Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Päivän ja viikkojenkin aiheena on ollut Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyyden toteutuminen. Viikolla 20/2022 Suomi ja Ruotsi saivat hakuprosessinsa päätökseen ja jättivät viimeinkin pitkään pohditut sekä puhutut Nato-hakemuksensa. Prosessin alku lähti liikkeelle suurin toivein, koska kumpikin maa sai ennakkokeskusteluissa ja -tiedusteluissa pelkästään positiivisia kannanottoja liittouman jäsenmailta – tervetuloa, Naton ovet ovat auki pohjoisille hyvinvointivaltioille!
Mutta mikä on Nato? Natohan on poliittinen ja sotilaallinen liittouma, jossa on toistaiseksi 30 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista jäsenmaata. Se perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Washingtonissa, Yhdysvalloissa allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen myötä, joka on Naton peruskirja ja josta järjestö on saanut nimensäkin. Naton perustamisen peruslähtökohtana lienee ollut kaikkien osallisten haluttomuus siihen paljon ja usein pelättyyn kolmanteen maailmansotaan. Syyt tähän pelkoon eivät valitettavasti ole edes 2022 haihtumassa mihinkään, eikä ilmeisesti niin kauan jatkossakaan, kun ihmispoloinen on pallollamme olemassa.
Pitkän puolueettomuusperiaatteen kannattajat, pohjoiset ”pienvaltiot” ovat siis jälleen päässeet hämmästyttämään muuta maailmaa pelkästään hakemalla Naton jäseniksi. ”Ennen vanhaan” vapaan valtion vapaa ja omaehtoinen päätöksenteko tämän tyyppisissä puolustuksellisissa seikoissa ei välttämättä olisi aiheuttanut minkäänlaista hämmennystä – paitsi tietysti Venäjällä, siellähän hämmästytään milloin mistäkin toisen suorittamasta normaalista toimenpiteestä. Joskus muinoin oli myös harvinaisen selvää, että omaansa saa puolustaa ja puolustaja on oikeutettu pitämään vieraat pois tontiltaan. Toki me suomalaiset olemme jo aiemminkin historian saatossa aiheuttaneet hämmennystä ja/tai hämmästystä maailmalla, mm. arkkitehtuurissa, taiteissa, formuloissa, rallissa, musiikissa ja monessa muussakin syvällistä osaamista vaativassa elämisen ”lajissa”. Olemme jo vuosia todistelleet positiivisessa mielessä muulle maailmalle todeksi omaa vanhaa sanontaamme – määrä ei korvaa laatua. Ei ihmisissä eikä tekemisissä.
Mikä tässä Nato-asiassa nyt sitten on vielä toistaiseksi elossa olevien diktaattorien mielestä niin vaikeaa? Pienen pitää olla osaava ja yrittää monin verroin suurempiinsa nähden, tullakseen kuulluiksi ja huomatuiksi sekä säilyttääkseen olemassa olemisensa ”oikeutuksen” maapallolla. Näinhän nuo diktatuurit ovat aikojen saatossa itsekin toimineet. Työvälineinä nämä ovat, sivistysvaltioista poiketen, vain käyttäneet keinovalikoimassaan valehtelua, kiristämistä, lahjontaa, kostamista ja rankaisemista. Käytäntö näyttää jatkuvan ainakin ”maailman tappiin” asti. Diktatuurit tai diktaattorit eivät valitettavasti kehity muun maailman kanssa samaan tahtiin, sillä ”diktatorismi” henkilöityy, eikä tuo henkilöitymä välttämättä näe omassa ajatusmaailmassaan minkäänlaista kehittymisen tarvetta. Nämä osaavat vain käskeä ja ihmetellä, mikäli ympäristö ei tottele, saati suhtaudu suopeasti ko. käskyihin ja määräyksiin. Varsin alkukantaista toimintaa! Tälläkin hetkellä, muiden eläessä 2020-lukua, em. diktatuurit painavat eteenpäin 1700-luvun opein. Muun maailman kehittyessä nämä Putinit, Erdoganit ja muut Hitlerin perinnetaitoja noudattavat maailmanrauhan sekoittajat – hullut diktaattorit – eivät vielä näytä ymmärtäneen, että tällä kertaa me suomalaiset olemme todellakin tulleet kuulluiksi ja huomatuiksi muun, rauhaakin rakastavan maailman silmissä. Varsinkin kuluvan presidenttikautemme aikana Suomen status, näkyvänä toimijana, on kokenut huomattavan kohentumisen aiempaan ”suomettuneeseen”, erilaisilla keskiviivoilla taiteilemiseensa nähden.
Viimeinkin, 2020-luvulla, ymmärryksemme tuntuu riittävän siihen, että kaikista ympärillämme elelevistä tai erilaisista muista sidosryhmistämme ei tarvitse saada tyytyväisiä. Suomi haluaa elää rauhassa, omanlaistaan elämää – itselleen! Muiden mielistely on nyt päätetty lopettaa. Ajan mittaan, ymmärryksemme kasvettua ja kansallistuntomme kehityttyä, emme myöskään ole muidenkaan toimesta enää vuosiin tulleet ”aidosti” luetuksi mm. Venäjän ns. etupiirivaltioihin. Olemme olleet jo pitkään ”länsimaa”. Venäjä voi itsekin, siis viimeistään nyt, unohtaa haaveilemansa etupiirijaon – myös Suomen osalta. Mikäli nämä erilaiset naapurimme tai muut ”vaikuttajatahot” eivät ymmärrä kansamme nykyistä tahtotilaa tai tehtyjä toimenpiteitä omaa turvallisuustilannettamme parantaaksemme, niin emme voi asialle mitään – keskustelkoot naapurimme ja muut sidosryhmämme ongelmistaan omien psykiatriensa kanssa, me vahvistamme samanaikaisesti puolustustamme arvaamatonta tulevaisuuttamme käsitelläksemme. Emme kuitenkaan voi viime kädessä luottaa kenenkään tukeen, itse pitää pärjätä.
Syy Nato-hakemukseemme on ollut varsin selkeä, lyhyessä aikajänteessä totaalisesti muuttunut tai ainakin Ukrainaan hyökkäämisen myötä julkiseksi tuotu turvallisuusympäristömme. Konfliktitilanteen ennalta ehkäisy. Lähihistoriastaan poiketen Venäjä on kansainvälisessä toiminnassaan siirtynyt perinteisestä uhittelustaan ns. suoraan toimintaan, riistoon ja viattomien ihmisten tappamiseen. Suuri kynnys on ylitetty – miksi? Ilmeisesti vain yhden sairaan ihmisen tahdosta ja perässä hiihtelijöiden ja muiden mielistelijöiden myötäilystä johtuen. Tämänkin vuoksi Venäjä on naapurimaanamme entistä heikommin ennakoitavissa, ennen kaikkea myös lähiaikojen tulevissa toimissaan täysin arvaamaton. Ohjus voi yhtä hyvin lentää Tallinnaan tai Helsinkiin, kun Kiovaankin. Hupsista, vahinkolaukaus – sanottaisiin. Nato-jäsenmaakaan ei näet merkitse Venäjälle muuta, kun korostunutta sotilaallista uhkaa. Uhka, sairaan mielen olettamakin sellainen, pitää poistaa pikaisesti. Kuten olemme nähneet, Venäjällä ei ole olemassa pelisääntöjä. Ainoa pelisääntö ja tavoite tuntuu olevan oma menestys, sen seuraamuksista välittämättä. Menestyksenä Venäjällä pidetään omistamista. Mitä suurempaa ja kiiltävämpää, sen arvokkaampaa. Harakoita kaikki tyynni. Ihmisen tai yrityksen arvo mitataan pankkitilin saldolla ja suussa roikkuvien kultahampaiden sekä muilta varastetun omaisuuden määrällä. Kasakka siis edelleen ottaa kaiken, minkä irti saa – mielellään vielä hikoilematta. Voimme vain yrittää arvailla, mitä nämä kasakat tulevat missäkin päin maailmaa jatkossa touhuamaan, mutta huonon sotamenestyksensä (Ukrainassa) johdosta Venäjänkin on ryhdyttävä entistäkin arvaamattomammaksi. Venäjähän on nykytaktiikalla tekemässä äänekästä ja hidasta itsemurhaa tuhoamalla mies- ja aseistusylivoimaansa, joten sen on luotava lähitulevaisuudessa, eri sotatantereilla menestyäkseen, nykyisestä toiminnastaan poikkeavia uusia keinoja. Valitettavasti Venäjäkin näyttää oppivan. Venäjällä on tällä hetkellä vain valitettavan suppea keinovalikoima jäljellä, toinen niistä on tuo arvaamattomuus.
Vaikka emme olekaan vielä vähään aikaan Naton varsinainen jäsen, niin nyt meitä olisi varsin hankalaa pyyhkäistä kenenkään toimesta maailman kartalta – ainakaan seurauksitta. Muutama vuosikymmen sitten tilanne olisi ehkä ollut toinen. Mahdollisia Suomen kartalta pyyhkäisemisen seurauksia tai muiden valtioiden antamaa tukea emme voi tässä vaiheessa tietää, oikeasti saatava tuki selviäisi vasta mahdollisessa sotatilanteessa. Toivottavasti tätä tilannetta ei koskaan tule, mutta ennen Nato-jäsenyyttämme lienee realistista odottaa kaikenlaista jarruttelua ja epäsopua sekä itämaiden että Natomaiden joukoissa, sillä kaikki ei ole läheskään niin yksituumaista, mitä julkisuudesta saattaisimme voida päätellä. Varsinkaan ns. sopupaperi Turkin, Suomen ja Ruotsin välillä ei valitettavasti takaa vielä yhtään mitään, alkua pidemmälle pääsyn jälkeen. Yhteistuumin Nato-jäsenten välillä hakemuksemme kyllä lähtee käsittelyyn, mutta mitäpä sitten?
Jo nyt on varsin vahvoja merkkejä siitä, että Turkissa luetun ymmärtäminen seurailee näiden kulloistakin poliittista tahtotilaa. Moukka on moukka ja tässäkin yhteydessä se on aivan itse moukkamaisuutensa tuonut esiin. Niiltäkin osin naamiot on nyt riisuttu. Maailmanrauha, Suomen, Ruotsin tai jonkin muun valtion osalta Nato-jäsenyyskin on Turkille vain ns. kaupan tekoa. Turbaani päähän ja basaariin turistiromua myymään! Tyylillisesti siis sama asia. Turkistahan on vain päivä, ns. Nato-jäsenyydestämme saavutetun sovun jälkeen, diktaattori Erdoganin johdolla, alettu vaatimaan mm. henkilöluovutuksia, ainakin julkisuudessa. Turkista ilmoitetaan jo kovaan ääneen, että emme leiki kanssanne, mikäli ette meitä tottele – torppaamme Nato-jäsenyytenne viimeistään sen ratifioinnin yhteydessä!
Erdogan = idiootti mikä idiootti, valitettavasti tämä vaan notkuu valtionsa johdossa! Toivottavasti Turkin kansa ymmärtää luopua tuosta maailman rauhaa häiritsevästä ja omaa kansaansa kurjistavasta diktaattorista. Tuolloin turkkilaisetkin antaisivat muulle maailmalle varsin vahvan esimerkin ja viestin siitä, että pellet eivät kuulu politiikkaan. Nämä voivat näet olla varsin vaarallisia omalle kansalleen. Me suomalaiset, aidossa demokratiassa elävät annamme tietysti osaltamme tämän asian suhteen vapaat kädet turkkilaisille. Hoitakaa valtakuntanne Nato-kelpoiseksi demokratiaksi olemassa olevan diktatuurinne asemesta, niin suomalaiset saattavat matkailla maassanne jatkossakin – rahaahan olette kuitenkin vailla, eivät ne F-16 hävittäjätkään ilmaisia ole.
Saa nähdä, milloin Sauli saa ”virallisen” nimilistan Turkkiin luovutettavista. Henkilöitähän ei kuitenkaan siirrellä mihinkään ja tällöin Erdoganin toimistossa alkaa kova kuhina sopimuspapereiden pyörittelyineen. Sitä seuraa itku ja hammasten kiristys, sitten valehtelu, kiristys, lahjonta, kostaminen ja rankaisu – paitsi jos Biden kumppaneineen myy muutaman hävittäjän turkkilaisille hieman luvattua halvemmalla. No business like show business! Suomikin saa sittemmin olla hetken rauhassa Turkin painostukselta.
No, kuitenkin jäsenyyshakemuksemme käsittelyn aikana Venäjä jatkaa uhkailuamme. Koska uhkailu ei meihin pure, niin niitä seuraavat rajaloukkaukset ja muun tyyppinen, ehkä jopa ”hybridivaikuttaminen”.
Tervetuloa vaikuttajat, suomalaiset osaavat edelleenkin ajatella omilla aivoillaan ja ……. tarvittaessa sotiakin. Pysykööt Putinit lesteissään, tällöin voi odotettu elinikäkin ylittyä.
Lähteet: Wikipedia, päivän iltapäivälehdet
Huuhtanen 