Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
Elämässä selviytymiseen kuuluu kai evoluution luoma toiveajattelu, jossa uskotaan aina selvittävän ja asioiden muuttuvan paremmiksi. Kuitenkin joskus realismi on parempi vaihtoehto. Meillä on nyt, varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana, ollut mahdollisuus tehdä ensikäden havaintoja siitä, mikä Venäjä on ja mihin se pyrkii. Ainakin Fortumin entinen – ja osin nykyinenkin johto ja muutamat poliitikot – lienevät aidosti yllättyneitä. Ovat kai olleet senverran kiireisiä, että historia on jäänyt tutkimatta ja johtopäätökset tekemättä. Kun kansakunta, kuten Venäjä, kuvittelee olevansa tai ainakin olleensa suurvalta, siitä ei helpolla parane. Natsi-Saksa tarvitsi täydellisen tuhon ja Japani pari atomipommia ennenkuin jonkinlaista realismia alkoi kehittyä ajatteluun. Tosin Saksan energiapolitiikka osoittaa, että vielä lisää realismia tarvittaisiin Germaniaan.
Venäjän historiaan on aina kuulunut mahtipontinen pullistelu, kulissien luonti ja valheille rakennettu oma kuva. Kun asiat pääsääntöisesti menevät pieleen, seuraavaksi alkaa tavallisesti syyllisten etsintä. Stalinin aikana ilmiantosysteemi teki syyllisen kenestä tahansa – tosiasioista riippumatta. Stalin tiettävästi ajatteli, että kun syyttömiäkin syytetään ja likvidoidaan, kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi. Näin kaikki pysyvät nöyrinä ja alistuneina. Sinänsä vainoharhaisuus on diktaattoreille tyypillinen ominaisuus, uhkaajia ja kilpailijoita nähdään kaikkialla. Luottamus on tyhjä sana, siihen kunnon yksinvaltiaalla ei ole varaa – paitsi juhlapuheissa. Me vanhukset muistamme, että joskus Neuvostoliiton aikana tehtiin suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä elokuva nimeltä ”Luottamus”. Elokuva tehtiin suurella rahalla pelko peräsimessä 1970-luvun hengessä, ettei suuri naapuri vain saisi aihetta suuttua. Tekele oli niin hirveä, ettei sitä muistaakseni juuri kukaan halunnut vapaaehtoisesti katsoa.
Kun Putin on noin kymmenen viime vuoden aikana vääntänyt Venäjää yhä lähemmäs Stalinin toimintamallia, on mielenkiintoista, kuinka hän itse varmistaa henkilökohtaista turvallisuuttaan. Kun hän on kalastamassa Laatokalla tai Mustalla merellä, sammakkomiehet varmistavat vesialueen. Ruualla on aina esimaistaja myrkkyjen varalta. Kaikki huvila-alueet tai muut valtiaan asuinpaikat ovat tietenkin tiukasti eristetty ja erikoisjoukkojen vartioimia. Lentokielto näiden alueiden lähistöllä on itsestäänselvyys. Valikoiduilla henkivartijoilla on paitsi erikoisetuja myös erikoisvarusteet. Heillä on luodinkestäviä salkkuja ja sateenvarjoja, joilla voidaan suojata kohdetta. Myös aseistus on huippulaatua. Osa vartioista on univormuissa, osa kiertelee siviiliasuisena yleisön joukossa. Kaksoisolennoista huhutaan, Stalinilla niitä ainakin oli. Kaksoisolentojen käytöllä on vanhat historialliset juuret. Kun purjelaivojen aikakaudella Turkin sulttaanin arvovieraat purjehtivat Istanbulista horisonttiin ja etäisyyttä alkoi kertyä, muurilta vilkuttava sulttaani vaihdettiin heti sulttaaniksi puettuun varamieheen. Itse sulttaani voi näin siirtyä miellyttävämpiin puuhiin kuin norkoilla parvekkeella heiluttelemassa kättään.
Valta Venäjällä on varmistettu lukuisilla voimaorganisaatioilla (IS 26.3.2022), jotka myös vahtivat toisiaan ja kilpailevat keskenään . Suoraan Putinin komennossa on kansalliskaarti, vahvuus noin 400000 henkeä. Kansalliskaartia johtaa Putinin luottomies Viktor Zolotov, entinen sorvari, nykyinen ökyrikas. Sisäisen turvallisuuden palvelu FSB (entinen KGB) ja rajavartiopalvelu, vahvuus noin 200000. Hätätila ministeriö, palo- ja pelastustoimi 290000. Syyttäjälaitos 55000. Vakavien rikosten tutkintakomitea 25000. Vankilaviranomaiset 210000. Valtion öljy- ja kaasualan yritysten omat vartiointiorganisaatiot 25000. Tulli 55000. Keskuspankin käteiskuljetusten turvaaja Rosinkas-yritys 18000. Liittovaltion alainen Ohrana-suojeluyritys 42000. liittovaltion laitosten ja ministeriöiden turva- ja vartiointipalvelut 180000. Kasakoiden sotilaalliset organisaatiot 140000. Yksityiset sotilasyritykset ja yksityiset palkka-armeijat (Wagner, RSB, Redut Antiterror, Ferakas, Antiterror-Orel, Slavjanski korpus, MAR), näistä ei löydy kattavia tietoja. Yhteensä yksityisissä sotilasyrityksissä oletettavasti on vähintää 100000 hengeä, todennäköisesti enemmän. Aikuisten sotilaallis- patrioottiset järjestöt eri puolilla maata, esimerkiksi Dosaaf, aktiivijäseniä arviolta 280000- 500000. Junarmija eli lasten ja nuorten sotilaallinen isänmaallisjärjestö 1000000. Edellä oleva lista ei ole läheskään täydellinen eikä kattava.
Merkityksellistä on myös se, että 43 miljoonaa ihmistä saa palkkansa budjettivaroista, eli heidän henkilökohtainen etunsa on nykyjärjestelmän säilyminen. Organisaatiot ovat salamyhkäisiä ja julkista tietoa niistä on vaikea saada. Monet ovat aseistettuja ja Kremlin tiukassa seurannassa. Putin alkoi kehittää ja laajentaa tätä vallanvarmistushimmeliä Ukrainan vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen. Putinin pahin kauhukuva on demokratia, jossa kansa pääsee vaikuttamaan asioihin. Kansalliskaarti on varmistus sitä varten, että jos asevoimat kieltäytyisivät tottelemasta, niin kaarti kyllä tottelee Kremlin valtiasta.
Ihmismieliä voidaan tunnetusti muokata syöttämällä sopivasti valikoituja ”tosiasioita” sekä sopivia valheita. Kun tätä jatketaan vuodesta vuoteen, se menee useimmille perille ja maailmankuva vääntyy haluttuun suuntaan.Venäjällä ulkomaanuutisista käytetään sopivasti valittuja paloja, tai haastatellaan tiettyjä ”dosentteja” tai muita sopivia henkilöitä, jotka kertovat sitä, mitä halutaan. Tässä kuvassa ulkomaat ovat henkisesti ja moraalisesti rappiolla ja haluavat vain tuhota Venäjän sekä rosvota sen luonnonvarat.
Aina ei kaikessa onnistuta. Kun Neuvostoliiton aikana yritettiin luoda uusi ja parempi neuvostoihminen ”Homo sovieticus”, mitä saatiin? Filosofi Aleksei Zinovjev määritteli: Homo sovieticuksen ominaisuuksia olivat juopottelu, täydellinen passiivisuus sekä työn ja yhteisen omaisuuden halveksiminen. Hän on täysin piittaamaton työnsä tuloksista (sanonta ”He ovat maksavinaan meille palkkaa ja me olemme tekevinämme töitä”), ei tee aloitteita, ei piittaa yhteisestä omaisuudesta, tekee pikkuvarkauksia työpaikaltaan omaan käyttöön ja myytäväksi. Ominaisuuksiin kuuluu myös kaiken hallituksen määräämän totteleminen tai passiivinen hyväksyntä, kaiken yksilöllisen vastuunoton välttäminen.
Pakko kertoa kahden hyvin tuntemani silminnäkijän havainnot Neuvostoliiton ajalta. Toinen heistä oli rakennustöissä silloisen Leningradin koulutarvikevaraston viereisellä tontilla. Kerran tuli niin suuri lasti uusia pulpetteja, että ne eivät mahtuneet halliin sisään, vaan osa jäi ulkopuolelle. Varastosta vastaava otti kylmän rauhallisesti trukin ja työnsi ulosjääneet pulpetit suuren ryskeen ja paukkeen kera sisälle. A vot, nyt mahtuivat ovet kiinni. Svetogorskissa taas maansiirtokoneen kuljettaja tasasi maata. Maan sisään jäi iso pino ruostumattomia teräslevyjä ja täydelliset kaasuhitsauslaitteet. Tämä ei liikuttanut kuljettajaa, hän teki omaa työtään.
1990-luvun myllerryksessä alkoi löytyä monenlaista aitoakin yritteliäisyyttä. Jotkut perustivat kahviloita, maahantuontiyrityksiä ja monenlaista muuta. Kun yritys alkoi kannattaa paikalle saapui taho joka ilmoitti, että osa liikevaihdosta kuuluu hänelle. Joskus taas ilmoitus kuului, että koko yritys kuuluu uudelle omistajalle, asia vahvistettiin korruptoidun oikeuslaitoksen päätöksellä. Vastustus voi maksaa hengen. 90-luvun sekasortoinen rosvokapitalismin aika sekoitetaan venäläisten ihmisten mielissä demokratiaan ja sitä ei todella haluta takaisin. Monet tavalliset ihmiset kokivat tuon ajan moniarvoiset ja eri näkemyksiä edustavat TV-ohjelmatkin henkisesti rasittavina. Oli totuttu elämään yhden virallisen totuuden maassa.
Kun Sotšin olympialaisten laaja, järjestelmällinen doping paljastui, sitä ei tietenkään myönnetty Venäjällä virallisesti. Kaikki oli muka venäläisten sortamista ja russofobiaa. Samaa itkuvirttä on jatkettu aina, kun uusia venäläisten urheilijoiden doping-tapauksia on ilmennyt. Jo Moskovan kesäolympialaisissa 1980 Neuvostoliitto syyllistyi useisiin toimittajavilppeihin, esimerkiksi keihäänheittäjä Dainis Kůlan laittoman heiton hyväksyminen. Lisäksi kerrotaan, että kun neuvostoliittolainen keihäänheittäjä oli vuorossa, avattiin stadionin suuret ovet joista tuli nouseva ilmavirta, jonka ajateltiin auttavan heiton pituudessa. Nyt Venäjällä valitetaan sitä, kun sikäläisiä urheilijoita ei lasketa kaikkiin kansainvälisiin tapahtumiin mukaan. Tämä heidän mukaansa rikkoo urheilijoiden ihmisoikeuksia. Kun venäläiset Ukrainassa murhaavat, kiduttavat, raiskaavat, ryöstävät ja pakottavat ukrainalaisia – myös lapsia – tuhansittain Venäjälle aivopestäviksi, tämä siis ei heidän mittareillaan ole ihmisoikeuskysymus. Valitettavasti monet kansainväliset urheilujärjestöt KOK:sta alkaen ovat läpimätiä korruption pesiä. Kansainvälinen nyrkkeilyliitto IBA teki viimeisen pohjanoteerauksen päättämällä, että Venäjän ja Valko-venäjän nyrkkeilijät saavat osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. IBA oli aiemmin asettanut Ukrainen kilpailukieltoon. Kielto on nyt kyllä peruttu, mutta ei paljon tarvitse kavereilta kysellä, kun selviää se, kenen etuja liitto ajaa.
Täällä lännessä on sorruttu sinisilmäiseen toiveajatteluun, kun luultiin, että Venäjä olisi normaali valtio joka pitää kiinni kansainvälisistä sopimuksista. Ukrainasta varastettua viljaa esimerkiksi virtaa markkinoille valtavia määriä. Osa viljasta sotketaan venäläiseen viljaan satamissa ja lasteja myös siirrellään merellä laivasta toiseen alkuperän hävittämiseksi. Ukrainan alueiden pakkoliitoksista Venäjään näkyy myös, millä tasolla on kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen. Samoin muinainen käsitys siitä, että kansainvälinen kauppa jotenkin sitoisi Venäjän järkevään toimintamalliin kaikkien eduksi, on täydellistä harhaa. Venäjällä on eri logiikka, vuosisatainen tunnepohjainen ajattelu, jossa järkiargumentit eivät merkitse mitään. Muistetaan, että Sotšin olympialaisiin Venäjällä vuonna 2014 satsattiin miljardeja. Tämä saavutettu pr-maine tuhottiin hetkessä, kun Putin valtasi Krimin. Tästä voi helposti punnita, mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Krimin anastuksesta olisi viimein pitänyt lännessä silmien avautua. Lännessä reagoitiin Krimiin niin laimeasti, että tämä jätti taatusti Kremlin ajatteluun viestin siitä, että heikko länsi ei pysty mihinkään ja venäläiset itse voivat tehdä mitä vain ja ”business as usually” jatkuu ilman kummenpia häiriöitä.
Joukkoja sotaan haalitaan enimmäkseen köyhiltä syrjäseuduilta, vähemmistökansallisuuksien alueilta. Näin kaupunkien ja keskuspaikkojen ihmiset voivat jatkaa elämää lähes normaalisti. Tosin tämä voi olla vähitellen muuttumassa liikekannallepanon myötä ja alkaa herättellä ihmisiä. Vähemmistökansallisuuksien tilannetta on verrattu etniseen puhdistukseen, Orwellia lainaten ”toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Monien kannanottojen mukaan nyt pitäisi katse suunnata tulevaisuuteen. Sota loppuu joskus ja jo nyt pitäisi miettiä Venäjän henkistä ilmapiiriä ja sen merkitystä tulevaisuudessa. Nyt Venäjän somessa riemuitaan, kun summittaisilla ilmaiskuilla tapetaan Ukrainan siviilejä naisia, lapsia, vanhuksia ja tuhotaan infraa, vesijohtoja, sähköverkkoja, kouluja, sairaaloita. Monet liikekannallepanoa pakenevat eivät vastusta sotaa tai Putinia, vaan sitä, että itse joutuisivat rintamalle ja oma nahka vaaraan. Venäjän valtion kontrolloiman TV:n keskustelut ovat karkeudessaan ja törkeydessään sillä tasolla, ettei edes vahingossa mitään inhimmillisyytä tai sovinnollisuutta pääse esiin. Kukaan ei ehdota Ukrainasta vetäytymistä tai rauhanneuvotteluja. Somen sotabloggarit vaativat lisää joukkoja, kovempia otteita ja syyttävät sodanjohtoa heikosta menestyksestä. Putinia ei kukaan vielä uskalla kritisoida suoraan.
Suomenmaa 6.10.2022 kertoo artikkelissaan, että valtiollisen TV-kanavan keskusteluohjelmassa propagndisti Yevgeny Satnovsky totesi että Venäjä on mikä on. Hänen mukaansa Venäjää myötäilevät tahot tulevat selviämään sodasta ilman ongelmia, mutta ”loput me tapamme”. Tappolistat hän on jo laatinut. Propagandisti kertoo raivostuvansa aina, kun joku väittää rauhan olevan sotaa parempi vaihtoehto. TV:n keskusteluohjelman isäntä Solovyov ehdotti kuolemanrangaistuksen palauttamista, jotta rintamalla perääntyvät, antautuvat tai pakenevat sotilaat saisivat ansionsa mukaan.
Vaikka valta Venäjällä vaihtuisi, ei maa miksikään muutu moneen sukupolveen. Se kyräilee ja pelkää epäluuloisesti ulkomaailmaa, kehittää omia vainoharhojaan ja pohjimmiltaan on laajentumishaluinen alistava ja agressiivinen imperiumi. Kyvyttömyys luoda mittavista luonnonvaroista huolimatta asukkailleen hyvä elämä kompensoidaan muitten syyttelyllä ja komeilla, sopivasti muokatulla tarinoilla historiasta. Peiliin ei vielä olla valmiita katsomaan eikä tekemään rehellistä itseanalyysiä. Tämä on todennäköisin seuraavien vuosikymmenien näkymä.
Lähteitä: IS 26.3.2022 Arja Paananen; Wikipedia; Suomenmaa 6.10.2022 Santeri Lampi
Huuhtanen 