MIKSI OLEN AINA EPÄILLYT SIJOITUKSIA VENÄJÄLLE

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Kirjailija Veikko Huovinen on muistaakseni todennut, että jälkiviisaus on kaikkein imelin viisauden laji. Siitä ei nyt ole kysymys, viitteeksi vaikka 21.4.2018 kirjoittamani blogi ”Fortumin uhkapeli historian valossa”. Lainaus siitä: ”Ilmeisesti nuoren polven yritysjohtajilla ei ole todellista ymmärrystä Venäjän valtion perimmäisestä luonteesta. Vanha luulo siitä, että meillä olisi jokin erityissuhde tai asema Venäjän naapurina, pitäisi jo laittaa historian roskatynnyriin.”

Mielipiteet täytyy perustella, katson nyt asioita omasta näkökulmasta. Käsitteellä Venäjä tarkoitan koko Venäjän historiallista aikaa mongolivalloituksista alkaen 1200-luvulta, siitä riippumatta käyttikö valtaa suuriruhtinas, tsaari tai kommunistiajan politbyroon pääsihteeri. Aivan pientä hetkeä lukuunottamatta 1990-luvulla, Venäjällä on aina eletty yksinvallan aikaa. Kansa on oppinut, että ovela alistuminen on tapa selviytyä ja aktiivisuudella vain kerjää vaikeuksia itselleen. Venäjän historiassa ei koskaan ole ollut renesanssia tai vahvoja kansanliikkeitä, jotka olisivat luoneet vapautta ja kansalaisoikeuksia vaativia ideologioita. Bolsevikkien valtaannousu oli puhdas vallankaappaus. Kautta aikojen venäläisiä ihmisiä on opetettu vahtimaan ja ilmiantamaan toisiaan, Stalinin aikana saattoi tästä hyötyä taloudellisesti. Miten tämä kaikki liittyy sijoitustoiminnan riskeihin Venäjällä? Kun maassa ei ole toimivaa oikeusjärjestelmää, laillisuusperinnettä tai yleensäkin, sopimuksilla tai lupauksilla ei ole mitään merkitystä, ollaan valtaa pitävien mielivallan, harhaisten maailmankäsitysten ja hetkellisten intressien varassa.

Putinin valtaan nostaminen oli erikoinen episodi. Kuviteltiin, että miehestä saadaan sopiva tottelevainen sätkynukke. Mitättömästä KGB:n agentista tehtiin presidentti monivaiheisella operaatiolla. On vahvaa näyttöä siitä, että elo-syyskuussa 1999 tapahtuneet kerrostalojen räjäytykset Moskovassa ja parissa muussa kaupungissa, olivat Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n järjestämät. Räjäytyksissä sai surmansa noin 300 ihmistä ja tuhatkunta haavoittui. Räjäytykset pantiin tsetseenien syyksi ja samalla saatiin kansa kaipaamaan vahvaa johtajaa. Johtajaa, joka ei ole juoppo eikä vanhuudenhöperö. Samalla saatiin syy aloittaa sota Tsetseniassa ja kansa yhtenäisemmäksi Putinin taakse. Sitä mukaa, kun Putinin valta vahvistui, alkoi yhteiskunnan militarisointi, demokratian kuristaminen, kansalaisjärjestöjen toiminnan vaikeuttaminen, Neuvostoliiton nostalgisointi ja Stalinin arvonpalautus. On erikoista, että valtaansa rikollisella murhajärjestelmällä pönkittänyt vainoharhainen itsevaltias on nyt suuri sankari. On arvioitu, että Stalinin ajan näytösoikeudenkäynneissä sekä työ- ja rangaistusleireillä – gulageilla – menehtyi karmeissa olosuhteissa tai suoraan murhattiin 10 -20 miljoonaa ihmistä. Areenasta löytyy kolmeosainen dokumenttiohjelma ”Neuvostoliiton vankileirit”, joka on hyvä yhteenveto noista ajoista.

Nyt kun Ukraina on Venäjän raa’an hyökkäyksen kohteena Venäjän yhteiskuntaa kuristetaan sen hallinnon taholta äärimmilleen. Tällä menolla pian lähin vertailukohta on Pohjois-Korea. Tšekan eli salaisen poliisin perusti Lenin 1917 tukemaan bolševikkipuolueen valtapyrkimyksiä äärimmäisellä väkivallalla. Felix Dzeržinski oli sen ensimmäinen johtaja, jonka lempinimi oli  kuvaavasti ”verenhimoinen kääpiö”, hän oli lyhyt mies. Organisaation nimi vaihtui moneen kertaan vuosien kuluessa, oli muun muassa GPU, KGB ja nykyisin FSB, mutta toiminta ja arvomaailma pysyi samansuuntaisena. Sen voisi määritellä vaikka ”myötätunto on heikkoutta ja sääli sairautta”. Venäjä / Neuvostoliitto nähtiin vainoharhaisesti pahantahtoisten länsimaiden piirittämänä linnoituksena. Samaa tarinaa syötetään kansalle edelleen. Äärimmäisen kuristetussa viestinnässä ei soraääniä Kremlin toiminnasta siedetä. Kansan reaktioita pelätään ja tiedotusta sotketaan mitä hulluimmilla väitteillä. Osa on sillä tasolla – vaikka ukrainalaisten sotilaiden muuttaminen hirviöiksi salaisissa laboratorioissa – että voi vain ihmetellä, kuinka tyhmää ja tietämätöntä on kansa, joka ehkä tällaista uskoo.

Vastuullinen liiketoiminta vaatii säännellyn, ennakoitavan ja lakeja kunnioittavan ympäristön. Oikeuslaitokseen on voitava luottaa kiistatilanteissa. Venäjällä/Neuvostoliitossa puolueetonta oikeuslaitosta ei ole koskaan ollut. Se on aina ollut valtaapitävien ohjauksessa. Nykyisin myös ortodoksikirkko on valjastettu tukemaan valtajärjestelmää, siunaamaan aseet ja rikolliset hyökkäykset naapurimaihin.

Asian yksi puoli on, että korruptoituneessa ympäristössä härskimmät pelimiehet voivat tehdä käsittämättömiä voittoja ja tämä ehkä houkuttaa jotkut ottamaan riskejä. Nyt toteutui se huonompi vaihtoehto, uhkapelissä voi myös hävitä. Fortum teki uuden Suomen ennätyksen pääoman tuhoamisessa, kaikkia menetyksiä ei vielä edes tiedetä. Veronmaksajan on syytä vapista.

Kaikki varmaan muistavat, kuinka uskomattomalla sinisilmäisyydellä ja typerällä itseluottamuksella Suomesta on ennenkin hassattu miljardeja maailmalle. Sonera osti Saksasta miljardeilla ilmaa, vaikka joku pakinoitsija voisi sanoa, että sitä meillä oli ennestäänkin. Enso Gutzeit seikkaili kalliisti Amerikan mantereella tehdasostoksillaan. Kotimaassa sähköverkkojen myynti ulkomaiselle omistajalle takavuosina on täysin käsittämätöntä. Ei ole kovin monimutkainen asia, että se, joka tekee miljardien sijoituksia ja näin pääsee lähes monopoliasemaan, laskee varmasti saavansa sille reipasta tuottoa.

Jos arvioidaan Venäjän historiaa Putinin aikana, olisi hälytyskellojen pitänyt soida jo kauan sitten. Putinista huokuva viha ja katkeruus puheissa sekä kirjoituksissa, epäluulot länttä kohtaan, Neuvostoliiton ihannointi ja halu valloittaa ”menetetyt” alueet, täydellinen empatian puute, Tsetsenian raaka sota, sitten hyökkäys Georgiaan, Itä- Ukrainaan, Syyriaan ja nyt yritys tuhota koko Ukraina ja siinä samalla tavoite likvidoida iso osa Ukrainan asukkaista, ovat ja olivat selviä suuntaviittoja.

Vuosien aikana on ilmestynyt lukuisia kirjoja, jotka ovat yksityiskohtaisesti kertoneet Venäjän todellisuudesta ja Putinin lähipiirin toimintatavoista. Osa kirjoittajista on Kremlin sisäpiiristä ja tietoa on niin paljon, että sen luotettavuutta voi tarkastella ristiin vertaillen. Lähes koko Putinin lähipiiri koostuu entisen KGB:n toimijoista ja maailmankäsitys on sen mukainen. Kun Venäjä / Neuvostoliitto sössii itse asiansa, vika on aina muiden, vihamielisten ulkomaiden, kotimaisten ”ulkomaisten agenttien” tai muiden maanpettureiden, ei koskaan omassa toiminnassa. Kun Stalinin ajan epärealistisia tuotanto- ja rakennusnormeja ei pystytty täyttämään, vika oli keksityissä maanpettureissa, joita ammuttiin ja lähetettiin rangaistusleireille. Todellinen vika oli maan epäpätevässä johdossa.

Maan nimi voi muuttua, Neuvostoliitto → Venäjä, mutta itse maa ei välttämättä paljon muuttunut. Turvallisuuspalveluiden, armeijan, hallinnon verkostot järjestäytyvät uudelleen, alkoivat pelata yhteen, kerätä valtaa ja  varallisuutta oman sisäpiirinsä hyväksi. Kun perinne on kyyninen oman edun varmistaminen varastamalla ja lahjomalla, ei se miksikään hetkessä muutu. Jos vaikka Fortumin päättäjät olisivat perehtyneet kunnolla historiaan, tuskin olisi miljardi-satsauksilla lähdetty kamikazekaupoille. Toisaalta monet suuryhtiöiden johtajiksi nousevat on määritelty psykopaateiksi, eli luonteenpiirteisiin kuuluu muun muassa vastuuttomuus, vahvalta vaikuttava omanarvontunto, katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen, tunteiden pinnallisuus, kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen, loismainen elämäntyyli ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä.

En todellakaan väitä, että edellä mainitut ominaisuudet ovat kaiken selittävä tekijä tai että Fortumin johtajat olisivat olleet psykopaatteja, mutta jotenkin sopisi kuvaan. Kun saa miljoonien bonuksia, junaili asiat miten kalliisti tahansa pieleen, kyllä siinä voi olettaa minäkuvan vääristyvän. Koko johtoportaan bonussysteemi on pienen piirin luoma härski kuppausjärjestelmä, jolla palkitaan kaveripiiriä niin, että kaikki hyötyvät vuorollaan. Kummallista, että ennen teollisuusjohtajille riitti sinänsä ihan hyvä palkka ilman miljoonien bonuksia ja silti työmotivaatio säilyi. Hallintoneuvostot eivät juuri bonuksia vastusta, vaan siunaavat ne tai minkä tahansa valmistellun ratkaisun, vaikka teoriassa hallintoneuvostoilla on valtaa vaikuttaa. Vastarannan kiiskien osalta tuottavat hallituspaikat voivat harveta.

Tuolla edellä todistelin, että sisimmältään nykyinen Venäjä on paljolti samanlainen kuin muinainen Neuvostoliitto. Omat näkemykseni perustuvat osittain siihen, että sukuni on kotoisin Kivennavalta, joka oli rajapitäjä menetetyssä Karjalassa. Siellä tiedettiin paljon siitä, mitä itärajan takana tapahtui sen jälkeen, kun bolsevikit sulkivat rajan 1917 vallankaappauksen yhteydessä. Suljetun rajan yli  oli monenlaista salaista liikennettä, osin juuri Kivennavan kohdalta. Oli vakoojia, salakuljettajia, loikkareita ja idealisteja, jotka etsivät parempaa toimeentuloa ”työläisten paratiisista”. Suomalaisia  kommunisteja siirtyi Neuvostoliittoon myös Suomen oikeistoradikaalien (mm. Lapuan liike) vainojen takia. Tietoa tihkui rajan yli ja bolsevikkivallan todellinen luonne ja verisyys tiedettiin Karjalassa jo varhain. Isäni (syntynyt 1907) tapasi alle 20 vuotiaana rajan yli loikanneen lapsuuskaverinsa vasta ikämiehenä, vuosikymmenien jälkeen. Kaverilla oli vahva kokemus Neuvostoliiton vankileireistä.

Vuodet kuluivat, talvisota kirkasti Suomessa useimpien vasemmistolaistenkin ajattelun. Stalinin kuolema 1953 sai jonkinlaisen muutoksen ilmapiirissä myös Suomessa. Julkaistiin joukko kirjoja, jotka avasivat Neuvostoliiton todellisuutta. Näitä kirjoja olivat muun muassa talvisodan alla Neuvostoliitosta loikanneen Arvo Poika Tuomisen ”Sirpin ja vasaran tie, Kremlin kellot, Maan alla ja päällä”, Unto Parvilahden ”Berijan tarhat” ja monia muita.  Myöhemmin tuli Otto Ville Kuusisen vaimon vankilakuvaus ”Jumala syöksee enkelinsä”. Tuohon aikaan olin jo innokas lainaston käyttäjä ja talvi-iltoina koko perhe luki puuhellan tarjotessa lämpöä. Vuodet kuluivat ja tapahtui Itä-Berliinin kansannousu 1953, Unkarin kansannousu 1956, Tsekkoslovakian miehitys 1968 ja paljon muuta. Aikaansa seuraavalle ei jäänyt epäselvyyttä siitä, mikä oli Neuvostovaltion syvin olemus. Tosin taistolaisliike Suomessa, joka imaisi mukaan osan opiskelevasta nuorisosta, sai ihmettelemään ihmisten sokeutta. Tätä aikaa valottaa Lauri Hokkasen rehellinen kirja, josta  blogi 30.4.2022 ”Kenen joukoissa seisoin – vuoden 2021 tärkein kirja”. Suomettumisen pahimpina vuosina oli vaikeuksia jopa Paasikiven päiväkirjojen julkaisun kanssa, kun pelättiin ja kuultiin reaktioita idästä.

Ehkä firmojen johtoportaassa ei historia kiinnosta. Lopuksi siteeraus alussa mainitusta omasta tekstistä 21.4.2018:

”Kun kyse on valtiosta, joka ei kunnioita mitään sopimuksia, joka kipuilee suurvaltahybriksensä kanssa, josta ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tule oikeusvaltiota ja joka tarvitsee lisää vihollisia sisäpoliittisiin tarkoituksiin, on varmaa, että Fortumin ongelmat tulevat jatkumaan yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Välillä voi tulla tyynempiä vaiheita, mutta ennemmin tai myöhemmin voitot uhkaavat muuttua tappioiksi.”