Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Kaikenlaiset puskista huutelijat, syyttäjät ja syyttelijät väittivät muinoin kansanedustaja Päivi Räsäsen loukanneen homoseksuaalien ihmisarvoa vihaa lietsovalla tavalla. Valtakuntamme ja sen suurin syyttäjä katsoivat tulleensa kansanedustajamme puheista syvästi loukatuiksi, joten ”rosikseenhan” moinen ihmisarvoa loukkaava käytös sittemmin Räsäsen vei. Onneksi kyseessä oli kuitenkin kansanedustaja, joka on jo edustajan paikan saadakseenkin joutunut ottamaan niskaansa kaikenlaista p….kaa sekä häpeää, eikä tavallinen kansalainen, jonka sietokyky kaikkineen sekä taloudelliset toimintamahdollisuudet olisivat voineet olla oikeusprosessissa kansanedustajaa huomattavasti huonommalla tolalla. En tiedä käsiteltiinkö ensimmäisessä oikeusasteessamme asiaa siitäkin näkökulmasta, onko tuomiohakuisuudessa kyse todellakin ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, pelkästään valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen henkilökohtaisesta näkemyksestä; minkälaisia lausumia on luettavissa vihapuheiksi tai jopa Raija Toiviaisen erikseen ”ylemmiltään” saamasta erillisestä ”vinkistä” tai tehtävästä valtakuntamme sisäisen turvallisuuden suojaamisen nimissä. Itse pidän tuota viimeistä vaihtoehtoa todennäköisimpänä.
Ensimmäisestä oikeusasteesta Räsäselle tuli vapauttava tuomio. Käräjäoikeuden mukaan osaa Räsäsen sanomisista voidaan pitää homoja loukkaavina, mutta tekstit ja puheet mahtuvat silti sananvapauden sisään eivätkä ole rikoslaissa kiellettyä vihapuhetta. Käräjäoikeus katsoo tuomiossaan, että syyttäjät ovat myös ylitulkinneet Räsäsen lausumia. Hänen teksteistään ja puheistaan on vedetty liian pitkälle menneitä johtopäätöksiä. Taitaa olla kyseessä niitä harvoja kertoja, jolloin käräjäoikeus on oikeassa ja ns. maalaisjärki on valtakunnassamme voittanut!
”Mielensäpahoittajat” voivat toisaalta olla toistaiseksi huoleti, sillä valtakunnansyyttäjämme Raija Toiviainen valittanee käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen (jos ei ole jo valittanut), häneltä tuskin valittamislupaa evätään pelkästään asemansa ja tietysti ”asian tärkeyden” suhteen, varsinkin kansallisen turvallisuutemme näkökulmasta. Mikäli valtakunnansyyttäjämme kuitenkin häviäisi juttunsa, niin tuloksenahan pahimmassa tapauksessa voisi olla kansamme aiempaa pahempi kahtia jakautuminen kaikenlaisine mielenosoituksineen ja mellakointeineen. Tätä kurjuutta emme tietenkään vallitsevassa, maailman turvallisuuspoliittisessa tilanteessa voi haluta tai sallia rajojemme sisäpuolella. Viimekädessä, vastakkainasettelun eskaloituessa voisi käydä jopa niin, että kansamme uuvuttua sisäiseen kahinointiinsa Venäjä veisi itäpuolen Suomesta ja Ruotsi länsiosan. Menettäisimme tällöin vaivalla saavuttamamme itsenäisyyden ja Natokin jäisi näkemättä.
Suomessa on vuosien saatossa saavutettu ”sivistyksen ja kehityksen” nimissä tilanne, jonka vuoksi virkamies- ja luottamushenkilömääräämme on pakko kasvattaa eikä mitään ”yleisestä näkemyksestä” poikkeavaa saisi tuoda ainakaan julkisesti julki. Poikkeavat julkiset näkemyksethän tulee käsitellä mahdollisimman pikaisesti, poikkeuksellisen suurella virkamies- tai muulla ”asiantuntija” määrällä ja poikkeuksellisin kustannusrakentein. Viimeisimpinä valtakunnan järjettöminä esimerkkeinä mm. kansanedustajien ja ministerien avustajamäärät pienine palkkioineen, huolimattomasti tehdyistä töistä ja hyvinvointialueiden pomot n. 17.000 euron kuukausipalkkoineen. Toivottavasti saamme edes jonkin tasoisen vastineen näillekin veronmaksajien menetetyille rahoille! Valtakunnan kaivohan on tunnetusti pohjaton. Lisäksi se pohjattomuuskin vaan syvenee jatkuvasti nykypoliitikkojemme keksiessä mitä mielikuvituksellisimmin selityksin ”asevelipaikkoja” kaveripiireilleen ja luotetuilleen, vai mitä Marin ja Saarikko?
Virka- ja luottamushenkilöitä on valtakunnassamme siis oltava massiivinen määrä, sillä muuten emme selviä kaikesta itse rakentamastamme hyssyttelystä ja lässyttelystä. Kun joku taas lähitulevaisuudessakin pahoittaa mielensä jostain itselleen vastenmielisestä asiasta tai jonkun epäilyttävistä sanomisista, niin eikö aiheesta ala ensin jumalaton vääntö julkisuudessa, mielipiteiden sinfonia puolesta ja vastaan sekä valitusrumba eri virkamieskuntamme tasoilla. Seuraavaksi toteutetaan sanojan ja mielipiteen esittäjän julkiset teilaamiset kaikkine ns. toimittajien tuottamine kirjoitus- ja asiavirheineen. Sitten alkaa asiaa käsitelleiden hattuihin lisäsulkien asentelu pro-”jokin” mitaleiden ja ”mikälie neuvos-arvojen” myöntämisineen. EU-viratkin ovat tuossa yhteydessä toki mahdollisia. Tätä kaikkea ei ehdi toteuttamaan kovinkaan vähäisellä ihmismäärällä. Työ kuitenkin veronmaksajien rahoilla tehdään, mutta tehdyn työn tuottavuus tai vaikuttavuus tulisi vahvasti kyseenalaistaa. Kyseenalaistaa tulisi myös ”Räsäscasen” tyyppiset valtakunnansyyttäjän toimet. Aikaa ja ammattitaitoaan voisi käyttää myös vähemmän ideologisiin ja oikeasti oleellisiin sekä kansamme hyvinvointiinkin liittyviin asioihin.
Edellä mainittu ei tarkoita, että vastustaisin tai arvioisin sitä, kenen kanssa kukakin tanssii tai leikkejään leikkii, kyseessä on aina ihminen ja tämän henkilökohtaiset valinnat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mm. perustuslailliset oikeutemme, kuten sananvapaus ja tasa-arvo, tulisi kuulua kaikille samansisältöisinä ja tasa-arvoisesti tulkittuna. Nyt lakia ja oikeuksia hyvinkin näkyvästi luetaan kohderyhmän mukaan. Esimerkiksi Hussein al-Taeen sanomiset ok, Räsäsen sanomiset eivät. Orpon sanomiset ok, Halla-Ahon sanomiset sisällöstä riippumatta eivät. Maahantulijan sosiaaliturva ja etuudet ok, kantasuomalaisen, toimeentulosta riippumatta eivät. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden oikeudet ok, autoilijoiden eivät. Rikoksen tekijän oikeudet ok, rikoksen uhrin eivät. Näitä esimerkkejä löytyy pilvin pimein.
Hulluksi on valtakuntamme mennyt ja hullummaksi vaan menee, mikäli kansamme ei vähitellen viisastu. Valitettavasti se ei tule tapahtumaan kovin nopeasti. Tähänkin mennessä on käynyt niin, että jatkuvasti lisääntynyt ”kirjaviisautemme” ja helpottunut elämämme on aiheuttanut ihmisten, yksittäisten toimijoiden heikentynyttä ajattelukykyä, halua kaiken tekemisen edelleen helpottumiseen, luetun tiedon huonompaa ja tulkinnanvaraista sisäistämistä ja heikentynyttä aikaan saamisen taitoa. Tämän näkee lähes kaikissa valtakuntamme toiminnoissa, aina siitä perinteisestä postin kulkemisesta tai vakuutustapahtumien käsittelystä lähtien. Aikaan saatuja ongelmia ei edes osata tai haluta korjata. Palkataan selittelijöitä, ei tekijöitä tai toimijoita.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisenkin tulisi jatkossa myös sisäistää oman tehtävänsä painopistealueet ja ymmärtää se, että tehtävien priorisointi sisältää myös kulloinkin käsiteltävän asian vaikuttavuuden priorisoinnin. Kyseisellä organisaatiolla ei liene aikaa, rahaa eikä tarvetta askarrella ”lillukanvarsien” parissa. Keskittykää Räsästen ym. asemesta jatkossa vaikkapa vangittujen ulkomaisten rikollisten sekä vankeinhoitolaitoksemme oikeusturvaan ja sisäisiin sekä kansallisiin turvallisuustekijöihin. Palauttakaa vaikkapa ulkolaiset vankimme kotimaidensa vankiloihin, jossa he saavat tutun, hellän ja turvallisen sekä kansallisen rangaistuslaitospalvelun ja vapauttakaa Suomen vankiloiden paikat suomalaisille rötöstelijöille. Näin helpotatte myös vankeinhoitolaitoksemme jatkuvasti heikkenevää rekrytointiongelmaa ja muita resursseja. Ideaa saa käyttää, mutta ei ole pakko. Alla on luettelonomaisesti ne nykyiset tehtävänne, mikäli olisivat päässeet jostain syystä unohtumaan.
Valtakunnansyyttäjän toimiston tehtävänä on:
1) ohjata ja kehittää Syyttäjälaitosta ja syyttäjäntoimintaa;
2) vastata Syyttäjälaitoksen toiminnan tuloksellisuudesta;
3) valvoa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta;
4) Syyttäjälaitoksen yleinen hallinto, viestintä ja koulutus;
5) hoitaa toimialaansa kuuluvaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä;
6) vastata poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinnanjohtajina toimivien syyttäjien toiminnan järjestämisestä.
Herätys myös muut syyttäjät ja valtakunnan oikeuslaitokset! Yrittäkää edes tulkita lainsäädäntöämme tasa-arvoisesti eri puolilla Suomea ja eri kansanryhmien kesken. Meidän kaikkien tulisi jossain vaiheessa päästä tuomituksikin tullessamme ”samalle viivalle”, niin kun lainsäädäntömme edellyttää. Lisäinfoa tarvittaessa saa varmastikin tasa-arvovaltuutetultamme.
Lähteet: is.fi, wikipedia.fi, finlex.fi
Huuhtanen 