Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
Takavuosina Suomessa suhtauduttiin valtiojohtoa myöten huvittuneen ylimielisesti, kun Baltian maat kertoivat oikeaa tietoa siitä, minkälainen maa Venäjä on ja mitä se aikoo. Ajatus tiedottamisen lisäämisestä voi tuntua oudolta, kun joka tuutista tulvii uutisia ja arvailuja. Nyt vain on niin, että Euroopassa on monia maita, joissa Venäjän todellista luonnetta ja sen tavoitteita ei edelleenkään ymmärretä. Näitä maita ovat muun muassa Italia, Ranska, Slovakia, Itävalta ja Bulgaria. Venäjä ja ennen Neuvostoliitto ovat vuosikymmenien aikana käyttäneet satoja miljoonia luodakseen länsimaihin jakolinjoja, amerikkalaisvastaisuutta, heikentääkseen EU:ta ja luodakseen tukea Venäjän tavoitteita kohtaan. On tuettu ääripuolueita, ostettu poliitikkoja ja myötämielistä tiedotusta. On luotu pitkäjännitteisellä toimilla, väärillä henkilötiedoilla, niin sanottuja uinuvia agentteja tulevaisuuden operaatioiden varalle. Lisäksi on luotu peiteyhtiöitä rahanpesuun ja rahansiirtoihin, luotu suhteita moraalittomiin pankki- ja businesspiireihin. Tämä on tuottanut tuloksia, kuten mielipidetiedustelut eri maissa osoittavat. Historiaan vilkaisten: Suomen taistolaiset saivat aikoinaan Venäjän suurlähetystön kautta noin miljoonan vuodessa käteistä toimintaansa, moskovamieliseen tiedotukseen, lakkojen järjestämiseen ja niin edelleen. Presidentti Jeltsin vaati yhdessä vaiheessa näitä rahoja takaisin, mutta asia hautautui.
Nyt tarvittaisiin Euroopassa tiivis, hyvin mietitty ja psykologisesti tarkka tiedotuskampanja, jossa avattaisiin Venäjän perusluonnetta suurvaltahaaveisena, laajentumishaluisena valtiona ja sen pitkäjännitteistä, häikäilemätöntä toimintaa tavoitteissaan. Irrallisina uutisina on nähty miljoonalaina (9 miljoonaa) Ranskan äärioikeiston Le Penille ja monia epäiltyjä tukia Euroopan venäjämielisimmille puolueilla. Se mitä tiedetään on vain jäävuoren huippu. Näitä venäjämielisiä puolueita ovat Saksan AfD, Itävallan FPÖ, Kreikan Kultainen aamunkoitto, Unkarin Jobbuk, Ranskan Kansallinen liittouma, Italian Lega. Britannian Ukip sekä Belgian Vlaams.
Painopiste yksi voisi siis olla tämä Venäjän pitkäaikaisen, monipuolisen vaikuttamisen ja lännen selkeän hajoittamisen avaaminen. Myös se voitaisiin tuoda selkeästi esiin, että Putinin ja häntä tukevien oligarkkipiirien suurin pelko on demokraattisten ajatusten leviäminen Venäjälle, koska se merkitsisi yltäkylläisyydessä rypevän etuoikeutetun joukon elämäntavan loppumista. Siksi juuri Ukrainan 2014 oranssi kansanliike kauhistuttti Putinin. Hän oli nähnyt Itä-Saksassa, kuinka kansa mursi vanhan vallan.
Painopiste kaksi voisi olla Ukrainan olemassaolon taistelun laajempi merkitys meidän kaikkien tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain Ukrainan olemassaolosta, vaan siitä, voiko harhainen diktaattori mielin määrin rikkoa kansainvälisiä sopimuksia ja sopimuksilla määriteltyjä valtakuntien rajoja sekä määrätä muiden maiden ihmisten kohtaloista, sallituista mielipiteistä ja elämästä. Tällaiset henkilöt eivät lopeta koskaan, kun yksi operaatio onnistuu, seuraava odottaa jo toteuttamista. Muistetaan Tšetšenia vuonna 1999, hyökkäys Georgiaan 2008, sotatoimet Syyriassa, Krimin kaappaus 2014. Kaikki nämä operaatiot, varsinkin viimeksimainittu, nostivat rajusti Putinin kansansuosiota. Seuraavaksi piti haukata ja alistaa osin – kansanmurhaten – ja mitätöidä koko Ukraina. Yllättäen Ukraina ei enää ollutkaan mikään suupala.
Kolmas painopiste voisi olla Venäjän henkisen olemuksen luonnehdinta. Venäjä on maa, jossa ihmiset kokevat olevansa täysin irrallaan ja avuttomia hallinnon suhteen. Kansa innostuu vain menneistä suurvaltahaaveista, kun valloitukset, kuten Krim, onnistuvat. Mitään yhteistä vastuuta maan toimista ei kyetä eikä haluta ottaa. Ihmisten mielissä on täysin vääristynyt kuva maailmasta, koska kaikki tiedotus on valtion määrittelemää, vapaata sanaa ei ole. Oikeuslaitos ja talous ovat Putinin hallinnassa. Ilmiantojärjestelmät ovat osa kontrollijärjestelmää. Maan henkistä tilaa kuvaa hyvin se, kuinka kyynisyyden lisäksi yleinen agressiivisuus on kasvanut eri kansankerroksissa.
Monet Venäjän tuntijat ja siellä asuvat ovat todenneet, että venäläisten matkustelu ulkomailla ei ole vähääkään lisännyt demokraattisia ajatuksia Venäjällä. Nämä pääosin etuoikeutetut, varakkaat tai ökyrikkaat kyllä tietävät oman arvonsa tavalliseen rupukansaan verrattuna. Siinä ei demokratia tule mieleen, vaan pikemminkin se, että raha ja omaisuus ratkaisee lännessäkin, köyhät kyykkyyn näyttää siis olevan yhteinen, hyväksytty toimintamalli.
Neljäs painopiste voisi olla Venäjän toiminta Ukrainassa ja Venäjän sisäisen keskustelun tila. Äskettäin oli kuvattu tiedotusvälineissä Helsinki -Vantaan lentoaseman parkkialueilta satoja venäläisiä loistoautoja. Niiden omistajat ovat lomailemassa Euroopassa. Arvostettu, vielä Venäjällä toimiva toimittaja Anna-Lena Lauren on todennut (SK 37), että turistiviisumien rajoitukset pitäisi suunnata tähän etuoikeutettuun joukkoon. Se olisi tehokkainta.
Verkkouutisissa 18.9.2022 on siteerattu ranskalaista Ukrainassa toimivaa journalisti Stephanie Siohania, joka ei ymmärrä sitä, ettei lännessä ole enemmän kiinnitetty huomiota venäläisten toimittajien, Duuman jäsenten ja vaikuttajien uskomattomiin sanomisiin. Suora lainaus em. artikkelista:
”Esimerkiksi kansanedustaja Oleg Matveitsevin hän toteaa sanoneen, ettei Ukrainan tai ukrainalaisten tulisi olla tulevaisuudessa olemassa. Venäläisen Isänmaa-puolueen Aleksei Zhuravlev on puolestaan ehdottanut ”kahden miljoonan ukrainalaisen tuhoamista”.
Toimittaja Egor Holmogorovin ja tiedottaja Vladislav Ugolnyin hän siteeraa menneen poliitikkoja pidemmälle. He ovat vaatineet Ukrainan ja ukrainalaisten täyttä tuhoamista. Ugolnyi on kutsunut ukrainalaisia ali-ihmisiksi, joiden kanssa venäläiset eivät voisi elää.”
Muun muassa edellä siteeratut asiat pakottavat tämän jutun kirjoittamiseen ja osoittavat mielestäni, että lisää tiedotusta, oikeaa tietoa Euroopassa – ja koko maailmassa – tarvitaan. Nyt näyttää, kun Venäjän joukot ovat vaikeuksissa, että tuhominen suunnataan yhä enemmän siviileihin ja infraan, vesijärjestelmiin, sähköverkkoihin, teihin, voimalaitoksiin, kouluihin, sairaaloihin. Näin yritetään murtaa ukrainalaisten selkärankaa. En usko sen onnistuvan.
En toki ole niin naivi, että kuvittelisin EU:n kaltaisen byrokraattisen järjestelmän pystyvän nopeasti reagoimaan, vaikka ehdotus tiedotuskampanjasta menisikin eteenpäin esimerkiksi Suomen euroedustajien kautta. Seuraava ongelma olisi tiedon muotoilu ja tyylilaji. Asiat pitäisi muotoilla kohtalaisen tiiviisti, lyhyesti, selkeästi ja kansanomaisella ymmärrettävällä tyylillä. Kuvamateriaalia Ukrainasta pitäisi olla runsaasti mukana. Toivotaan, että jotain saataisiin aikaiseksi ja viesti menisi perille.
Kun katselee viestejä ja kuvamateriaalia Ukrainasta, on pakko todeta, että eipä ole paljon sivistys Venäjällä kuudessakymmenessä vuodessa kehittynyt. Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen vuoden 1956 alussa, juuri ennen presidentinvaaleja, joissa Kekkonen sai niukan voiton. Vuokra-alue oli ollut Neuvostoliiton sotilastukikohtana kymmenisen vuotta eli tietty ”krouvius” on ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella. Ystävä oli nuorena varusmiehenä ensimmäisten joukossa, jotka alueelle pääsivät. Hän kertoi, että eräässä omakotitalossa käymälä oli ratkaistu siten, että lattiaan oli hakattu reikä, josta tarpeet tehtiin suoraan kellariin. Vastaavaa tietoa Suomessa levisi, vaikka sitä poliittisista syistä yritettiin hyssytellä. Kuvamateriaali Ukrainasta Venäjältä vapautetuilta alueita kertoo edelleen samankaltaisesta toimintamallista, kaiken sotkemisesta ja särkemisesti – lisättynä joukkohaudoilla ja kidutuskammioilla.
Äskettäin nähtiin kartta, johon oli merkitty – ilmeisesti hakkeroidut tiedot siitä – mihin osiin Venäjää Ukrainasta ryöstettyjä vessanpyttyjä ja muuta arvotavaraa oli Venäjän postilaitoksen kautta lähetetty. Pääosa näytti menneen Venäjän syrjäseuduille – paljolti pitkin etelärajaa, jonka vähemmistökansojen alueilta tiedetään valtaosan Ukrainaan lähetetyistä joukoista tulleen. Eräs vapautuneen alueen nainen kertoi, kuinka nuori burjatialainen sotilas oli hermostunut, kun näki hänen talonsa varustuksen, vesijohdot ja vesivessan ja totesi. ”Nyt on teidän vuoronne kärsiä!”
Historia kiertää kehää. Jotenkin vaikeaa tajuta, että jo 1933 kuolleen Uuno Kailaan pateettinen runo ”Rajalla”, on Euroopasta katsoen edelleen ajankohtainen. Runon viimeiset säkeet:
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa: verta on näkevä aamu.
Huuhtanen 