Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Tälläkään kertaa ei tarvita psykologia eikä insinööriä päättelemään yksinkertaisen tarinointini sisältöä tai sen henkeä. Koska ilon aiheet maailmalla ovat olleet aiempia vuosia huomattavasti harvemmassa, niin jatkettakoot vielä tälläkin kertaa harmaissa vaatteissa, harmaissa aiheissa ja myös harmaalla alueella tekstailua. Tekstailuhan on Suomessa muotia. Matkustellaan taas siis Venäjälle, vähän myös Venäjältä Suomeenkin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti keskiviikkoaamuna 21.9. ”osittaisesta liikekannallepanosta”. Normaalisti ja ensisijaisesti liikekannalle pannaan armeijassa palvelleet ja ne, joilla on taistelukokemusta. Nyttemmin, kun Venäjä on ”ottanut pataansa” Ukrainassa eikä Putin kaikessa harhaisuudessaan kykene joustamaan näkemyksistään ja lopettamaan maailmanvalloitustaan, niin siitä saa kärsiä koko Venäjän kansa. Maan ”taistelukelpoinen” väestö tullaan käymään läpi, valtakuntaa ruutu ruudulta seuloen. Toki armeijan homma helpottuu hetkittäin, sillä maan läpi käytävät ruudut harvenevat taistelukelpoisista nopeahkosti. Jo vuorokausi liikekannallepanon jälkeen kynnelle kykenevät, rahakkaammat taistelijat lennähtivät Venäjältä viisumivapaisiin valtioihin ja autoilevat siirtyivät ”passiin” Suomen itärajalle. Venäjälle käy kuten 2015-2016 pakolaiskriisissä. Miesväki lähtee ja naiset lapsineen sekä vanhukset jäävät. Jos kaikki 22.9. samanaikaisesti lomansa aloittanutta 5000 nuorta rajanylittäjää kuuluivat Venäjän armeijan reserviin, niin noin neljännesprosentti sotaväestä onkin menetetty. Hyvä Ukrainalle ja muulle maailmalle.
Vähän vielä liikekannallepanosta. Liikekannallepano eli mobilisaatio tarkoittaa valtion asevoimien ja muun yhteiskunnan määräämistä taisteluvalmiuteen. Venäjän armeijan (varusmiespalvelun) suorittaneillahan on kaikilla taistelukokemusta, joten jos Putin tai Venäjän federaation sankari Šoigu julkisuudessa puhuu vain n. 300 000 sotilaasta, niin sillä kuitenkin käytännössä tarkoitetaan koko sotavoimia eli n. 2 000 000 sotilasta + tietysti kaikki mummot ja vaarit sekä muut reservit ja elossa olevat pl. puolustusteollisuuden palvelukseen pakotetut ja Putinin ”esikunnan” jäsenet kakaroineen.
Venäläisen varusmiehen taistelukokemus liittyy maan armeijan sisäiseen väkivaltakulttuuriin. Lähes jokainen venäläinen varusmies joutuu kohtaamaan väkivaltaa ”ylempiensä” toimesta palveluksensa aikana. Samalla tämä saa erinomaisen opin mm. mahdollisten ”omien” sotavankien tulevasta käsittelystä. Jollekinhan tuo omakohtaisesti aiemmin koettu väkivalta tulee kuitata. Sotavanki on helpoin kohde – hän ei lyö, viillä tai ammu takaisin. Tilastotietoa minulla ei ole, mutta harvemmin nuo sotavangit lienevät vangitsijoitaan raiskanneetkaan. Tämän maansa puolustamiseen motivoituneen ja hyvin koulutetun venäläisen sotilasjoukon mobilisointi ei kuitenkaan ole täysin vaivatonta, kuten jo olemme Suomessakin huomanneet. Värvääjät ovat joutuneet ja joutuvat jatkossakin kohtaamaan muutamia haasteita ennen tavoitellun 300 000 – 2 000 000 sotilaan joukkion kokoon saamisessa. Käydäänpä hieman läpi näitä venäläisen liikekannallepanon haasteita, niistä löytyy yllättäviä yhteneväisyyksiä joihinkin suomalaisiinkin haasteisiin.
Viisumivapaisiin valtioihin lennähtäminen Venäjältä tulee jatkumaan vielä hetken. Vielä on hankalaa tuottaa arviota maasta lentävien sotilaiden kappalemääristä, sillä jos nuo Tupoleveihin hyppäävät, niin saattaa tulla yllättäviä mittatappioita, jotka kuitenkin jäävät jonkun maan kamaralle vähemmän taistelukelpoisina. Tupoleveilla kun on tapana tipahdella omia aikojaan. Kuitenkin potentiaalisen sotilasaineksen Venäjältä pois lenteleminen loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun Šoigu kavereineen saa helmitaulujensa yhteislukeman ynnättyä ja huomaavat myös kerosiinin puuttuvan omista taisteluhävittäjistään. Kehittyneenä edelläkävijämaana itseään pitävässä Suomessakin on joitakin tietojärjestelmäongelmia. Ainakin Apotti ja Sarastia -järjestelmistä olemme antaneet itsellemme jotain negatiivista kertoa.
Venäjän armeijan haasteisiin kuuluu myös ns. kohtaanto-ongelma. Hieman samanlaisia ongelmia on suomalaisessa yhteiskunnassa rekrytoinnin suhteen. Työmarkkinoiden tarve ja hankittu osaaminen ei oikein ”mätsää”. Haasteiden lähtökohdat maiden kesken kuitenkin hieman poikkeavat toisistaan. Venäjän armeijasta/reservistä poistuu erään arvion mukaan n. 3000 varusmiestä vuositasolla. Näiltä osin armeijan tarjoama sotilaskoulutus menee täysin hukkaan. Kyseinen poistuma liittyy Venäjällä, tuosta edellä mainitusta väkivallasta johtuvaan poistumaan. Tähän poistumamäärään on laskettu vain varusmiesten kohtaamasta väkivallasta johtuvat kuolemat ja itsemurhat. Koulutetut kuolleet eivät kykene käyttämään saamiaan taitoja eikä venäläisten viimeistä huutoa olevaa sotateknologiaa, saati sitten raahautumaan rintamalle edes tykinruoaksi. Sinnehän Venäjän johto heikoimmat ja heikoimmin koulutetut sotilaansa sijoittavat, tykinruoaksi ja miinanpolkijoiksi. Suomessa vastaavassa roolissa työelämässä ovat alle 20- ja yli 40-vuotiaat, noin vertauskuvallisesti.
Kuullun mukaan suurehko osa venäläisistä ”taistelukelpoisista” olisi poistamassa tai jo poistanut myös tietojaan paikallisista digitaalisista järjestelmistä. Tämän tehtyään heille ei voi toimittaa kutsua asepalvelukseen sähköisesti. Armeijan tulee tällöin siirtyä perinteiseen kirjepostin käyttöön, jolloin kutsunnat hidastuvat ja jotkut taistelijat saattavat jäädä jopa kokonaan kateisiin valtiovallalta. Täten suunniteltua määrää joukkoja ei saataisi kokoon. Myöhemmässä vaiheessa se kuormittaisi lisää myös FSB:tä, vaikka kaikkialla jo ovatkin. Lisääntynyt metsästäminen vaatisi lisää osaavien resurssointia. Seikka voi vaikuttaa oleellisestikin sotajoukkojen ja koko Venäjän puolustuskykyyn eikä esimerkiksi Donetsin allasta eli Donbassia myöskään saataisi denatsifikoitua. Olisi suuri vaara, että alueella vallalla ollut natsiaate pääsisi tuolloin leviämään myös ”Äiti Venäjän” syvimpiin kolkkiin. Näin erilaiset vääräuskoisten mielenilmaukset voisivat levitä jopa suurkaupunkeihin, kuten Pietariin ja Moskovaankin asti. Positiivisena seikkana tuolloin olisi ainoastaan se, että turuilla ja toreilla mellakoijille voitaisiin jakaa näiden pidättämisen yhteydessä palvelukseenastumismääräykset. Ei tarvitsisi FSB:n eikä miliisinkään jalkautua niin väkevästi tasavaltojensa autonomisille alueille. Yhteneväisenä haasteena Suomeen verrattuna tässä on tuo postin kulkemisen aikajänne ja toimitusvarmuus. Suomessa ihminen kyllä tarvittaessa löydetään, ainakin veroja pakoillut.
Länsimaisista pakotteista johtuen Venäjällä on myös autoiluun liittyviä haasteita. Länsimaisia siellä ei enää valmisteta ja edes venäläisiä ei osata valmistaa, vaikka lisenssivehkeitä nuo kaikki ovat aina olleetkin. Jos ei lisenssillä valmistettuja niin huonosti kopioituja ja vielä huonommin valmistettuja kuitenkin. Vanha tieto esim. ”Lada tehtaalta” kertoo sen olevan maailman omavaraisin autotehdas. Alkupäästä lapioidaan kivihiili sisään ja loppupäästä työnnetään Ladoja ulos. Ainoa, mikä ei ole omavaraista on Fiatilta ostetut piirustukset, insinöörit ja valmistuslupa vehkeille. Autoiluongelmat ovat tosin poistumassa Venäjältä pikaista vauhtia. Uusimman tiedon mukaan lähes kaikki autot ovat jo Venäjän ja Suomen välisellä rajalla. Viimeiset viimeistään tulevalla viikolla. Onkohan suomalainen Biila -niminen autojensiirtofirma saanut lisää halpoja kuskeja, kun lähes jokaisen tulevan ratissa kuuleman mukaan olisi se nuorehko (16-70 vuotias) armeijan käynyt venäläismies.
Tässä yhteydessä otan esiin sen viimeisimmän ja ehken pahimman haasteen, joka voi vaikeuttaa Venäjän liikekannallepanoa. Autoliikenne on kasvanut ja kasvamassa Venäjän kaupungeista eri valtioiden rajoille päin niin mittavasti, että paikallinen miliisi ei tahdo kyetä hoitamaan liikenteenohjausta ja liikenne puuroutuu. Kukaan ei pääse mihinkään, jonot vain seisovat. Toisin, kun itärajallamme, täällä varsinkin Venäjältä tulevat autojonot lyhenevät sutjakkaasti. Leima passiin ja tervetuloa, (добро пожаловать) dobro pozhalovat’.
Venäjän miliisi levittelee kulkijoille risteyksissä käsiä hiki hatussa ja yrittää selvitä tilanteesta. Myös Suomessa halu rajoilta tulevan liikenteen pysäyttämiseen on kova, jopa niin kova ettei asialle yksinkertaisesti kyetä tekemään mitään, lamaannutaan. Venäjällä käsiään levittelee miliisit ja täällä ministerit. Ensin odoteltiin Haavistoa YK:sta, sitten eri tasoisia lainsäädännön asiantuntijoita kertomaan ministereillemme, miksei Suomessa saa tehdä niin kuin kaikissa muissa maissa. Kyseessä ovat kuulemma ”oikeudelliset perusteet”. Ongelmaahan sittemmin setvittiin siten, että ensin sisäministeriön alaisten toimijoiden tulee määritellä ulkovaltio riskitekijäksi, jotta sisäministeriö saa tiedon riskitekijöistä ja voi viestittää kyseisen riskin sisäministerille, joka tiedon saatuaan kertoo asian pääministerille. Pääministerimme kansan suusta saama tieto ja kova tahtotila edesauttoi asiaa siten, että rajavartijat ja Supot unohdettiin ja päädyttiin jälleen selvittämään oikeusperustaa lainsäädännön asiantuntijoilta. Siinä sivussa mietitään mainehaittojen vaikutuksia päätöksentekomahdollisuuksiin.
Onneksemme meillä ei ole sotatilaa. Vieras valta olisi pyyhkäissyt tässä ajassa rajaltamme suoraan Ruotsiin edes huomaamatta Suomessa oloaan siinä matkan varrella. Suomessa on rauhallista ja suomalainen on rauhallinen. Venäjän ja Suomen välisen liikennöintihaasteen ratkaisuja odotellessa voimme rauhassa, vastaavalla ammattitaidolla, keskittyä organisoimaan Venäjältä tulevien turvapaikanhakijoiden humanitaarisia perusteita ja toisinajattelun taustoja. Tuo toisinajattelun tutkiminen taitaa olla se vaikeampi osuus, koska viime vuosina olemme saaneet kasvaa vain sallittavaan samanmielisyyteen erimielistemme kanssa.
Lähteet: Iltalehti.fi, wikipedia, maailma.net
Huuhtanen 