PUTININ SISÄPIIRISSÄ – CATHERINE BELTON

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Catherine Belton on brittiläinen toimittaja ja Moskovan kirjeenvaihtaja kuuden vuoden ajan. Hän  on seurannut Venäjän muutosta pitkään. Kirjassaan ”Putinin sisäpiirissä – kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan” hän kertoo tarkoin lukemattomiin haastatteluihin perustuen, kuinka valta ja Venäjän kansallisomaisuus kaapattiin Putinin ja hänen KGB- kumppaniensa toimesta. Samalla koko oikeusjärjelmä otettiin Kremlin ”käsiohjaukseen”, Venäjästä tuli roisto- ja mafiavaltio. Viimeisetkin tuomarit pakotettiin toimimaan ylhäältä tulevien määräysten mukaan. Kirja julkaistiin 2020 eli ennen helmikuussa 2021  alkanutta viimeisintä raakalaismaista hyökkäystä Ukrainaan. Kun on lukenut kirjan – viiteluetteloineen 645 sivua – ei enää hämmästy mistään, mitä Venäjällä tapahtuu. Juuri ennen tämän kirjan julkaisua neljä venäläistä oligarkkia panivat vireille oikeusjutun tätä  kirjaa vastaan Ison- Britannian High Coutissa. Ajoitus oli muutama viikko senjälkeen, kun Navalnyi oli julkaissut videon miljardeja maksaneesta prameasta palatsista Mustanmeren rannalla, jonka on väitetty olevan Putinin omistuksessa. Rakennus on neljäntuhannen neliömetrin laajuinen italialaistyylinen palatsi, jossa on muun muassa kolme helikopterikenttää, amfiteatteri kesäkäyttöön, pienvenesatama sekä teehuone uima-altaineen. Rakennuskustannukset miljardi dollaria.

Kirjassa on haastattelujen perusteella tarkat henkilökuvat edelleen Kremlin vallan sisä- tai lähipiirissä olevista henkilöistä. Tosin tällä hetkellä voidaan vain arvailla, kuka on vallan sisäpiiriä lähinnä ja kuka ei. Igor Setsin on häikäilemätön juonittelija ja entinen KGB-mies. Häntä kutsutaan Venäjän Darth Vaderiksi. Myös Nikolai Patrušev on – kuten useimmat muutkin lähipiirissä –  entinen KGB-mies ja KGB:n seuraajan FSB:n johtaja ja nykyisin turvallisuusneuvoston sihteeri.  Hänelle maistuu vodka ja hän on häikäilemätön toimija, joka on valmis mihin vaan saadakseen tahtonsa läpi. Hänellä on visio Venäjän  imperiumin jälleenrakentamisesta. Hän ei kykene puhumaan kiroilematta ja jos keskustelukumppani ei kiroillut,  Patrušev ei kunnioittanut häntä. Mielenkiintoisia luonnehdintoja löytyy lähes kaikista merkittävistä Kremliä lähellä olevista tai olleista henkilöistä.

Neuvostotoliiton – kuten myös nykyisenVenäjän – päämäärä oli lännen horjuttaminen kaikin keinoin. Neuvostoliitossa ymmärrettiin jo varhain, että se ei pärjää teknologiassa lännelle. Neuvostoliiton  vahvuuksia olivat tiedon varastaminen vakoillen ja lahjoen, disinformaatio, jolla  länsimaisten johtajien uskottavuutta murennettiin, vastustajien salamurhat, sellaisten kulissijärjestöjen tukeminen, jotka lietsoivat sotia kolmanteen maailmaan ja loivat eripuraa länteen. Suomestakin tulee hakematta mieleen monenlaista. Työmarkkinoilla taistolaisjohtoiset ammattiyhdistysliikkeet panivat pystyyn lakkoja milloin milläkin tekosyyllä. Kerran pysäytettiin jäänmurtajan rakentaminen, kun siihen suunniteltiin kiinnitysalustoja tykeille tai konetuliaseille kriisiaikojen varalle. Kaikenlainen maanpuolustus oli punainen vaate moskovamieliselle Suomen äärivasemmistolle, joista osa unelmoi puna-armeijan tankeista Helsingin kaduilla.  Monet Suomen poliitikot hakivat nostetta Neuvostoliiton ohjauksessa tai piilovaikutuksen kohteena olevista kansainvälisistä solidaarisuus ja ”rauhanliikkeistä”. Pääperiaate oli, että lännessä oli sotaohjuksia ja idässä rauhanohjuksia.

Washingtonissa toiminut entinen KGB-upseeri Juri Švets on todennut:” Venäjän  järjestäytynyt rikollisuus aloitti laajamittaisen tunkeutumisen lännen finanssijärjestelmään Neuvostoliiton romahduksen kynnyksellä… Pelin pääpelurit olivat Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeat virkamiehet, KGB:n ylin johto ja rikollismaailman ylimmät pomot.”

Kun Putin toimi Itä-Saksassa Dresdenissä KGB:n värittömänä pikkuvirkamiehenä, Länsi-Saksassa toimi äärivasemmistolainen terrorijärjestö Baader-Meindof-ryhmä eli Punainen armeijakunta. Se teki kymmeniä terrori-iskuja ja murhia Saksassa vuosina 1972-1993. Murhattiin teollisuus- ja finanssijohtajia, oikeusviranomaisia, sotilasviranomaisia ja amerikkalaisia sotilaita (esimerkiksi pommi isku vuonna 1986 La Belle-diskoon). KGB määräsi Stasin eli DDR:n salaisen poliisin antamaan tukea ja apua tälle terrorijärjestölle. Stasin osuus selvisi tarkemmin Itä -Saksan romahdettua. Tällaisessa ympäristössä Putin työskenteli, mutta hän on peittänyt tarkoin jälkensä toiminnastaan Itä-Saksan ajoilta, eli ei tiedetä varmuudella, missä kaikessa hän oli mukana.

Nykyään on sanonta, että tippui kuin eno veneestä tai oligarkki ikkunasta. Vuosikymmenien aikana ikkunoista on tippunut tai muuten henkensä menettänyt lukuisa joukko merkittävissä asemissa Venäjällä olleita henkilöitä. Kolme finanssialan korkeaa johtajaa menetti henkensä putoamalla korkealta, ikkunasta, parvekkeelta. Näitä kolmea yhdisti se, että he olivat yksityiskohtaisest selvillä kommunistisen puolueen salaisista finanssijärjestelmistä aikana, jolloin KGB valmisteli siirtymistä markkinatalouteen Gorbatšovin perestroikan aikana. Kommunistisen puolueen romahtamisen jälkeisinä päivinä uudet vallanpitäjät huomasivat tyrmistyen, että puolueen rahakirstu oli lähes tyhjä. Rahat oli siirretty ”turvaan” lännen pankkeihin tai peiteyhtiöihin.

Kirja kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka Putin KGB-kollegoidensa kanssa otti haltuun maan talouden, maan poliittisen järjestelmän ja oikeuslaitoksen. Prosessin tuloksena Putin hallitsi kuin tsaari taloutta, jota voi kutsua lähes feodalistiseksi. Tämä hallinto käytti Putinin kavereiden miljardeja dollareita lännen instituutioiden ja demokratioiden heikentämiseen. Kylmän sodan aikainen KGB-pelikirja otettiin näin uudelleen käyttöön. Nyt tosin rahaa oli käytössä paljon enemmän kuin Neuvostoliiton aikana. Kun Putin otti valtion strategisen kassavirran haltuunsa, tarkoitus oli Venäjän kansainvälisen aseman palauttaminen, ei kansalaisten vaurauden nostaminen. Kapitalismi omaksuttiin nyt Venäjällä välineeksi, jolla päästäisiin tasoihin lännen kanssa. Öljynhinnan huikea nousu auttoi luomaan Putinista kaikkivoivan tsaarin vaikutelmaa. Tosin Putinilla ei ollut mitään tekemistä tai ansiota öljyn maailmanmarkinahinnan nousun kanssa.

Läntiset markkinat ottivat riemumielin vastaan Venäjältä tulevan rahan ja viis veisasivat sen takana olevista rikollisista ja KGB-voimista. Muun muassa Iso-Britannian eliitti korruptoitiin venäläisellä rahalla. Lontoosta käytettiin rinnakkaisnimeä Londongrad. Brittiläisiä lordeja istui huikealla palkalla venäläisten yritysten johtokunnissa, vaikka he eivät todellisuudessa pystyneet valvomaan yritysten toimintaa. Heille maksettiin 500000 puntaa vuodessa. Korruptio ei rajoittunut vain Britanniaan. Aktivistijournalisti Daphne Caruana Galizia tutki kotimaansa Maltan korruptiota. Hän kertoi – hiukan ennenkuin hänet murhattiin pommi-iskussa 2017 – että Maltan koko hallinto oli lahjottu venäläisellä ja azerbaidzanilaisella rahalla. Maltalta rahavirrat kulkivat Lontooseen. Länsi on ollut Venäjän vapaaehtoinen rikoskumppani finanssiasioissa ja auttanut luomaan nykyisen hirviömäisen järjestelmän.

Monet länsimaiset firmat toimittivat vähin äänin Neuvostoliittoon vientikiellossa olevaa teknologiaa  erilaisten järjestelyjen ja välikäsien kautta. Näitä firmoja olivat erään korkeassa asemassa olevan KGB-lähteen mukaan muun muassa Fiat, Olivetti, Siemens ja Thyssen. Myös Italian Berluscone on käärinyt valtavia summia rahaa pimeistä energiakaupoista venäläisten kanssa, näin kertovat Berlusconen puoluetoverit.

Putin on oppinut, että lännessä kaikki on kaupan, ylevät puheet demokratiasta ja ihmisoikeuksista ovat pelkkää sanahelinää, kun suurista rahoista on kysymys. Lännessä kaikki oli ostettavissa ja kaupallisuus painoi aina enemmän kuin moraali. Kun Hodorkovski – tuolloin Venäjän rikkain mies – pidätettiin ja hänen Jukos öljy-yhtiönsä ”otettiin haltuun” erinäisten täysin oikeutta pilkkaavien peliliikkeiden avulla, koko Venäjän oligarkkijoukko ymmärsi asemansa ja alkoi mielistellä Putinia. Heistä tuli kulisseissa  Kremlin nöyriä käskyläisiä. Hodorkovski oli pidätyksensä jälkeen odottanut Yhdysvaltojen hallitukselta tiukkaa reaktiota, mutta kannanotot olivat vaisuja. Vain senaattori McCain ja muutama muu senaattori sekä George Soros vaativat, että Venäjä olisi erotetttava teollisuusmaiden G8-ryhmästä. Puheenvuoroista näkyy, että McCain ymmärsi, mihin Venäjä oli menossa ja mihin se johtaisi. Hodorkovski tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, josta vapautumisen jälkeen hän siirtyi länteen. Oikeudenkäyntien aikana hän istui oikeussalissa häkissä käsiraudoissa.

Länsimaiset sijoituspankkiirit neuvoivat Venäjän hallintoa Jukosin valtauksessa. Pian Putin kertoi markkinoille luovansa maailman suurimman energiayhtiön fuusioimalla valtion valvonnassa olevan kaasuyhtiö Gazpromin ja valtion viimeisen öljy-yhtiön Rosneftin. Yhtiöstä tulisi maailman toiseksi suurin ja se olisi avoin länsimaisille sijoittajille, jotka haluaisivat ostaa siitä osuuksia. Tämä oli hieno uutinen länsimaisille sijoittajille ja pian he olivat jonossa ostamassa osuuksia uudesta yhtiöstä. Näin lännen instituutiot alistuivat Putinin uuteen talousjärjestelmään. Länsimaisia sijoittajia ei häirinnyt se, että he toiminnallaan legitoivat Putinin KGB-miesten valtiollista yritysvaltausta Jukosin tapauksessa ja monissa muissa vastaavissa.

 KGB- miesten ajamana alettiin luoda uutta ideologiaa, jolla palautettaisiin Venäjän valtion suuruus ja vahvistettaisiin imperialistisia siteitä entisiin neuvostotasvaltoihin ja Venäjän keisarilliseen historiaan. Yhdeksi maan yhtenäisyyden takaamiseksi ja vallan tueksi otettiin ortodoksikirkko, patavanhoillinen, menneisyyden  näkemyksissä rypevä instituutio. Kirkon arvot ovat vastakohta lännen liberaaleille suvaitsevuuden arvoille. Kirkko opettaa, että yksilön arvot on alistettava perinteelle ja valtiolle ja että homoseksuaalisuus on synti. Täältä seuraten, tuntuu vähintään erikoiselta, että KGB-miehet, joiden aikana Neuvostoliiton virallinen oppi oli ateismi, nyt muuttuivat hartaiksi ortodokseiksi… Tosin se, että korostetaan nöyryyttä ja alistumista esivallalle,  joka on saanut valtansa Jumalalta, sopii oikein hyvin autoritaariseen nykytilanteeseen. Anatoli Sobtšakin leski Ljudmila Narusova kutsui näitä käännynnäisiä ortodoksisiksi Talebaneiksi.

Catherine Beltonin kirja on uskomattoman laaja tietopaketti sisältäen runsaasti lähdeviitteitä. Se antaa paljon lisätietoa ja tarkennuksia niillekin, jotka ovat asioita seuranneet vuosia. Suosittelen paneutumista teokseen.

Venäläinen gansteri totesi asianajajalleen: ”Te lännessä luulette pelaavamme meidän kanssamme

šakkia. Mutta te ette voita koskaan, sillä me emme noudata sääntöjä.”

Lähteitä: Putinin sisäpiirissä, Catherine Belton, Docendo 2020 ; Wipipedia