JA SITTEN TULI TRUMP – OUTI PAPAMARCOS

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Yhdysvaltojen välivaalit ovat lähellä – ne ovat marraskuun 8. 2022. Niissä valitaan kaikki 435 edustajainhuoneen edustajaa ja sadasta senaattorista 34. Lisäksi valitaan joukko osavaltio- ja paikallistason päättäjiä. Ehdolla on satoja ehdokkaita. Yli puolet kaikista republikaaniehdokkaista  kyseenalaistavat sen, että Donald Trump hävisi 2020 presidentinvaalit. Näistä ehdokkaista monet pyrkivät virkoihin, joissa voisi vaikuttaa vaaleihin tulevaisuudessa. Näitä keinoja ovat muun muassa äänestysten vaikeuttaminen, vaalipiirirajojen muuttaminen ja osavaltiokohtaisten vaalilakien muuttaminen siten, että mustien ja muiden vähemmistöjen äänet saataisiin minimoitua – tai mitätöityä.

Outi Papamarcos on suomalainen neljäkymmentä vuotta Yhdysvalloissa asunut tuotantotalouden insinööri ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on pitänyt itseään aina epäpoliittisena henkilönä, mutta Trumpin valtaannousu 2016 toimi karmeana herätyksenä ja vuoden 2020 presidentinvaalien lähestyessä hän ryhtyi kansalaisaktivistiksi ja aloitti vapaaehtoisen vaalityön Bidenin puolesta. Trumpin häikäilemätön valehtelu ja se, ettei suuri osa amerikkalaisista pitänyt sitä hälyttävänä, oli lähtökohta aktivoitumiselle. Otsikossa mainittu kirja kertoo Trumpin menettelytavoista, taustasta ja sisältää myös terävää pohdintaa Yhdysvaltojen poliittisesta tilasta, ihmisten jakautumisesta kahteen leiriin, hallinnon ja perustuslain rakenteesta sekä systeemin ilmeisistä valuvioista. Trumpin ote republikaanipuolueesta on korruptoinut puolueen ja saattanut demokratian todelliseen vaaraan.

Donald Trump on lapsi, jolle kukaan ei ole koskaan asettanut rajoja. Hän uskoo, että hänelle kuuluu kaikki heti. Jos hän ei saa haluamaansa, hän yrittää ottaa sen väkisin, millä keinolla hyvänsä. Nyt, yli seitsemänkymppisenä hän on lapsi aikuisen vaatteissa. Kun golf meni huonosti, pelikaverit yleensä antoivat Trumpin muokata sääntöjä mieleisikseen. Trump on ollut julkisuudessa 1980-luvulta asti. TV-ohjelmia,kiinteistökauppoja, konkursseja, naissotkuja, rakennusprojekteja , kasinobisnestä mafian hallitsemassa Atlantic Cityssä. Hän ajoi isänsä Fred Trumpin perustaman perheyrityksen velkavaikeuksiin ja konkurssin partaalle. Siskot ja veljet antoivat anteeksi, kun hän yritti petkuttaa heiltä isän jättämän kymmenien miljoonien perinnön.

Tasa-arvo ja sosiaaliset normit ovat viime vuosikymmeninä vapautuneet niin Yhdysvalloissa kuin muissa länsimaissa. Naisten asema on parantunut huomattavasti. Seksuaalisten vähemmistöjen asema on muuttunut täysin. Vuonna 2015 korkein oikeus laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot koko maassa. Nämä muutokset heijastavat liberaalia amerikkalaista elämänkatsomusta. Vastapuolena on jyrkkä konservatiivinen perhearvoja korostava elämänasenne. Siihen eivät mahdu homoliitot, abortit eivätkä transsukupuolisuus. Siihen kuuluvat uskonnollisuus, isänmaallisuus ja rajoittamaton aseenkanto-oikeus. Amerikka oli hyvin erilainen maa, kun vapaa aseenkanto-oikeus kirjoitettiin perustuslakiin 1787. Konservatiivisuuteen kuuluu maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja rotuvähemmistöjen sosiaalisen nousun vastustaminen.

Vahvasti konservatiivinen Ronald Reagan valittiin presidentiksi vuonna 1980. Hänen johdollaan republikaanit säätivät kaksi verolakia, joiden seurauksena korkein marginaaliveroprosentti putosi 70 prosentista 28 prosenttiin ja taloudellinen eriarvoisuus lähti jyrkkään nousuun. Kohtalokas muutos oli median vastuullisuutta koskevan lain kumoaminen vuonna 1987, mikä johti valheellisen ja härskisti puolueelliseen uutisointiin. Näin alettiin edetä kohti nykytilannetta, jossa ihmiset seuraavat täysin erilaisia uutisia ja näkevät maailman täysin erilaisilla  tavoilla. Mediayhtiöt takovat valtavia voittoja provosoivilla ohjelmilla ja tunteita kuohuttavilla klikkiotsikoilla – negatiivisia asioita korostavien salaisten algoritmien avulla. Näin luodut viholliskuvat jakavat kansan – myös suvut, perheenjäsenet – kahteen toisilleen vihamielisiin leireihin, joiden kanssa ei kompromisseja haeta. Kaksipuoluejärjestelmä käytännössä lukitsee tilanteen, uusia voimakkaita puolueita ei synny.

Kun 2008 Obama voitti vaalit, äärikonservatiiviset republikaanit organisoivat puolueen sisäisen Tea Party – liikkeen, jonka tehtävä oli vastustaa Obanan hallinnon toimia. Uhkaamalla kostolla Trump on saanut otteen koko republikaanipuolueesta, yksilöiden oma rahallinen ja asemallinen etu ajaa yli moraalin, oikeudenmukaisuuden ja reilujen periaatteiden.

Trumpin perhe toimii kuin mafiaperhe. Mafiaperheen pää ei harrasta demokratiaa, vaan hallitsee yksinvaltaisesti. Toimintatapana ovat uhkailu, kiristys ja kosto. Perheenjäsenet palkataan yrityksen tärkeimpiin asemiin, sillä pienestä pitäen sukuun koulutettuina heidän vaitioloonsa voi luottaa. Yhtiön likaiset salaisuudet pysyvät piilossa. Trump vaati ehdotonta lojaalisuutta myös hallinnossaan. Presidenttinä hän nimitti virkoihin lähinnä uskollisia ja anteliaita tukijoitaan, joilta usein puuttui asiantuntemus ko. tehtävään. Kaikki, jotka esittivät Trumpin kannoista eriäviä mielipiteitä, saivat potkut. Kun Trump voitti vaalit vuonna 2016 yhdeksäntoista murhaa tunnustanut Gambinon mafiaperheen Sammy ”The Bull” Gravanokin oli tyytyväinen: ” Amerikka tarvitsee presidentikseen mafioson.”

Saksanjuutalainen politiikan tutkija ja filosofi Hannah Arend kirjoitti: ”Totalitaariset liikkeet vaativat jokaiselta jäseneltään täydellistä, rajatonta, ehdotonta ja peruuttamatonta uskollisuutta. Valtaan päästyään totalitarismi vaihtaa ensiluokkaiset kyvyt typeryksiin, joiden älyn ja luovuuden puute on paras tae heidän lojaalisuudestaan.”

Valehtelevia presidenttejä on ollut ennenkin, mutta Trump valehtelee avoimesti, rutiininomaisesti ja röyhkeästi ilman tunnontuskia. Lisäksi hän osoittaa avointa halveksuntaa objektiivistä totuutta kohtaan. Hän kehuu, ettei tarvitse tietoa ja tutkimusta, koska hänellä on ”street smarts  ja business smarts”, (tuon street smarts voi kääntää vaikka sanalla fiksu tai katu-uskottava ja business smarts on liiketoimintaälyä). Ollessaan presidentti hän vähensi tutkimusrahoituksia ja nimitti virastojen johtoon henkilöitä, joilla ei ollut asiantuntemusta alalta.

Trump esiintyi totuutta halveksivien oikeistomedioiden ohjelmissa ja pilkkasi valtavirtamedioita fake news eli valhemedioiksi. Valheita ja ”vaihtoehtoisia faktoja” jatkuvasti toistamalla ja twiittaamalla hän loi kuvitteellisen rinnakkaistodellisuuden, jossa hänen vastustajansa näyttäytyvät kieroina ja epäpätevinä ja hän itse erehtymättömänä viisaana johtajana, jonka toimet tuottavat uskomattoman mahtavia tuloksia. Trumpin kannattajat uskovat, että vain oikeistomedia kertoo totuuden. Koska he eivät kuuntele tai edes kuule Trumpin totuuden kanssa ristiriitaista tietoa – he kun saavat kaikki uutiset oikeistomedioista – mikään ei horjuta Trump-kannattajien uskoa. Trump-kriittinen tieto ei yksinkertaisesti tavoita heitä.

Totuus vaatii todisteita – faktoja ja tutkimusta – ja säännöissä pysymistä. Valheissa vain mielikuvitus on rajana. Totuuksia on usein vain yksi, valheita voi olla rajaton määrä. Totuus vaatii toimittajalta kuria ja selkärankaa, valheisiin pystyy kuka tahansa.

Trump tietää, että poliittisten ongelmien ratkaisu ei oli tärkeintä, tärkeintä on syyn vierittäminen vastustajien niskaan. Tällä taktiikalla Trump saa hyödyn myös itse aiheuttamistaan ongelmista. Koronaviruksen suhteen hän teki kaikki mahdolliset virheet taudin vähättelystä kaikenlaisten puoskarointilääkkeiden, kuten desinfiointiaineiden suositteluun asti, mutta tätä fanaattiset kannattajat eivät tietenkään ymmärrä. Yli 400000 kuolemaa USA.ssa on kaikkien muiden, kuin silloisen presidentti Trumpin vika heidän mielestään. (Luku 400000 ylitettiin Trumpin presidenttikaudella, kesällä 2022 ylitettiin Wikipedian mukaan USA:ssa miljoona koronakuoleman raja.)  Trump ei ole ainuttakaan kertaa ottanut vastuuta mistään epäonnistumisesta – niitä ei joko ole muka ollut tai joku muu on aina ollut syypää.

Hannah Arendt kirjoittaa: ”Nerona esiintyvän hullun on aina mahdollista mennä täydestä, etenkin jos hän  esittää mielipiteitään horjumattoman vakuuttavasti ja valitsee yhden mielipiteen, josta pitää kiinni vankkumattoman johdonmukaisesti. Tämä lumoaa kuulijat, koska se vapauttaa heidät mielipiteiden kaaoksesta, joita yhteiskunta jatkuvasti luo.”

Demokratia on hidasta ja hankalaa, koska se pyrkii toteuttamaan länsimaisen sivistysyhteiskuntien perusarvoja: avoimmuutta, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkien ryhmien näkökulmat ja edut pyritään ottamaan huomioon tasa-arvoisesti. Vaihtoehto demokratialle on monissa maissa päätään nostava totalitarismi, missä pieni ryhmä tai yksi henkilö määrittää totuudet ja tekee päätökset kaikkien puolesta. Mielipidetiedustelut osoittavat, että monissa maissa demokratian merkitystä ei enää ymmärretä. Aletaan kaivata vahvoja johtajia 30-luvun Saksan malliin. Moni ei kai tunne historiaa siitä, miksi totalitarismi lopuksi muuttuu varmistettuaan valtansa. Siihen kuuluvat ”vääriä” mielipiteitä esittävien ihmisten katoamiset, aamuöiset pidätykset, murhat, kaikenlainen mielivalta. Lait eivät enää suojaa yksilöä tai omaisuutta. Pääsääntöisesti tie totalitarismiin on yksisuuntainen, demokratiaan palaaminen on yleensä mahdotonta. Se tie on tukittu.

Pienestä pitäen amerikkalaisille opetetaan, että amerikkalainen yhteiskuntajärjestelmä liittovaltioineen, perustuslakeineen ja kaksipuoluejärjestelmineen, on maailman paras. Muita demokratian versioita, kuten eurooppalaistyylistä pääministerivetoista monipuoluesysteemiä ei esitellä edes vertailun vuoksi. Kommunismin ja sosialismin ajatellaan kansan keskuudessa olevan sama asia. Pohjoismaisia hyvinvointivaltiota saatetaan luonnehtia sosialistisiksi tai jopa kommunistisiksi. Pohjana on tietämättömyys ja väärinymmärrys, monet republikaanipoliitikot edistävät tätä näkemystä tarkoituksella. He vastustavat yhteiskunnan sääntelyä ja taloudellista tasa-arvoa edistäviä toimia. Heille lapsiperheiden verohelpotukset, minimipalkan nostaminen ja kansallisen terveysjärjestelmän luominen ovat sosialismia. Muiden maiden historiasta ja yhteiskunnista amerikkalaisten tietämys on vähäistä, sitä ei opeteta koulussa eikä juuri uutisoida televisiossa.

Amerikkalaiset elävät mantereellaan kahden valtameren välissä. Valtaosalle muiden maiden johtajien tai kansalaisten mielipiteet Yhdysvalloista ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun Trumpille naurettiin YK:n istunnossa tai häntä paheksuttiin Euroopaassa, se ei herättänyt amerikkalaisissa häpeää, vaan loukkasi heidän itsetuntoaan.

Yllättävältä tuntuu, että Trumpin äänestäjissä on paljon korkeasti koulutettuja, joukossa lääkäreitä ja juristeja. Luulisi, että kannattajat ovat vain tietämättömiä punaniskoja, mutta näin ei ole. Jotkut perustelivat valintaansa sillä, että maahan pitää saada järjestys. Toiset pitivät hyvänä sitä, että Trump lupasi nimittää konservatiivisiä tuomareita – kuten tekikin. Vuoden 2006 vaaleissa valkoisista evankelikeelisista 77 prosenttia äänesti Trumpia. Uskonnollisten piirien kannatusta Trumpille on vaikea ymmärtää, sillä hän ei todellakaan ole uskonnollisuuden esikuva, vaikka onkin kuvauttanut vaalikampanjan aikana itsensä kirkon edessä raamattu kädessä.

Euroopan historia osoittaa, mitä tapahtuu, kun kansalaiset sulkevat silmänsä siltä, mitä poliittinen johto puuhaa. Hannah Arend on kirjoittanut Natsi-Saksasta ”pahan arkipäiväisyydestä”: ”Himmlerin kaikkien aikojen suurimpiin joukkorikoksiin organisoimissa joukkoihmisissä oli enemmän poroporvareita kuin roskaväkeä…Mikään ei ole helpompaa, kuin vain itseään ajattelevien ihmisten moraalin tuhoaminen.”

Trump on leimannut kaikki siirtolaiset rosvoiksi ja raiskaajiksi. Laittomia siirtolaisia arvioidaan USA.ssa olevan vähintään seitsemän miljoonaa. Suurin osa laittomista siirtolaisista on asunut maassa yli kymmenen vuotta, tehneet töitä ja maksaneet veroja. Laittomien siirtolaisten työ on halpaa, sillä työnantaja voi uhata ilmiantaa heidät, jos laittoman alhainen palkka ei kelpaa. Tämä tilanne selittää osittain monien hyödykkeiden ja palveluiden halvat hinnat. Erityisesti maatalous on riippuvainen halvasta tilapäistyövoimasta. Valkoisille amerikkalaisille tilanne luo tunteen rotunsa paremmuudesta, kun palveluammateissa on paljon heikon kielitaidon omaavia ulkomaalaistaustaisia. Trump hyödynsi rotuennakkoluuloja republikaanien äänestysaktivoinnissa. Hän myös rajoitti radikaalisti äänestyspaikkoja siellä, missä mustia asui eniten. Hän toivotti uhkaavasti käyttäytyviä pro-Trump liivijengejä tervetulleiksi ”vartioimaan” vaaliuurnia eli todellisuudessa pelottelemaan äänestäjiä.

Yritykset säästävät myös siten, että esimerkiksi Staples nimisen toimistotarvikkeita myyvän suuren liikeketjun kaikki työntekijät on palkattu osa-aikaisina 39,5 tunnin viikkotyöajalla. Näin firman ei tarvitse kustantaa työntekijöilleen terveysvakuutusta. Firman perustajia on vuoden 2008 presidenttiehdokas Mitt Romney. Monilla matalapalkka-alan työtekijöillä ei ole varaa minkäänlaiseen sairausvakuutukseen. Amerikkalaiset kuitenkin uskovat, että Amerikka on tasa-arvoisten mahdollisuuksien maa: jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei pärjää, saa syyttää vain itseään.

USA:n presidentillä on valtavat nimitysvaltuudet. Hän nimttää kaikki hallituksensa ministerit, yleensä oman puolueen jäsenistä. Hän voi halutessaan vaihtaa kaikki suurlähettiläät ja lähes kaikkien liittovaltion laitosten, kuten FBI:n, CIA:n, keskuspankki FED:n ja terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen CDC:n ylimmät johtajat. Vahvistukseen riittää senaatin yksinkertainen enemmistö. Lisäksi, jos presidentin puolueella on senaatissa enemmistö ja hän pystyy sanelemaan puoluetovereilleen, mitä lakialoitteita kongressin tulee tehdä ja miten niistä tulee äänestää, hallitsee presidentti käytännössä myös maansa lainsäädäntöä.

Republikaaneja ärsyttää presidentti Biden, joka ajaa korotusta minimipalkkaan, rikkaaat yksityishenkilöt ja firmat verolle, poliisilaitokset tilille väkivallasta, asefirmat  vastuuseen joukkoampumisista, terveydenhuoltoa, päivähoitoa, lapsilisiä, tasa-arvoa kaikille ihmisryhmille.

Republikaaneille tämä kaikki on myrkkyä: sosialismia ja liiallista puuttumista yhteiskunnan toimintaan. Biden on kiirehtinyt asioita, sillä on todennäköistä, että demokraatit menettävät niukan enemmistönsä senaatissa. Sen tiedämme tästä kirjoituspäivästä (29.10.2022) reilun viikon kuluttua.

Republikaanit valmistautuvat jo vuoden 2024 presidentin vaaleihin. Äänestystä vaikeuttavien lakien lisäksi he ajavat lakimuutoksia, jotka mahdollistaisivat poliittisesti motivoituja uudelleenlaskentoja ja mahdollistaisivat häviön uhatessa vaalituloksen ohittamista ja että osavaltion kongressi valtuutettaisiin valitsemaan valitsijamiehet.

Kaikki edelläkäsitelty on todella surullista. Muistettakoon amerikkalaisten uhraukset ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Erkki Toiviainen kirjoitti joskus: ”Ranskalaiset eivät vieläkään ole antaneet anteeksi sitä, että amerikkalaiset pelastivat heidät kaksi kertaa”. Nyt myös Ukrainassa ollaan totalitarismin pysäyttämisessä paljolti amerikkalaisten aseiden varassa. Mikä paradoksi.

Suosittelen kaikille Outi Papamarcoksen kirjan lukemista. Demokratiaa horjutetaan juuri nyt monissa maissa, monin tavoin. Kirja kertoo analyyttisen tarkasti, kuinka USA:ssa on jouduttu kaltevalle tielle. Samantapainen kehitys  voi tapahtua missä vain – myös Suomessa.

Lähteitä: Wikipedia; Ja sitten tuli Trump, Outi Papamarcos, Tallinnan Raamatutrukikoda 2022

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: