Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Suomessa on ollut tekeillä kaksi merkittävää liikenteeseemme liittyvää ohjelmatyötä, joissa linjataan toimenpiteet ja niiden resursointi liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi. Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen totesi jo Kauppalehdessä (4.1.2021) Suomen liikenneturvallisuuden parantumisen ykskantaan riittämättömäksi. ”Väkilukuun suhteutettuna liikennekuolemien määrä vuonna 2020 Suomessa tullee olemaan noin kaksinkertainen Ruotsiin ja Norjaan verrattuna, ja myös selvästi korkeampi kuin Tanskassa”, Valtonen kertoi tiedotteessa. ”Suomen kymmenen vuoden tavoitteena oli puolittaa liikennekuolemat vuoden 2010 määrästä. Se olisi tarkoittanut enintään 136 kuolonuhria tänä vuonna. Tuo tavoite ylittyi jo elokuussa. Euroopan Unionin uusi tavoite on puolittaa sekä liikennekuolemien että vakavasti vammautuneiden määrä tämän vuoden tasosta vuoteen 2030 mennessä”.
Tavoiteasetanta on helppoa, jopa niin helppoa etteivät tavoitteiden asettajat ja ns. tilastonikkarit näytä ymmärtävän realiteetteja liikenteen, tienpidon tai edes ihmisen käyttäytymismallien suhteen. Tästä voisi yhtenä hyvänä, tai pikemminkin huonona esimerkkinä olla luvallisesti autoillaan kaahailevat ”alaikäiset”. Ikärajaa ajokortin saamiselle piti laskea pidempi- ja hankalampimatkaisten alaikäisten liikkumisen helpottamiseksi. Tilanne kuitenkin luvan myöntäjien osalta ymmärrettiin ”kortti kaikille” -oikeutena, lopputulos lienee kaikkien tiedossa – tarpeettomia kuolemia. Toinen esimerkki voisi liittyä ns. mopoautoihin. Kivahan niissä on sadetta pidellä, mutta onko kuljettajalla tai edes itse välineellä edellytyksiä turvalliseen liikennöintiin. Iästä tai koulutuksesta riippumatta kaikilla ei vain ole edellytyksiä minkäänlaisen mekaanisen laitteen kuljettamiseen. On mahdollista, että liikenneturvan satunnaisen tutkimustiedon varjossa suoritettavien ulostulojen tarkoituksena on kuitenkin korostetusti muistuttaa kyseisen viraston olemassa olemisesta ja perustella tilastonikkareiden palkkalistoilla pysymisen tarpeellisuutta yhteiskunnallemme eikä liikenneturvallisuuden paraneminen. Tutkimuspäällikön näkökannat ovat tietysti tämän ammatistakin johtuen tutkimuspainotteisia, valitettavan tavallisesti viisaimmankaan tutkijan sielunelämään ei kuitenkaan tahdo millään mahtua muut, kun laskennalliset tekijät.
Väyläviraston katsauksessa (27.7.2020) Maanteiden liikenneturvallisuuskatsaus 2020 löytyy lyhyesti paljon faktaa tieliikenteemme tapahtumista ja kehityssuuntauksesta. Materiaalissa itsessään todetaan, että ”tilastoja voidaan pitää hyvin luotettavana kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien ja vakavien loukkaantumisten osalta, osa lieviin vammautumisiin johtavista onnettomuuksista ja enemmistö henkilövahinkoon johtamattomista onnettomuuksista jää kirjaamatta tilastoihin”.
Materiaalissa todetaan myös, että ”onnettomuustutkinta on hidas ja tarkkuutta vaativa prosessi, joten virallisten onnettomuustilastojen valmistumisessa kestää aikansa – osa tässä raportissa hyödynnetyistä tilastoista on siis vielä ennakkotietoja, jotka voivat mahdollisesti muuttua hieman työn alla olevan onnettomuustutkinnan myötä. On kuitenkin epätodennäköistä, että mahdolliset yksittäiset muutokset vaikuttaisivat merkittävästi kokonaisuuteen yleisten kehityssuuntien osalta”.
Joitain epävarmuustekijöitä tilastoinneissa on tietysti aina olemassa, kuten tiedämme. Jo yhden välinpitämättömän ”tiedonkerääjän” tai huolimattoman ”tiedonkäsittelijän” tuotos voi viime kädessä johtaa tilaston totaaliseen käyttökelvottomuuteen, yhtäkkiä faktasta tulikin fiktiota. Näihin em. tilastoihin kuitenkin voinemme suhteellisen hyvin luottaa. Liikennetilannettamme, liikenteessä liikkujia, ”kurjistavat tekijät” pitkälti aiheutuvat kyseisten tyyppisten tilastointien pohjalta. Näitä tilastoja sekä eri näköisiä muita tuotoksia tilaillaan milloin yksityisiltä toimijoilta (lue: poliitikon kaverin konsulttitoimisto) ja/tai käytetään sellaisinaan tai jopa tilatun sisältöisinä (lue: väritettyinä/tarkoitushakuisina) kansallisen päätöksentekomme perustaksi, joten joskus suuresti ihmetyttää, etteivätkö tilaajan (valtio, hallitus, liikenneministeriö jne..) edustajat lainkaan perehdy kyseiseen tietosisältöön tai, mikä vielä pahempaa ymmärrä lukemaansa.
Lukeeko poliitikko tai tämän avustaja saamansa tilastoa, kun ”piru raamattua” sen tietosisältöä lainkaan sisäistämättä? Toistuvasti tuotetuista tilastoista löytyy joka tapauksessa paljon hyvääkin tietoa päätöksenteon pohjaksi. Lukijan täytyy ensin vain osata suodattaa materiaalista tutkijan ”puusilmäisyteen” ja tutkijan/tulkitsijan ”päästötiedottomuuteen” liittyvät detaljit, kuten päätöksentekoa ohjaavaksi tarkoitetun ”jargonsisällön” ja jättää sen osuuden omaan arvoonsa. Selvennykseksi, että ”päästötiedottomuudella” tarkoitan toistuvasti levitettävää virheellistä ja/tai puutteellista tietoa mm. sähköisen kaluston päästöttömyyden ”ylivoimaisuuden” väitteistä verrattuna muihin kalusto-/voimalähdemuotoihin. Kokonaisuuksia voi laskea niin monella tavalla tai jättää kokonaan laskematta.
Olen jälleen arvioinut rankasti päätöksentekijöidemme ymmärrystä, mutta suomalainen mentaliteetti kuulemma perustuu pitkälti rehellisyyteen, joten kyseinen arviointi lienee oikeutettua ja ainakin rehellistä. Poliitikkokin voisi joskus olla rehellinen ja tunnustaa, ettei ymmärrä käytännössä ajoneuvotekniikasta, päästöistä tai turvallisuuteen liittyvistä käyttäytymismalleista hölkäsen pöläystä vaikka niistä kovin haluaa mesotakin. Tämä ymmärtämättömyys kun paljastuu poliitikon avatessa aiheesta suunsa jo noin ensimmäisen lauseen aikana. Päättäjiemme arviointini oikeutusta korostanee vielä sekin, että samat henkilöt, jotka suu vaahdossa jauhavat julkisuudessa tieliikenteen 0-kuolemista, päästöttömyydestä, päästötavoitteista, polttoaineiden verorasitusten pienestä vaikutuksesta pumppuhintoihin jne. pyrkivät samanaikaisesti pitkälti varmistamaan sen, että tiestömme korjausvelka kasvaa kasvamistaan ja tienkäyttäjän kustannukset muodostuvat tavalliselle työssä kävijälle yhä raskaammaksi kantaa. Näiden päättäjien ja lausujien toimesta pyritään samanaikaisesti vähentämään varoja väylien kunnossapidosta, parantamaan päästöttömän liikenteen kasvua ja panostamaan kevyen liikenteen kasvuun. Ilmeisesti perimmäisenä tavoitteena paasaajilla on palata kultaiselle keskiajalle – hevosella hommiin.
Osa toimenpiteistä on toki kannatettavia, mutta se ei tarkoita valheellisen tiedon jakamisen hyväksymistä ideologisinkaan perustein. Jo me yksinkertaisimmatkin ymmärrämme sen, että tiestömme kunto rapautuu jatkuvasti ja verorasitus tienkäyttäjille kasvaa koko ajan, esitetään niistä julkisuudessa minkä sisältöisiä keskiarvoja hyvänsä. Kun pyörittelee rattia pitkin Suomea kymmeniä tuhansia kilometrejä vuosittain, ei niin harhaista ihmistä Suomesta löydy, joka voisi valehtelematta väittää tienpidon ja väylien kunnossapidon tai liikkumisen mahdollisuuksien parantuneen aiemmasta. Joka kuitenkin vielä tässä vaiheessa haluaisi näin väittää, voi muuttaa Venäjälle. Siellä toimintalogiikka on se, että mitä suurempi valhe niin sen todennäköisimmin se uskotaan. Kyllä! Me arvostelijat tiedostamme liikennemäärien kasvun, liikenteen ja väylienpidon kustannusrakenteen ym. seikat, joihin joku pilkunviilaaja tässä kohden haluaisi nakata vasta-argumenttinsa.
Koska aihe on kuitenkin tärkeä ja yksinkertaisesti ymmärrettävissä, mutta päätöksentekijöiden ainoa verokertymien kasvattamiseen liittyvä innovaatiokohde, niin otan yksinkertaisia esimerkkejä aiheesta. Onhan mahdollista, että joku poliitikoistamme sattuisi blogiamme lukemaan, tällöin hänenkin tulisi ko. esimerkit kyetä ymmärtämään. Muiden lukijoiden ymmärrykseen luotan kyllä 100%:sti.
Esimerkki 1: Tuleva toukokuu 2022. Motoristi ottaa kaksipyörän tallistaan ja lähtee ensimmäisille kevätajeluilleen. Hän ajelee vaikkapa mutkaista asfalttitietä jossain päin Suomea. Kaikki nämä tiet ovat ”reikäisiä”. Motoristilla on vauhtia n. 60-80 km/h. Hän valitsee mutkaan ajolinjansa ennalta. Ajolinjalla keskellä mutkaa onkin 45 x 20 cm:n kokoinen ja 10 cm syvä kuoppa. Eturengas osuu kuoppaan ja pyörä ”heilahtaa”. Vanne rikkoutuu tai käsi irtoaa ohjaustangosta. Kuljettaja ja mahdollinen kyydissä olija lentävät pyörän päältä metsikön puolelle. Kohdalle osuu puu tai kivi, joka tavallisesti on ihmistä kovempi. Ihminen vammautuu, vammautuu loppuiäkseen tai jopa menehtyy. Oliko päätöksenteko pelissä mukana, oliko tavoitteena edelleen 0-tieliikennekuolemaa ym?
Me motoristithan olemme kansamme syntisin osa, eikä meillä ole niin väliä, joten esimerkistä toiseen.
Esimerkki 2: Tuleva toukokuu 2022. Opiskelija tai koululainen pääsee lukukauden viimeiset hetket päästöttömästi pyöräilemään kouluun. Hän lähtee iloisena koulutielleen ja laittaa jopa sen pyöräilykypäränsäkin päähänsä. Hetken poljettuaan hän ajaa vastaavaan tai jopa pienempään kuoppaan, kun äskeinen motoristi. Kuoppiahan saattaa olla pyöräteilläkin. No, väylästä riippumatta pyöräilijä ”töksäyttää” pyöränsä em. kuoppaan, ohjaustanko lähtee käsistä poikittain käännyttyään. Pyöräilijä lennähtää tangon yli asfalttiin. Hyvällä tuurilla vain kädet ja kasvot vaurioituvat. Hieman huonommalla tuurilla tämä katkaisee niskansa, koska ei ehtinyt saada käsiä suojakseen. Vielä huonommalla tuurilla pyöräilijä lennähtää ajokaistalle ja se perhanan polttomoottoriauto menee tämän yli ja varmistaa menehtymisen. Oliko päätöksenteko pelissä mukana, oliko tavoitteena edelleen 0-tieliikennekuolemaa ym?
Esimerkki 3: Poliitikkomme lähtee eduskunnasta sähköautollaan kotia kohden. Hänen tulee koukata asuinlähiössään vielä ruokakaupan kautta. Taajamaan saavuttuaan poliitikko havaitsee edellisiä vastaavan rei’än asfaltissa. Sähköauto painaa polttomoottoriversiota enemmän, vakuutukset ovat huomattavan kalliit, jopa poliitikollekin. Poliitikon on pakko väistää kyseinen kuoppa ehjät vanteet säilyttääkseen, koska tienpitäjä on hoitanut kunnossapidon alennetuilla nopeusrajoituksilla ja pyrkii välttämään korvausvastuunsa kaikin keinoin. Poliitikko huomasi kuopan tiessä viime hetkellä, joten väistöliike on jyrkkä ja nopea, kuten poliitikon takinkääntökin. Väistöön keskittyessään poliitikko ei havaitse ostoksilleen lähtenyttä, rollaattoria käyttävää mummoa. Auton puskuri osuu mummon lonkaan murtaen tämän. Hyvällä tuurilla selvitään sairaalareissulla, nivelen vaihdolla ja pitkällä kuntoutuksella. Huonommalla tuurilla mummon sukulaiset pääsevät luetteloimaan omaisuutta ja pitämään perunkirjoitustilaisuutta ym. Oliko päätöksenteko pelissä mukana, oliko tavoitteena edelleen 0-tieliikennekuolemaa ym?
Esimerkki 4: Maaseudulla karjaansa kasvattava valtakunnanpoliitikkomme lähtee viikonloppuna kävellen markkinoille. Tarkoituksena on myydä hyvin lypsävä lehmä ulkolaisille huutajille ns. rotukantturahuutokaupassa. Koska päästöttömyys on POP, päättää poliitikko kävelyttää lehmänsä torille. Kuinka ollakaan, sekä poliitikko että lehmä astuvat samanaikaisesti tiellä oleviin kuoppiin. Poliitikko murtaa nilkkansa ja lehmä katkaisee sorkkansa. Hyvällä tuurilla poliitikko ja lehmä joudutaan poliisin toimesta lopettamaan jalkavamman vuoksi, mutta huonolla tuurilla poliitikko selviää jalan kipsauksella ja lehmä vain kaatuu ojaan. Poliitikko jää kuuden viikon sairauslomalle (ei vaikutusta mihinkään), mutta hänellä on oma lehmä ojassa. Suurin kustannuserä tapahtumasta realisoituu, kun palokunnan nostettua lehmän ojasta ja palautettua sen omalle laitumelle, joutuu kunta (tienpitäjä) tilaamaan asfalttikartellin jäsenyritykseltä uuden leveäkaistatien ja nopeuskamerat sekä teettämään eritasoliittymän valtakunnanpoliitikkomme kotitilalle. Oliko päätöksenteko pelissä mukana, oliko tavoitteena edelleen 0-tieliikennekuolemaa ym?
Toisaalta, oliko tälläkään vuodatuksella sen suurempaa merkitystä? Poliitikot eivät kuitenkaan ymmärrä kokonaisuuksia, kirjoitetaan mitä tahansa ja kenen toimesta tahansa. Lisäksi Putin on vihainen Suomen Natohankkeista ja Viktor Orbánin porukka voitti Unkarin vaalit. Suomen Nato-jäsenyyden torppaa Viktor ja Vladimir tulee kyläilemään Ladan asemesta T-90:llä. Voi olla parempi suomalaistenkin kannalta, että tiet ovat edelleenkin mutkaisia ja kuoppaisia. Kelpaavat joukkohaudoiksikin.
Lähteet: Kauppalehti.fi, vayla.fi
Huuhtanen 