Päihteiden käyttöhuoneet Suomeen?

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Koronapandemian levitessä Suomessakin saimme nähdä useita erilaisia tilannearvioita ja käsityksiä tarvittavista toimenpiteistä terveysalan johtavilta asiantuntijoiltamme, jotka pääosin edustivat STM:ää tai THL:ää. Iltalehtikin pääsi kirjoittamaan kymmenestä ristiriidasta saman alan ”asiantuntijoiden” kesken. No, sittemmin tilanne on rauhoittunut ja Koronakeskustelukin vaiennut epidemian päästyä kunnolla vauhtiin. Jotenkin olen jäänyt kaipaamaan näitä ”rivitanssi-infoja” TV:stä, sillä kyseisten esiintymisten yhteydessä tuli aina mieleeni kultainen -60 -70 luvut jäykkääkin jäykempinä mustavalkoisina lähetyksinä parilta tuolloin olemassa olleelta TV-kanavalta. Toki hallituksemme pitää edelleen erilaisia rivi- tai soolotanssiesityksiään eri yhteyksissä ja foorumeissa, mutta näistä puuttuu sisällöllinen osuus täysin. Tyhjästä on paha nyhjästä sanotaan.

Jotenkin tämä tyhjästä nyhjäiseminen tuntuu kuitenkin koskettavan koko Suomen kansaa. Haluamme kovasti kuunnella asiantuntijoita ja korostaa julkisesti tätä kuulemisen merkitystä, mutta jätämme näiden asiantuntijoiden lausunnot päätöksenteossamme kuitenkin täysin huomiotta. Omat intressit edellä on mukavampaa edetä. Huomiotta jättämisessä pahimpia esimerkkejä näyttää olevan talouspolitiikkaan (”nyk.suom.” rahan jakamiseen) liittyvät aiheet. Päätöksentekijöillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten raha-asioita tulisi kansakuntamme hyvinvoinnin näkökulmasta pitkällä tai lyhyelläkään aikajänteellä hoitaa. Kuitenkin sitä ”omaa peukalonjälkeä” halutaan väen väkisin painaa jokaiseen eteen tulevaan päätökseen. Pääasiana on kaikkien alojen asiantuntijana oleminen, oma näkyvyys ja rahojemme sekä pitkäjänteisesti rakennetun hyvinvointimme katoavaisuus. Ravistellaan vähän instituutioita, ei suinkaan itse instituutioiden vaan ainoastaan ravistelun vuoksi.

Toivottavasti samanlainen politiikan tekeminen jatkuu, kun hallituksemme ministerit selviävät omasta kesälomahuumastaan, kuka enemmän ja kuka vähemmän vieroituksessa käytyään. Samanlaisella politiikan tekemisellä tarkoitan samaa otetta myös valtakunnallisissa humaanisissa päihdepoliitisissa päätöksissä, kun talousasioissakin. Ollaan kuuntelevinaan ns. asiantuntijoita, mutta ei kuulla – ymmärretä – haluta ymmärtää heidän viestintäänsä tai sitten se surullisen kuuluisa ”asiantuntija” otetaan jälleen ”omista riveistä” jakamaan oletettuja näennäistotuuksia koko Suomen kansalle. Yhtenä keskustelunaiheena tullee loppuaan lähenevällä eduskunta-/hallituskaudella olemaan päihderiippuvaisten saaminen valtakunnalliseen suojeluun muun hoitoonohjauksen tai ilmaiseksi annetun hoidon epäonnistuttua.

Kuluvanakin vuonna on ollut esillä huumeiden käyttöhuoneiden, valvottujen pistotilojen järjestäminen pitkin Suomea. Nyt kaikki kukkahattutädit sekä kannabis-, muut huume- ja narkkarimyönteiset kuulolle. Pääsette funtsailemaan tasa-arvoasioita koko Suomen kansan puolesta. Huumeiden käyttöhuoneethan ovat tiloja, joissa huumeiden käyttäjät voivat käyttää laittomia päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Huumeiden käyttöhuoneet kehitettiin 1980-luvulla hillitsemään HIV/AIDSin nopeaa leviämistä suonensisäisesti huumeita käyttävien keskuudessa. Toiminnan tavoitteita olivat epähygieeniseen pistämiseen liittyvien riskien vähentäminen, yliannostuskuolemien ehkäisy sekä tarjota huumeiden käyttäjille kontakti päihdehoitoon ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Eikös koko ajatuskin ole jo ajastaan jälkeenjäänyt, HIV-lääkkeet ovat jo hyvin tehokkaita ja neljän seinän sisällä työskentely muutoinkin pois muodista. Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan ei kuulu tukea päihteiden, varsinkaan huumeiden käyttöä ”suuren maailman” tyyliin. Ennemmin otetaan mallia ”suuresta maailmasta”, vaikkapa jenkeistä, rikostuomioiden täytäntöönpanon osalta. Suomessahan rikoksista saa nykyisin jo paljousalennuksenkin tuomioonsa. Huumeiden käyttö ja välittäminen ovat kuitenkin edelleen rikoslakimme mukaan rikoksia. Pitäisikö rikosten tekemiseen rakentaa julkisin varoin lisää mahdollisuuksia. Ehkä se hoitajamitoituksenkin onnistuminen puoltaisi tuota valvonnassa tapahtuvaa piikittelyä.

Useat STM:n ja THL:n palveluksessa olevat kannattavat näiden piikittelyhuoneiden perustamisen tarpeellisuutta, vedoten mm. turvallisempaan pistelyyn, vaikeasti tavoitettavien käyttäjien tavoitettavuuden paranemiseen jne. Pitäkööt nämä ”asiantuntijat” näkemyksensä, mutta onneksemme päätöksentekijämme eivät heitä kuitenkaan kuuntele, mikäli nykylinjaus kuuntelemisessa ja politiikan tekemisessä jatkuu.

Pieni pelko linjauksen muuttumisesta on olemassa, sillä varsinkin nykyvihreät tuntuvat kovasti olevan mm. kannabis- ym. rikos- ja päihdemyönteisiä. Ne aidot vihreät olivat kuitenkin ennemmin luonnonsuojelu, kun huumemyönteisiä. Kytkivät itsensä satunnaisesti johonkin kettingeillä, mutta eivät aiheuttaneet yleistä harmia  tukkimalla pääkaupunkimme pääväyliä kansalaistottelemattomuuden otsikon alla. Nykydemarit ovat myös hyvin päihdemyönteisiä, tukevat oikein joukolla bilettämistä ja ryyppäämistä, varsinkin työaikana, jopa työnantajan tiloissa ja varoin. Myös pornahtava esiintyminen on sitä nykydemariutta. Tissit ja naiseus esiin väkisin, vaikkapa Kesärannassa. Mitenkähän historiallisiin ”kikkeliesityksiin” tai kortteihin olisi tässä yhteydessä ja nyky-yhteiskunnassa reagoitu? Keskustalaiset poikkeavat hieman joukosta, tahtotila on kova, mutta vain turpeen polttamiseen. En tiedä, millaiset ”kyydit” turpeen polttelusta mahtaa henkilö saada. Toivottavaa kuitenkin olisi, että mökkiäänkin voisi turpeen avulla lämmitellä, kuka sitä nyt kylmässä tohtisi piikitellä itseään saati ryypätä. Kaljakin on parempaa hieman lämpimämmässä otettuna.

Vasemmistoliitto taasen on tapojensa mukaan pihalla aivan kaikesta yhteiskunnan kehittämiseen ja aitoon tasa-arvoon liittyvästä. Toisaalta ideologia edellä on hyvä mennä metsään miettimään syntejään ja mahdollisia aikaansaannoksiaan. Siellä metsässä voi tuurilla törmätä vaikkapa niihin suomalaisten aikanaan tarpeettomasti rakentamiin juoksuhautoihin. Juoksuhaudan reunalla voi vaikkapa muistella Suomen sisällissotaa tai aiempaa historiaamme Ilmari Kiannon Punaisen viivan mukaisin ajattelumallein. RKP:stä ei oikein tiedä, ovat olleet niin hiljaa lomillaan. Emme osaa edes arvella tuota aiemmin mainittua vieroitushoidon tarpeettomuutta tai tarpeellisuutta. Toivottavasti ainakin rapujuhlista on selvitty kunnialla. Jatkossa toki nekin sujuvat paremmin, suomenkielisten integroiduttua pippaloihin parantuneella pakkoruotsin taidoillaan. Tunti lisää ruotsinkieltä viikossa on herkästi kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.

Tasa-arvomyönteisenä muuttaisin valtakunnan tilannetta hieman, mikäli joku sen vain sallisi. Tähän asti Suomessa on tiukasti pyritty kieltämään tupakointia ja ryyppäämistä, perustellen kieltoja kansanterveydellä. Siis sillä asialla, johon mm. Veikkaus Oy on pyrkinyt keräämään rahaa aivan jumalattomasti. Tupakasta joutuu ihminen itse pulittamaan kovan hinnan, mutta poltella ei voi välttämättä edes kotonaan. Siis jos asuu kerrostalossa. Ryyppääminenkin on tehty kohtuuttomaksi. Ensin maksat kuppilaan sisäänpääsymaksun ja sitten vielä juomisesikin. Ravintolasta juovuksissa poistuessasi sinua milleniaalien ym. pössyttelijöiden toimesta katsotaan kadulla paheksuvasti ja sitten vielä hakataan ja ryöstetään….ainakin Itäkeskuksessa, tai viimeistään taksissa.

Kotiin olutta ostaessasi sinulle on holhousmielessä määritelty oikein ostoajat, vaikka kaupat ovat auki lähes 24/7. Aikuisen ihmisen päätöksentekokyky on päättäjien toimesta kyseenalaistettu, vaikka nämä samat päättäjät toikkaroivat itse kännissä milloin missäkin instassa ja muussa somessa.  Myös julkiset rahapelikoneet tuntuvat olevan katoavaa, ei sallittua kansanperinnettä. Kotona lottoaminen ja sähköisten arpojen raapiminen kuitenkin on OK. Suurin kärsijäryhmä kaikessa on ”boomerit”, siis eläkeläiset, nyky-hyvinvointiyhteiskunnan luojat. Vietiin nämäkin ”ongelmat” pois näytiltä, neljän seinän sisälle. Johdonmukaista toimintaa, ensin viedään rahat kansanterveyteen pelikoneilla, sitten nostetaan ruoan ja energian hinta pilviin ja pienennetään reaalieläkkeitä. Paremman toivossa se pelaaminen kuitenkin jatkuu kotosalla, omilla ATK-taidoilla ja koneella. Sähkön käyttäjille ja jopa sähköyhtiöille jaetaan vastikkeetonta rahaa, mutta mitenkäs öljy- ja puulämmitteiset omakotiasujat? Missä ovat näiden satojen tuhansien kuluttajien tukimuodot?  Inflaatio on onneksi EU-tasoinen ja jossain määrin korjaa tuota eläkeläisten ansionmenetystä, mutta ei sillä kaikkea kuitata. Hoitajat loppuvat ja loput heistä ajetaan loppuun, kiitos yhteiskunnan huonon johtamisen, missä AVI? Mistä hoitajia eläkeläisille? Juopoille ja narkkareille heitä pyritään kyllä verovaroin turvaamaan.

Entäpä eläkeläisten liikkuminen? Julkiset eivät toimi, ”kelataksi” ei toimi, jos ei odottele tuntitolkulla ja itse laita osoitetta navigaattoriin. Taksiseteleitä saa joihinkin ajoihin, mutta mistä osaava taksi? Juopot ja narkkarit saavat ilmaisen kyydin poliisilta, verovaroin. On toki nuoremmillakin yhteiskunnan aiheuttamia ongelmia. Yksi niistä on nykymenoon liittyvät mielenterveyshaasteet. Pariutumisyrityksistä, asiallisistakin sellaisista voi joutua pelkäämään syytettä vuosienkin päähän. No, nuoremmat voivat toisaalta pariutua ilman syytepelkoja vaikkapa eläinten kanssa. Sehän on lainsäädäntömme mukaan sallittua. Löytyisikö joistain edellä mainituista asioista ristiriitaisuuksia tai ainakin jotain korjattavaa?

Korjaavat, tasa-arvoiset toimenpiteet, siis jos niitä on havaittavissa, voisivat olla hyvinkin yksinkertaisia.

Kaikille päihteidenkäyttäjille omat käyttöhuoneet, joissa terveydenhoidon ammattilaiset valvoisivat. Siis uusi ammattiryhmä, Soteportsarit!

Piikittäjille omat, juopoille omat, peliriippuvaisille omat, eläinten…..lle omat jne. Siinäpä tasa-arvoinen ratkaisu. Toinen vaihtoehto voisi olla, ettei kenellekään mitään, ainakaan yhteiskunnan varoin. Ei tarvitsisi Helsingin kaupungin päättäjienkään enää vaivata päätään aiheella eikä olla kateellisia muiden maakuntien kehitystoimista.

Tietysti tulopuoltakin tulisi miettiä. Kaikki nämä eri ongelmaryhmille tarkoitetut päihteiden käyttöhuoneet saisimme kustannettua, jopa nautintoaineineen ja pelimerkkeineen, korvamerkityllä pääomittamisella. Tarvitsee vain hommata korttiautomaatit poliisin tullin, pelastuslaitoksen yms. autoihin. Tämän jälkeen laskutetaan ns. taksimatkan hinta kultakin kuljetettavalta, joka on itse aiheuttanut kyydittämisen tarpeensa. Oli sitten kyseessä mikä tahansa päihteiden käytöstä tai tehdystä rikoksesta johtuva kuljetustarve. Mikäli kyyditettävältä ei löytyisi rahaa, niin aina tämän omaisuutta voi realisoida. On laukkua, kaljapulloa, nahkakenkiä, rannekelloja jne. riisumaan ne joudutaan turvallisuusmielessä kuitenkin.

Lähteet: thl.fi, iltalehti.fi