. Haettaisiinko Karjala ja käsivarsi takaisin otsikon mukaisesti laulellen?
lyrics: Reino ”Palle” Palmroth
Mannerheim sano: ”Nyt sitä lähtään,
silmien välliin ryssiä tähtään!”
|: Silmien välliin 😐
Silmien välliin ryssää juu.
Sen joka ”sivistystä” tyrkyttääpi,
äkkiä nikkeli myrkyttääpi.
Silmien välliin…
Silmien välliin ryssää,
kyllä se siihen tyssää.
|: Silmien välliin 😐
Silmien välliin ryssää juu.
Silmien välliin nikkelirautaa,
kyllä ne itte kaivaa hautaa.
Silmien välliin…
Turhaan ne politrukit huutaa ja hossuu,
Suomessa ei elä vinkkelitossu.
Silmien välliin…
Tulkoon vaikka Rasputiini,
näin sitä käydään kurkusta kiinni.
Silmien välliin…
Onhan se tommonen ryssän kettu,
ennenkin Suomessa korvennettu.
Silmien välliin…
Iivanat täältä ei löydä kottiin,
kaikki ne mätänee Karjalan mottiin.
Silmien välliin…
Siihen se Kuusisen kunnia stoppaa,
hevosen nahkasta se keittää soppa.
Silmien välliin…
Molotohvin korpit ne pilvistä tippuu,
Suomessa ei elä veripunalippu.
Silmien välliin…
Puukolla puhki se Aasian paise,
Suomessa ryssä ei kauan haise.
Silmien välliin…
Tunteepa olevansa ryssän kyssä,
Suomen leijonan syleilyssä.
Silmien välliin…
Hangon ne hyyräs ja Viipurin otti,
mutta nyt molemmista tehdään motti.
Silmien välliin…
Lähteet: Wikipedia, Yle.fi, axishistory.com
Huuhtanen 