Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Päihteiden käyttöä ja työpaikalla päihtyneenä olemista on oikeuskäytännössä tavallisesti pidetty hyväksyttävänä perusteena työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen. Päihteiden käyttö on yksi yleisimmistä työsuhteen päättämisperusteista Suomessa. Kansanedustuslaitoksessamme haaste lienee hieman ns. normaalia työelämää monimutkaisempi, sillä eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton erottaa kansanedustajan edustajantoimesta joko kokonaan tai määräajaksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Ongelmatapausten esiin tullessa tarvittaisiin siis aitoa konsensusta. Toki eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstäkin vapautuksen edustajantoimesta, jos se katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy, kuten vaikkapa alkoholismi. Tietysti kansanedustajan itsensä tulisi tunnustaa tilansa ennen kyseisen eronpyynnön esittämistä.
Ei siis ole kovinkaan yksiselitteistä, missä menee kansanedustajan alkoholin tai muiden päihteiden käyttämisen hyväksyttävyyden rajat. Lähtö ns. työpaikasta ei tule kansanedustajallemme lainkaan yhtä herkästi, kun muille työelämässä olijoille. Toisaalta eipä kansanedustajilla näytä hoitoon ohjaaminenkaan toimivan. Ympäristö eduskuntatalossakin mässäilee milloin kenenkin toilailuista, tavallisesti omien poliittisten irtopisteiden keruun merkeissä. Unohdetaan täysin mm. lain velvoitteet hankalassa elämäntilanteessa olevan kanssaedustajan auttamisessa. Päihdehuoltolain (41/1986) 7 §:n mukaan ”Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.” Uskoisin, että myös sosiaalitoimeen tulisi erikseen olla yhteydessä, mikäli herää epäilys perheellisen kansanedustajan jättävän lapsensa toistuvasti muiden huomaan, oman menokengän vipattaessa. Ainakin lapsen/lasten turvallinen kasvuympäristö tulisi tällöin sosiaalitoimen taholta varmistaa. Kansanedustajan lapsi voi ns. julkisuustekijöistä johtuen olla huomattavasti alttiimpi myös kiusaamiselle, kun tavallisen ”pulliaisen” lapsi. Tällaisessa tapauksessa ei kansanedustajan puolisonkaan osa ole kovin kevyt, hänkin voi väsyä. Kun perheessä on samanaikaisesti kaksi väsynyttä ja he ovat lasten vanhempia, niin perhe ei todellakaan voi hyvin – se on ammattiavun tarpeessa.
Tällä hetkellä, somen syövereissä elellessämme tuntuu siltä, että kaikenlaista julkisuutta kansanedustajien ja ministerienkin osalta pidetään hyväksyttävänä, jopa ihannoidaan, vaikka olemme vuosien saatossa törmänneet useampiin tapauksiin, jossa kansanedustajan alkoholin tai muiden päihteiden käytön rajat ovat hämärtyneet ja vaikeuttaneet tämän omaa sekä perhe-elämää. Eivät nykyedustajatkaan tunnu ottavan oppia menneiltä ajoilta, vaikka kaiken pahan tulisi saamamme tiedon perusteella olla vain ”boomereiden”, ei nykyedustajien aiheuttamaa. Alkoholin, saati muiden aineiden tai tekojen avulla julkisuudessa toikkaroineista saadaan aikaan tarvittaessa pitkä nimilista. Mikko Alatalo (Kesk) kärähti huumeista, Teuvo Hakkarainen (PS) on kärähtänyt mm. ratista, Juha Hakola (Kok) ratista, Tony Halme (PS) huumeista ja ratista, Antero Kekkonen (SDP) ratista, Silvia Modig (Vas) ratista…. jnejnejne…. Koko listan kaikenlaisista kansanedustajien käryistä ja laittomuuksista voit helposti löytää vaikkapa Wikipediasta.
Menneet ovat menneitä ja tulevaisuuteen tulisi tähdätä. Tällä hetkellä tulevaisuutemme näyttää kuitenkin vuoden takaista olettamaamme huomattavasti epävarmemmalta. Siitä voimme kiittää mm. sotaisaa Venäjää, omahyväistä Osmania ja kolmisen vuotta sitten äänestämiämme bilehileitä, jotka tapaavat elää velalla ja valheella, eritoten krapulapäivinään. Velan ottaminen ja kansakuntamme velkaannuttaminen tuleviksi vuosikymmeniksi on tapahtunut suhteellisen avoimesti eikä siitä tai velkaantumisemme tasosta tässä yhteydessä sen enempää. Aihe lienee suomalaisille hyvinkin tuttu ja kiusallinen, joskin tulevissa vaaleissa olemme asian jo unohtaneet ja äänestämme jälleen sen hetken julkkiksia ja muita ”hempukoita” päättäjiksemme, ihmetelläksemme taasen jossain vaiheessa näidenkin toilailuja. Kuka vetää kukkaa keuhkoihinsa, kuka nappia huuleen tai viinaa vereensä.
Viime kerralla, 2019 vaalihuumassa, 303 eduskuntavaaliehdokasta teki vaalilupauksen yhdenvertaisuuden puolesta. Näistä 37 valittiin Suomen eduskuntaan. Mitä ovat tehneet yhdenvertaisuuden eteen? Ovat tainneet vain korostaa toimia eriarvoisuuden lisääntymiseksi. No rehellisesti sanottuna Sarkomaa, Juvonen ja Laiho ovat jotain yrittäneet, mutta vähemmistöstä on huono huudella. Muut valitut ovat keskittyneet siihen, että on vain yksi hyväksyttävä mielipide mm. ympäristö- tai sosiaalisektorilla – heidän itsensä edustama mielipide. Tällaisen joukon johdossa voi alkaa, aiheeseen palatakseni, vahvempaakin päätä viiraamaan. Väyrysen sanoin vitutukseenkin voi kuolla. Välillisesti sen voi tehdä myös viinan tai vaikkapa niiden pienempi prosenttistenkin juomien avulla. Ottaa enemmän ja vähemmän väkevää, niin ei omatuntokaan pääse soimaamaan, loppu tulee kuitenkin jossain vaiheessa.
Juuri tällaisia tapauksia varten, ennalta ehkäisevänä toimena, tulisi Eduskuntaan perustaa uusi kerho. Viralliseksi nimeksi voisi laittaa Eduskunnan raittiuskerho ERK. Vetäjäksi sopisi P. Räsänen. Kenenkään ei alkoholisoiduttuaan tarvitsisi, puoluerajoista välittämättä, tulla syrjityksi tai pahasti katsotuksi. Mikäli kansanedustajan tekisi mieli lähteä julkisiin paikkoihin juhlimaan, riittäisi tilanteen ja somejulkaisujen ennaltaehkäisyyn Päivin katse, tarvittaessa sitä voisi tehostaa pienellä läpsäytyksellä raamatulla päähän. Jo pysyisi edustaja lestissään…. tai lestillään. Kyseisen kerhon tarve tulee vielä korostumaan alkuvuodesta 2023. Viimeistään siinä vaiheessa ulkoministeriömme saanee valmiiksi parhaillaan puolisalassa valmistelemansa ehdotuksen venäläisille toisinajattelijoille suunnatusta ”humanitaarisesta” viisumista. Potentiaalisille tulijoille pedataan jo nyt mökkipaikkoja Saimaan rannalle erilaisin puolilaittomin omistusjärjestelyin.
Hyvä on toisinajattelijan muuttaa Suomeen, Saimaan rannalle ajattelemaan toisin. Tämän toteuduttua toivotamme siis tervetulleiksi loputkin venäläiset Suomeen – nykyhallituksen järjestelyin. Koska viimeistään se on hyvä syy kaikkien tulevienkin kansanedustajien alkaa ryyppäämään ei ERK:n tai Räsäsen tarve tule poistumaan – päinvastoin.
Lähteet: Tyoriitalakimies.fi, wikipedia.fi, finlex.fi, tukiliitto.fi, iltalehti.fi
Huuhtanen 