SUOMEN YLIMIELISYYS VIRON NÄKÖKULMASTA

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Jos ovat ihmiset täällä nykyisen Suomen maaperällä historiansa aikana kokeneet kovia, helppoa ei ole ollut virolaisillakaan. Miehittäjiä ja määrääjiä on riittänyt eri ilmansuunnista ainakin 1200-luvulta alkaen. Valtaa ovat Viron ennen 1918 tapahtunutta itsenäistymistä pitäneet muun muassa saksalaiset ritarikunnat, Ruotsi ja Venäjän keisarikunta, Puola ja Tanska. Ryöstämiset, hävittämiset, tappamiset seurasivat toisiaan. Myös Iivana Julma ja Pietari Suuri – Putinin idoli – olivat asialla. Virolaisten ajoittaiset kapinat murskattiin verisesti. Jos noista ajoista kysyisi virolaisilta historioitsijoilta, pahinta oli olla saksalaisten ritarikuntien alistamina – näin kertoi historianopettajani Ville Jauhiainen aikoinaan. Aatelisto rakensi komeita linnoja ja kartanoita, talonpojat elivät maaorjuudessa.

Virossa järjestetään varmaan edelleen mielenkiintoisia turistikierroksia säilyneisiin linnoihin ja kartanoihin. Suomeksi on 1995 julkaistu Juhan Maisteen kirja ”Linnoissa Kreivien – Viron kartanoita ja kartanokulttuuria” kustannusosakeyhtiö Otavalta. Näinhän se näyttää menevän – kun on orjuutta ja pakkovaltaa, voidaan rakentaa komeita pytinkejä etuoikeutetuille.

Sekavien ja sotaisten vaiheiden jälkeen Viro siis julistautui itsenäiseksi 1918 Venäjän kärsiessä ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä heikkoudesta. Vuonna 1932 Viro, kuten muutkin Baltian maat, tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Silloin kai kuviteltiin, että sopimuksilla venäläisten kanssa olisi jotain merkitystä. Myös Suomella oli tuolloin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa, kuten ikävästi opittiin, täysin turha paperi. Kun Suomi ei 1939 antanut periksi Neuvostoliiton monille vaatimuksille, talvisota alkoi 30.11.1939. Neuvostoliitto käytti tekosyynä hyökkäykselle itse ampumiaan ns. ”Mainilan laukauksia”. Sotien aikana virolaisia vapaaehtoisia (vapaaehtoisia oli myös monista muista maista) taisteli Suomen puolesta vapaaehtoisina. Määrästä on  epäselvyyttä, virolaiset lähteet antavat luvuksi noin 2000 henkeä, toiset lähteet kertovat paljon pienemmästä  luvusta.

Viro valitsi 1939 toisen tien kuin Suomi, antoi periksi Neuvostoliiton vaatimuksille ja luovutti tukikohtia, joihin tuli noin 24000 neuvostosotilasta. Vuonna 1940 Stalinille tuli kiire vallata Molotov-Ribbentrop sopimuksessa Neuvostoliitolle luvatut alueet Baltian maissa ja Puolassa. Viro käytännössä miehitettiin kaikenlaisten tekosyitten varjolla. Virkamieskunta vaihdettiin venäläisiin, myös Neuvostoliiton hyväksi työskennelleet virolaiset kommunistit ohitettiin.Korkeinta valtaa käytti Andrei Ždanov, joka meille suomalaisille tuli tutuksi sodan jälkeisen valvontakomission tiukkapipoisena  johtajana.

Saksa valtasi Viron hyökätessään Neuvostoliittoon 1941. Hetken virolaiset luulivat olojen helpottavan, mutta käytännössä vain miehittäjä vaihtui. Kun Hitlerin Saksa 1945 luhistui, Viro jäi Neuvostoliiton osaksi. Partisaanitoimintaa venäläisiä vastaan oli vielä 1950-luvulla. Virolaisia partisaaneja kutsuttiin metsäveljiksi.  Vuosikymmenien aikana yli 10000 virolaista kyydittiin Siperiaan ja vain osa sieltä elossa palasi. Jos Suomi olisi vallattu talvisodassa, Suomesta olisi teloitusten lisäksi siirretty ties minne vähintään satojatuhansia ihmisiä. Puolassa Stalin tapatti maan upseeristoa ja muita koulutettuja – joiden pelkäsi uhkaavan maan hallitsemista ja haltuunottoa. Katynin metsässä ammuttiin huhtikuussa 1940 yli 21000 puolalaista. Sodan jälkeen nämä hirmuteot yritettiin laittaa saksalaisten syyksi, mutta totuus tuli julki. Mitä enemmän historiaan perehtyy, sitä suuremmalta tuntuu kiitollisuudenvelka niille, jotka Suomessa kestivät ja tekivät talvisodan ihmeen. Sankarihautoja on syytä kunnioittaa.

Viron miehitys jatkui elokuuhun 1991, jolloin Viro julistautui itsenäiseksi. Elokuun 20. on juhlapyhä nimeltään uudelleenitsenäistymispäivä. Viro eli tiukassa tiedotuspimennossa, osaavat rakensivat tv-antenneja, joilla näki Suomen tv:n lähetyksiä Tallinnassa ja Pohjois-Virossa. Väiskin lihatiski herätti hämmennystä ja kun Suomen tv:ssä esitettiin pehmopornoksi luokiteltava Emmanuelle, Tallinna oli kuin autiokaupunki, ihmisiä ei näkynyt missään. Monet virolaiset oppivat Suomen kielen tv:n avulla. Neuvostoliiton alistama maa kärsi monella tavalla miehityksen vuosina, venäläisiä virtasi maahan. Sosialismiin kuuluva ilmiantokulttuuri, korruptio, huono hallinto, ihmisten karkotus Venäjän syrjäseuduille, heikko  elintaso vaivasivat. Noin joka kolmas ihminen Virossa puhuu edelleen äidinkielenään venäjää, eikä osa heistä halua viroa oppiakaan. He elävät  omassa kuplassaan ja seuraavat venäjän tarkoitushakuisia tv-ohjelmia. Venäläisten suhteellinen määrä Virossa  tarkoittaa samaa kuin Suomessa asuisi  miljoona venäläistä.

Kun Balttian maat rimpuilivat irti Neuvostoliitosta 1989-1991 Suomen ja monien länsimaiden Neuvostoliittoa ja sen presidenttiä Gorbatshovia ymmärtävät asenteet ja lausunnot jättivät virolaisten mieliin katkeruutta. Presidentti Mauno Koivisto varoitteli baltteja moneen otteesen ja kehoitti hakemaan neuvotteluratkaisua Moskovan kanssa. Lännessä oli totuttu ajattelemaan, että Neuvostoliitto  on ikuinen ja sitä ei pidä ärsyttää. Koivisto oli opiskellut perusteellisesti venäjän kielen ja luki sikäläistä kirjallisuutta alkukielellä. Hän ymmärsi Venäjän/Neuvostoliiton pohjimmaisen luonteen – seuraavassa pari lainausta hänen kirjastaan ”Venäjän Idea” (uusin painos Tammi 2022), jota kannattaa lukea edelleen:

”Näyttää siltä, että Venäjän imperiumin kasvussa olivat liikkeellä samat voimat kuin Rooman imperiuminkin kohdalla: ulkoinen uhka oli olemassa tai ainakin kuviteltavissa… Tällöin on tavan takaa syntynyt ajatus työntää rajoja vähän kauemmaksi ja sillä tavalla torjua uhkaksi koettuja voimia etukäteen… Kun jostakin on taisteltu ja venäläistä verta vuodatettu, niin sen jälkeen se on pyhää Venäjän maata.”

Koivisto ilmeisesti pelkäsi tilanteen Baltiassa muuttuvan verilöylyksi ja Neuvostoliiton reagoivan jyrkän väkivaltaisesti Viron ja muiden Balttian maiden uhkapeliin. Liettuassa tulikin kuolonuhreja neljätoista, kun siviilit yrittivät estää armeijaa valtaamasta Vilnan televisiotornia – ja myöhemmin lisää.

Toisaalta Suomi tuki Viroa noin sadalla miljoonalla markalla materiaalisesti, koulutus- ja asiantuntija-avulla vuoteen 1991 mennessä. Viro joutui aloittamaan alusta markkinatalouden ja oikeusvaltion rakentamisen. Rahaa siirrettiin Suomesta kulttuuriavun nimellä, ei haluttu ärsyttää Moskovaa. Koivisto  oli todennut:  ”Kyllä kulttuurin nimessä voidaan harrastaa aika paljon.” Vuoden 1992 maaliskuussa Koivisto oli ensimmäinen Virossa vieraillut läntinen valtion päämies.

Viron uuden itsenäisyyden ensimmäinen vuosikymmen oli hurjaa aikaa. Suomalaiset ryntäsivät Tallinnnaan halvan viinan ja kaupallisten naisten perään. Vastaavaa menoa, kuin Tallinnan laivalla tuolloin, en ole nähnyt missään. Sekopäisiä suomalaisia, lähinnä miehiä, horjui ympäriinsä, vessan peili oli maalattu biologisella ruskealla aineella, jota vessassa on helppo löytää. Portaikossa eräs sankari tarttui suoraan vastaantulevan naisen rintoihin kiinni. Tässä vain pari esimerkkiä, onneksi nykyisin meno lienee hiukan sivistyneempää. Kaikenlainen rikollisuus ja mafiatouhu kukoisti Virossa tuossa vaiheessa, nyt tilanne lienee parempi.  Ei korruptiostakaan hetkessä päästy eroon.

Monet suomalaiset poliitikot ja virkamiehet laukoivat osin ehkä ymmärtämättään virolaisia väheksyviä ja ylimielisiä lausuntoja ikäänkuin ylhäältä päin. Entinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves antaa edelleen rajua palautetta, ja mielestäni kutakuinkin aiheesta. Kun entinen presidentti Tarja Halonen antoi Ylelle haastattelun 30.3.2022, jossa totesi muun muassa, että Baltian maat ”olivat tottuneet Neuvostoliiton aikana kollektiiviseen turvajärjestelmään” Ilves reagoi.

Pakko lainata IS:n juttua 31.3.2022, on sen verran tiukkaa tekstiä:

”Ilves jakoi ensin virolaisen diplomaatin ja EU:n Ukrainan edustuston päällikön Matti Maasikasin  twiitin, jossa Maasikas otti kantaa Halosen kommenttiin siitä, että Baltian maat olivat tottuneet Neuvostoliiton aikana kollektiiviseen turvajärjestelmään.

– Ja vapauden puutteeseen ja sääntötalouteen ja ihmisoikeudettomuuteen ja niin edelleen, minkä kaikki tottuneesti otimme mukaan uuteen itsenäisyyteemme, Maasikas kirjoittaa irvokkaasti.

Presidentti Ilves jatkoi Maasikasin ajatusta Twitter-tilillään.

– Jep, tuota traumaattista stressiä, josta kaikki virolaiset kärsivät, lainatakseni arvostettua psykoanalyytikko-diplomaatti-turvallisuuspolitiikan analyytikkoa, tohtori Halosta.”

Sofi Oksanen täsmensi osaltaan: ”WTF! (what the fuck) Se ei ollut turvallisuusjärjestelmä. Se oli miehitys.”

Myös Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma ovat saanneet osansa. Tuomioja ja Ilves ovat somessa ottaneet yhteen monia kertoja, netistä löytyy helposti sivukaupalla tekstiä aiheesta. Ilves on muun muassa kutsunut Tuomiojaa melko alatyylisillä nimityksillä, tosin myös aina perustellut kantansa.

90-luvun ajoista Viro on mennyt valtavasti eteenpäin. Tietty etu on ollut esimerkiksi se, että tietojärjestelmiä ja  yhteiskuntaa yleensä on voitu rakentaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä vanhaan takertumatta. Henkinen modernisaatio ja asenteiden muutos ottavat vielä aikansa. Viro on myös auttanut Ukrainaa merkittävästi, suhteessa enemmän kuin Suomi. Mikähän olisi Viron (ja Latvian sekä Liettuan) tilanne tänään, jos ne eivät vuonna 2004 olisi liittyneet Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, Natoon?

Jos yhteenvetoa tekisi, pakko sanoa, ettei meillä Suomessa ole  varmaan täysin ymmärretty, mitä on elää rikollisen diktatuurin mielivaltaisen järjestelmän alla surkeasti toimivassa yhteiskunnassa. Empatiaa pitäisi meiltä löytyä myös pienempiä ja heikommassa asemassa olevia kohtaan. Jos Virosta muistutetaan meitä suomettuneisuuden ajoista ja asenteista, se pitää hyväksyä. Suomettuneisuuden pilvet ovat häipymässä, mutta hattaroita vielä leijailee…

Lähteitä: Wikipedia, Iltasanomat