Putinin pyykinpesu – taktisilla ydinaseilla 2022?

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Monesti on sanottu, että likapyykki tulisi pestä kotona eikä julkisuudessa. Omasta mielestään varsin ”ystävällismielinen”, joskin ajattelu- ja toimintamalleiltaan hyvin alkukantainen rajanaapurimme aloitti työn Ukrainasta, luullen näin samalla saavansa hoidettua kansainvälisen kasvojensa pesun sekä itselleen aiempaa suuremman sananvallan maailmanpolitiikassa ja kehityssuuntiemme määrittelyssä. Kuten kaikki olemme jo havainneetkin, niin persiilleen meni koko Kremlin ”älykköjen” pitkään pohdiskelema maailman valloitus. Venäläiset ovatkin edenneet tilanteessaan jo siihen vaiheeseen, että ”jos ei väkisin niin väsyttämällä”. Pääasia Venäjälle ilmeisesti edelleen on, että vain samanmieliset jäävät jatkossa hengittämään enemmän tai vähemmän ruutipitoista ilmaamme. Kyseistä sotataktiikkaahan on käytetty monissa muissakin suurvaltojen, Venäjänkin häviämissä yhteenotoissa pienempiensä kanssa. Mikä tässä yhteydessä on ainakin tullut useamman kerran todistettua, voitaisiin vertauskuvallisesti mainita perin suomalaisella sanonnalla ”mitä pidempi honka – sen lahompi latva”.

Mistä lienee ”evoluutio keksinytkin”, että suuremman tulee lähes poikkeuksetta olla pienempäänsä tyhmempi, pakeneeko vartalossa veri aivoista alaspäin? Mikäli asiaa haluaa tarkemmin pohdiskella, niin voi vaikka aloittaa tutustumalla ensin Daavidin ja Goljatin tarinoihin, sitten Vietnamin ja USA:n tarinoihin ja myöhemmässä vaiheessa, reaaliaikaisesti Venäjän ja Ukrainan tarinoihin, sikäli kun maapallolla on jäljellä mitään tutkittavaa tai kerrottavaa …. saati tutkijoita. Toki monta muutakin tarinaa, vaikkapa ”Gulliverin retket”, on tutkijan halutessa ja historiamme saatossa näiden välistä löydettävissä.

Putin katseli suuruudenhulluna ensisijaisesti rajojensa taakse harhojaan nähden, mikä on pieneltä johtajalta varsin suurta tyhmyyttä. Olisi pitänyt hoitaa oma pesä ensin puhtaaksi, siellä niitä eläviä harhoja ja hörhöjä on edelleen pilvin pimein, ”hampaattoman” kansakunnan seassa. Putinhan on noin 170 cm:n mittainen ukonpätkä ja siinä mielessä luettavissa joko pieneksi tai keskimittaiseksi. Tässä tapauksessa, poiketen aiemmasta tekstistäni, häntä ei varmastikaan voida lukea niiden yleisimmin esiintyvien pienien viisaiden joukkoon – päinvastoin. Hän lienee yksi säännön vahvistavista poikkeuksista. Huono yhdistelmä tuo tyhmä ja julma, ainakin maailmalle. Kaikkea tapahtunutta ei tietenkään voida laittaa pelkästään Putinin ”piikkiin”, sillä natsillakin on lakeijansa. Tässä tapauksessa koko Venäjän federaation duuma ja joitakin kädettömiä sotataiteen taitajia, sittemmin Ukrainassakin kuolemaan tuomittuja kenraalinplanttuja.

Kenraalien paikkojen vapautuessa, ”sotilaiden” kieltäytyessä sotimisesta, Kiovan valtauksen epäonnistuttua ja joukkojensa uudelleen järjestäytymisen yhteydessä joutui Putinkin heräämään ja laittamaan lakeijansa ja varsinkin salaisen (tiedustelu-) palvelun siihen suureen pesukoneeseensa. Puhdistus on nyt käynnissä ja pesuaineetkin lienevät tällä kertaa paremmat, kun Navalnyin kalsareissa. Syytä kunnon puhdistukseen onkin, sillä Venäjän tiedustelupalvelu lienee ainoa ”salainen palvelu” maailmalla, joka ei tiedä mistään mitään tai jos tietääkin, niin ei sitä kenellekään kerro. Mikäli erehtyisi tietämään, niin voisi jäädä oligarkeilta rojaltit saamatta, veneet ja Itä-Suomen rantapaikat ostamatta sekä hulppeat kesämökit rakentamatta. Tämä ”salaisen palvelun” totaalinen tietämättömyys on aiheuttanut venäläisille sittemmin joitain pieniä ja vähän suurempiakin haasteita. Haasteita on ollut mm. taistelukaluston keskimääräistä suuremmassa hävikissä, tuhansissa kuolleissa sotilaissa, joidenkin länsimaisten yritysten maasta poistumisessa, ja jopa yhteistyökumppanien ja muiden valtioidenkin penseässä suhtautumisessa Venäjän toimiin.

Niin sotatoimien, kun kaikkien muidenkin elämän tapahtumien yhteydessä pienen ihmisen suurin pelko lienee kuoleman pelko. Pitkästä aikaa ja pitkän rauhan jakson Euroopassa elettyämme aihe noussee itse kunkin ajatuksiin. Mitä tekee Venäjä? Annetaanko Ukrainan ”kadota kartalta”? Puuttuvatko länsimaat Venäjän tekemisiin? Sallitaanko vapaan maan tuhoaminen ja ihmisten tappaminen? Monta kysymystä, mutta ei yhtään ”oikeaa” vastausta. Oikein näkevää kristallipalloa ei onneksemme ole vielä keksitty. Mikäli olisi, niin pysyisimme jatkossakin erilaisten tilanteiden sivusta seuraajina – kun kerran tietäisimme tulevaisuutemme. Ennen tuon kristallipallon keksimistä voimme vielä itse vaikuttaa asioihin olemalla aktiivisia. Aktiivisuudella en tarkoita mitään ”elokapina-tyyppisiä” tyhmyyksiä, vaan aitoa ja oikea-aikaista vaikuttamista. Tästä esimerkkinä mainittakoot vaikkapa presidenttimme Sauli Niinistö. Ilman hänen aktiivista otetta kansainvälisessä yhteistyössä ns. hallituksemme hymistelisi edelleen lehtereillään askarrellen toisarvoisten asioiden kanssa. Hyvä, että joku hallitsee tapahtumia eikä vain hiihtele niiden mukana.

Eräässä kirjoituksessani totesin länsimaisessa ajattelumallissa olevan joitain puutteellisuuksia, jotka taasen johtavat monesti virheellisiin johtopäätöksiin. Ukrainan sodan yhteydessä jotenkin uskon edelleen siihen, että länsimaissa Ukrainan tilanteen kehittymisen odotukset ovat vielä tällä hetkellä aivan liian positiiviset. Onko osaltani kyse perusajattelumallista ”pessimisti ei koskaan pety” tai siitä aiemmin mainitusta tyhmyydestä, ken tietää? Perustan ajatukseni kuitenkin monesti havaitsemaamme ”hullun miehen” syndroomaan, jossa henkilön todellisuudentaju on selvästi häiriintynyt, kuten Putinilla. Hän näkee ja kuulee vain sen, mitä haluaa nähdä ja kuulla. Hän haluaa jatkuvasti lisää valtaa, voimaa ja kunniaa. Samanaikaisesti hän joutuu epäilemään ja pelkäämään kaikkia, jopa lähimpiään. Putinin ”itsesuojeluvaisto” käy ylikierroksilla ja hän on tällä hetkellä täysin tunteeton sekä kaikissa toimissaan ”putkinäköinen” ja arvaamaton. Kuin olemassa olostaan taisteleva eläin – puree heti, kun saa tilaisuuden. Tämän seurauksena hän tulee tai pyrkii toteuttamaan henkilökohtaisen tahtotilansa hinnalla millä hyvänsä, ainoat pysäyttäjät tällä hetkellä voivat löytyä vain hänen omista joukoistaan. Siispä palatsivallankumousta odotellessa!

Mikäli kyseisen tyyppistä vallanvaihtoa ei tapahtuisi ja herra saisi jatkaa askarteluaan, niin Putinille ei jäisi kovinkaan monia käytännön keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Venäjän pitäisi onnistua nopeasti Itä-Ukrainan alueiden valtaamisessa ja saada ”rantareitti” Venäjältä Moldovaan asti auki, mikä ei tule tapahtumaan ainakaan tässä aikataulussa. Voitonpäivä 9.5. jäisi tällöin toukokuussa Venäjällä juhlimatta. Näin noloa tilannetta Putin ei voi missään tapauksessa sallia, sillä herran itsetunto kärsisi entisestään ja kyseisessä valtakunnassa tulee perinteisesti voida pitää ”prenikat” rivissä, vodka pöydässä ja kuviteltukin voitto kaikkien mielissä – vaikka historiaa vääristellen. Putinin jäljelle jäänyt vaihtoehto on siis saada aikaan seuraava ”suuri pelote” sekä Ukrainan että länsimaiden johdolle. Miksi länsimaiden? Koska Putin, Lavrov ja kumppanit uskovat jo omiin valheisiinsa suollettuaan niitä suistaan jo vuositolkulla. Tuo jäljellä oleva, riittävän suuri pelote on vain taktinen ydinase, jolla saadaan aikaan ”pienessä mittakaavassa” riittävä voima sodan voittamiseen.

Tässä vaiheessa maapallon valtioiden olisi jo ollut hyvä päivittää omat, mahdollisesti yhteiset, suunnitelmansa pahimman varalle – miten lakaista Venäjä tarvittaessa tasaiseksi? Strategista ydinpaukkua ei kannata kenenkään edes uteliaisuudesta jäädä odottelemaan, taktisesta on hyvin pieni askel seuraavaan vaiheeseen eikä Putinilla ole enää muutoinkaan henkilökohtaisesti mitään menetettävää – hän on yksi tuomittavaksi tulevista sotarikollisista.

Mikään ei edelleenkään ole Venäjällä niin tärkeää kuin ”ulkoinen habitus”, seurauksista riippumatta. Valitettavaa tämä on tietysti Venäjän kansan kannalta, sillä säilyessään se saa johtajiensa toimesta olla puutteessa ja nälässä, kunhan vaan sosiaalisesti paremmassa asemassa olevat voivat hyvin ja saavat ”elvistellä”. Sosialistisen ja kommunistisen ideologian peruspilarit näet – pidä raha, pidä tieto, pidä valta. Venäjästä tulee vähitellen ”Pohjois-Korea”, riippumatta Ukrainan sodan lopputuloksesta. Emme voineet vuosi sitten kuvitellakaan rajanaapurissamme mitään ”Neuvostoliittoa heikompaa”, maailmanhan piti kehittyä! Kohta sen näemme, kehityksen suunnan.

No business like show business! Me suomalaisethan voimme vaikkapa myydä heille kaiken tämän jälkeen tonnitolkulla Buranaa – itse aiheutettuun päänsärkyyn. Maksun ottanemme tuossa vaiheessa jo Sieverteillä mitattavissa olevilla oravannahoilla. Suomalaisille tämä olisi helppoa, kerrankin raha (oravat) tipahtelisi puista suoraan nenämme eteen. Vaikeuksia kokisi vain verottajamme kyllästetyn nahan ja siihen liittyvien välittömien sekä välillisten verojen määrittelyssä.

Vakavilla asioilla ei kuitenkaan saisi ”arvuutella”, mutta totisesti toivoisin olevani erittäin väärässä.

Lähteet: Wikipedia, iltalehti.fi, Stuk.fi

One Comment on “Putinin pyykinpesu – taktisilla ydinaseilla 2022?

  1. Päivitysilmoitus: TALOUDELLISTA TUKEA ITÄ-SUOMEEN – JA ÄKKIÄ! – Huuhtanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: