Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
On mahdotonta tietää, montako eri uskontoa, lahkoa tai eri uskontojen pohjalta haarautuneita liikkeitä on olemassa. Vanhoja häviää, uusia syntyy ja entiset opit muuttavat muotoaan. On arvioitu, että uskontojen ja niihin verrattavien liikkeiden kokonaismäärä maailmassa olisi noin kymmenentuhatta ja lisää syntyy koko ajan. Varmaan useimmat uskontoihin hurahtaneet ovat varmoja, että vain juuri heillä on oikea oppi ja muut ovat vääräuskoisia, joiden tulevaisuus kuoleman jälkeen on ikuinen kidutus tai muu piina. Jos tähän uskoo, todennäköisyyslaskennan mukaan useimpia maailman ihmisiä odottaa paholaisen paistivarras tai vastaava käsittely.
Maailman valtauskonnot ovat kristinusko (lukumäärät miljoonissa pyöristettyinä) 2420 miljoonaa, islam 1800 miljoonaa, hindulaisuus 1150 miljoonaa, buddhalaisuus 520 miljoonaa. Seuraavana on kansanusko 400 miljoonaa, joka on maailmanlaajuinen ikivanha maailmanselitysmalli, erilainen eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Suomessa se kattaa kaiken samaaneista saunatonttuihin, maahisiin, menninkäisiin ja vanhoihin luonnonuskontoihin. Kalevalasta löytyy aiheesta.
Uskontojen merkitys on kasvussa, päinvastoin kuin aiemmin oletettiin. Nopeimmin leviää islam. Osin tämä selittyy islamilaisten maiden tolkuttomalla väestönkasvulla. Itse luulen myös, että islamin selkeä yksinkertainen oppirakenne, selkeät ohjeet lähes kaikesta, tekee siitä helposti omaksuttavan. Useimmat ihmiset yleensä eivät viitsi paljon asioita pohdiskella, kun sopiva auktoriteetti antaa selkeät yksinkertaiset ohjeet elämälle, on vaivatonta lähteä mukaan. Jokaisella lienee tarve löytää tarkoitus ja merkitys elämälleen, siihen on määrätietoisten saarnamiesten ja muiden kansankiihottajien helppo iskeä.
Kun bolševikit olivat saaneet valtansa varmistettua Venäjällä, alkoi uskontojen alasajo. Ensin uskontoja vastustettiin propagandalla. 1929 NKP:n keskuskomitea totesi, että propaganda ei tehoa ja luotiin uusi laki, joka mahdollisti uskontojen laajan vainoamisen. Kaikki uskonnolliset järjestöt, raamattupiirit, uskonnolliset julkaisut, kaikki uskonnon harjoittamiseen liittyvä toiminta kiellettiin. Valtaosa eri uskontojen papeista joutui vankileireille, teloitettiin tai pakeni maasta. Pääuskonto Venäjällä oli ja on edelleen ortodoksisuus. Ortodoksikirkon merkitys vähenee etelään ja itään mentäessä.
Tuli vuosi 1941 ja Hitlerin operaatio Barbarossa eli hyökkäys Neuvostoliittoon. Tämä yllätti täysin Stalinin. Neuvostoliiton armeija oli hyökkäysmiehityksessä, Stalinin tarkoitus oli hyökätä Eurooppaan yllätyksenä, mutta Hitler yllätti ensin. Neuvostoliitto kärsi alussa suuria materiaalisia ja miehistötappioita. Ahdingossa Stalin otti 1942 uskonnon avuksi vahvistamaan ihmisten mielialoja ja näin auttamaan maan sotaponnisteluja. Sodan jälkeen uskonnon vastainen politiikka alkoi uudelleen ja vasta Gorbatšovin valtaannousu 1985 muutti tilanteen. Jotkut uskonnolliset piirit sodanjälkeisinä vuosikymmeninä salakuljettivat raamattuja Neuvostoliittoon. Kiinnijääneistä kerrottiin Suomessa ainakin lehtiuutisissa. Kirkko on Venäjällä aina pakotettu yhteistyöhön valtiollisten turvallisuusjärjestöjen kanssa – ja yleensä menestyksekkäästi. Vuonna 1991 KGB arvioi, että vain noin 15-20 prosenttia papistosta kieltäytyi yhteistyöstä. Jehovan todistajiin KGB ei onnistunut tunkeutumaan. Olisiko tässä yksi syy Jehovan todistajien vainoon Venäjällä? Sadat Jehovan todistajat ovat vuosien myötä hakeneet turvaa Suomestakin.
Putin on vahvasti liittoutunut kirkon kanssa. Tästä on etua molemmille. Kirkko pönkittää Putinin asemaa ja kirkko saa valtiolta avokätistä tukea, sekä materiaalista, että tukea ortodoksisen kulttuurin vahvistamiseen. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka, Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja ja Putinin ystävä, on Kirill, alunperin Vladimir Mihailovitš Gundjajev. Patriarkka siunaa aseita ja kannattaa varauksetta hyökkäystä Ukrainaan. Hän toistaa lähes sanasta sanaan Kremlin selityksiä sodan syistä. Kaikki on lännen vika ja hyökkäyssota on ”isänmaan puolustusta”.
Suora lainaus Kirkko ja Kaupunki lehdestä Kirillin tekstistä 24.2.2022, joka julkaistiin kirkon venäjänkielisillä kotisivuilla juuri ennen hyökkäystä Ukrainaan. Lausunnossaan Kirill korostaa: ”Venäjän ortodoksinen kirkko on aina pyrkinyt antamaan merkittävän panoksen maanmiestensä isänmaalliseen kasvatukseen. Venäjän ortodoksisen kirkon mielestä asepalvelus on aktiivinen osoitus evankeliumin mukaisesta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan. Samalla asepalvelus toimii esimerkkinä uskollisuudesta totuuden ja hyvyyden korkeille moraalisille ihanteille.”
Johdonmukaisesti ajatellen Kirillin mukaan siis armeijan suorittamat raiskaukset, siviilien tappaminen, kidutukset ja rosvous osoittavat evankeliumin mukaista lähimmäisenrakkautta ja ovat esimerkki ”uskollisuudesta totuuden ja hyvyyden korkeille moraalisille ihanteille”. Venäjän ulkopuolisilla kirkkokunnilla on onneksi muunlaisia näkemyksiä asiasta.
Kuten muutkin Putinin lähipiiriin kuuluvat, myös Kirill on hyötynyt asemastaan miljardeja. Tämä palkaksi siitä, että kirkko on tukevasti Putinin takana. Kaikki eivät varauksetta pidä kirkon isän tolkuttoman kalliista elämäntyylistä. Hänellä on 32-metrinen luksusjahti ”Pallada”. Hänellä on huvila Sveitsissä ja henkilökohtainen suihkukone, jolla voi pyyhkäistä Sveitsiin laskettelemaan. Laskettelu on hänen lempiharrastuksensa. Kun patriarkka kulkee Moskovassa autosaattuessaan, reitin kaikki kadut suljetaan kokonaan liikenteeltä. Hänen turvallisuudestaan huolehtivat valtion turvallisuuspalvelun henkivartijat.
Mustanmeren rannalla Gelendžikissä on menossa patriarkan palatsin rakennushanke – nyt ehkä jo valmis. Paikka on lähellä Putinin palatsia. Paikalliset ympäristöaktivistit ovat vastustaneet patriarkan rakennushankkeita, sillä se on luonnonsuojelualueella. Rakennustöiden aikana on revitty suojeltuja puita ja palatsin eristetty alue estää paikallisten pääsyn meren rannalle. Palatsi on maksanut noin 250 miljoonaa euroa. Kirill muuten vetoaa julkisesti, että uskovat eläisivät vaatimattomasti. The New Times -lehden tietojen mukaan vuonna 2002 metropoliitta Kirill osti kattohuoneiston Moskova-joen rannalla sijaitsevasta kuuluisasta talosta. Asunnosta on näkymä Kristus Vapahtajan katedraaliin Kremlin vieressä.
Kun Kirill matkustaa, hän voi siis valita yksityisen lentokoneensa, jahdin tai yksityisjunan välillä. Hänen kallista makuaan täydentää noin 30 tuhannen arvoinen rannekello, joka on joskus retusoitu pois valokuvista kiusallisen huomion jälkeen. Kerran tosin itse kello oli kuvasta poistettu, mutta sen heijastus kiiltävästä pöydän pinnasta näkyi edelleen.
Novaja Gaseta (1/2012) julkaisi laajan artikkelin Kirillin eli tuohon aikaan Vladimir Mihailovitš Gundjajevin 1990-luvun busineksista. Moskovan patriarkaatti sai tuoda maahan muun muassa savukkeita maksamatta tulleja ja valmisteveroja. Tämä vei kilpailuetua muilta tuon ajan ”tupakkakeisareilta”. Tuota aikaa on tutkinut historiatieteen tohtori Sergei Bytškov, joka on julkaissut aiheesta lukuisia artikkeleita patriarkan tupakkabisneksestä. Kun Kirill vetäytyi tupakkakaupasta, tullivarastoissa oli kirkon savukkeita 50 miljoonan dollarin arvosta. Rikollisryhmät taistelivat patriarkaatin savukkeista ja tapetuksi tuli muun muassa duuman edustajan Vladimir Žirinovskin avustaja Gennadi Dzen. Tapahtumien seurauksena metropoliitta Kirill sai lempinimen Tupakkarulla. Muuta liiketoimintaa oli erittäin kannattava öljynvienti ulkomaille ilman tullimaksuja.
Seuraavana lainaus samasta Novaja Gasetan artikkelistä: ”Vuonna 2004 Venäjän humanististen tieteiden yliopiston varjotalouden tutkimuskeskuksen tutkija Nikolai Mitrohin julkaisi teoksen Venäjän ortodoksikirkon pimeästä liiketoiminnasta. Metropoliitta Kirillin hallinnassa olevien omistusten arvoksi Mitrohin arvioi tuolloin noin 1,5 miljardia dollaria. Vuosi sen jälkeen Moskovskije Novosti -lehden toimittajat pyrkivät laskemaan kirkon ulkoasiainosaston johtajan omaisuuden arvon ja tulivat lopputulokseen, että se oli jo 4 miljardia dollaria.”
Viimeisin uutinen (taisi tulla 4.6.2022) kertoo, että Unkarin presidentti Orban on estänyt Kirillin joutumisen EU:n pakotteiden kohteeksi – tämä kirottu yksimielisyysvaatimus EU:n sisällä. Budapestin ja Moskovan välillä taitaa olla suora linja. Kirjoitin 28.9.2020 jutun ”EU uusiksi – Unkari ja Puola ulos”. Unkarin osalta olen edelleen samaa mieltä. Puola on nähtävästi hiukan antamassa periksi ja kenties pysynee lähes oikeusvaltiona.
Ylellisyyttä rakastavan patriarkka Kirillin kannanotot tulevat taustoja tarkastellen ymmärrettäviksi, vaikka eivät hyväksyttäviksi. Uskonnon syvimmän sanoman, inhimmillisyyden ja moraalin kanssa hänellä ei ole mitään yhteyttä.
Lähteitä: Wikipedia; Novaja Gaseta 1/2012; Patriarkkeja ja Oligarkkeja, Rene Nyberg, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019
Huuhtanen 