Vapautta haluttiin – valvontaa saatiin

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Suomen historia on lyhyt, mutta väkivaltainen. Rautakautta seuraavia 1100–1200-lukuja sanotaan usein Suomen varhaishistoriaksi. Lounais-Suomessa rautakausi päättyi 1100-luvun jälkipuolella ja Itä-Suomessa vuoden 1300 tienoilla Vanhin tunnettu Suomeen liittyvä kirjoitus on paavi Aleksanteri III:n Gravis admodum -kirje vuodelta 1171 tai 1172. Itämeren alueen suomensukuiset kansatkin sotivat väliin keskenään, väliin liittoutuivat Ruotsin ja Novgorodin kanssa ja hyökkäsivät alueittensa ulkopuolelle. Tanskakin teki Suomeen noin vuonna 1187 sekä 1191 ja 1202 kolme ristiretkeä. Suomessa ei vähäisen yhteiskunnallisen järjestäytymisen takia käyty suuria taisteluita ristiretkeläisiä vastaan.

Olemme kansana olleet vuoroin niin Ruotsin, kun Venäjänkin vallan alla. Vuonna 1910 Venäjän keisari vahvisti lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, jonka mukaan duuma voi laatia lakeja, jotka koskevat koko valtakuntaa. Lain mukaan Suomen piti lähettää neljä edustajaa duumaan ja kaksi edustajaa valtakunnan­neuvostoon etujaan turvaamaan. Suomalaiset eivät kuitenkaan lähettäneet yhtään edustajaa. Vapauden ja itsenäisyyden kaipuumme oli jo tuolloin kova, niin kuin sorretulla tai alistetulla kansalla tavallisesti on. Tämän välirikon jälkeen käytännön hallinto siirtyi Suomessa venäläisten käsiin, ylempi virkakunta vaihdettiin venäläismielisiin ja venäläistä sotaväkeä ryhdyttiin jälleen kutsumaan järjestyksenpitotehtäviin.

Päätimme erilaisten sortoaikojen jälkeen itsenäistyä, kansallistuntomme – yhteenkuuluvuuden tunne oli kasvanut riittävästi. Itsenäisyytemme mahdollistui, kun Nikolai II luopui kruunusta maaliskuussa 1917 ja valtaan nousi keskusta-liberaali hallitus, joka kumosi kaikki Suomen perustuslain vastaiset asetukset. Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Olimme viimeinkin vapaita, omista asioistaan päättävä itsenäinen kansa. Toki paljon oli vielä tehtävää. Kansan tuli myös ”kasvaa” vapauteen ja itsenäisyyteen, eikä kaikki mennyt kuin ”Strömsössä”. Ensin sodimme keskenämme ja vapaussodan kärsimyksetkään eivät jääneet viimeisiksi, joskin sota mahdollisti tuoreen itsenäisyytemme jatkumisen. Punaiset eivät kovista yrityksistään huolimatta saaneet meitä takaisin ”Venäjän vallan alle”. Venäjä itse yritti toteuttaa tahtotilaansa myöhemmin ja muutamien, Suomen kansalle suurta kärsimystä aiheuttaneiden vaiheiden jälkeen lopullinen rauha solmittiin Pariisin rauhassa 1947, jonka seurauksena liittoutuneiden valvontakomissio poistui maasta ja Suomi oli jälleen ainakin juridisessa mielessä täysin suvereeni valtio

Ensimmäinen maaliskuuta 2000 lähtien on Suomessa voimassa ollut perustuslaki, joka korvasi aikaisemmin itsenäisyytemme aikana voimassa olleet neljä erillistä perustuslain tasoista lakia. Suomen perustuslaissa mainitaan maamme olevan täysivaltainen tasavalta. Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy myös yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Suomen perustuslaissa on myös määritelty yhdenvertaisuus. Ihmiset ovat, tai ainakin heidän pitäisi olla yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslakimme mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Valtiollinen itsenäisyytemme on ollut selvää meille kaikille jo pidemmän aikaa ja siitä pidämme yhdessä tuumin kiinni ”kynsin hampain”. Vapaudestamme ja yhdenvertaisuudesta taikka näiden puutteesta olemme kuitenkin käyneet useita keskinäisiä kädenvääntöjä milloin valtiovallan, verottajan ja kunnallistenkin päätöksentekijöiden kanssa. Suomalaisten ristiriitaiset näkemykset omasta vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta ovat tavallisesti liittyneet alkoholin käyttöön tai saatavuuteen, rakentamiseen, autoiluun, maankäyttöön, naisen tai lapsen asemaan yhteiskunnassa, verotukseen, yrittämiseen ja yleisesti ottaen oman päätäntävallan lisääntymiseen kaikissa yksilön omissa toimissa. Kehittymisemme kannalta on ollut erittäin arvokasta, että näitä aiheita on nostettu eri yhteyksissä ja ajankohtina vakavankin yhteiskunnallisen keskustelun aiheiksi. Ilman käytyjä kriittisiä keskusteluja ja ”kädenvääntöjä” emme olisi voineet kehittyä ns. hyvinvointiyhteiskunnaksi. Kritiikki näet avartaa näkemään ja ymmärtämään toisen osapuolen näkökantoja ja parantaa yhteistyön mahdollisuuksia sekä kehittymistä.

Ruotsin ja Venäjän valta ovat osaltamme historiaa. Valitettavasti näin näyttäisi vähitellen käyvän myös itse ansaitsemallemme ja hartaasti hankkimallemme yksilön ja yrittämisen vapaudellekin, tulevat siirtymään historiaan. Lähtölaukaus tähän ammuttiin liittymisellämme Euroopan unioniin. Euroopan unionin tarkoituksena oli luoda yhteiset säännöt ja parantaa Euroopan kaupankäyntiä ja elinoloja. Tuoda jäsenmaihin yhteinen valuutta sekä vapaa liikkuvuus.

Näistä syistä johtuen olen itsekin aina kannattanut jäsenyyttämme unionissa. Valitettavasti ajan ja ihmisen muuttuessa, Euroopan maiden erilaisista intresseistä ja lähtökohdista sekä ihmisen ahneudesta ja ”pienuudesta” johtuen unionissa on aikaa sitten lähdetty erilaisten, pikkutarkan johtamisen ja sääntöjen laadinnan tielle. Lähtökohta ja tarkoitusperät Euroopan unionille ovat olleet mielestäni hyvät. Valitettavasti nämä ”hyvät” on vähitellen tuhottu huonolla johtamisella, huonolla yhteistyöllä sekä itsekkyydellä. Kun isot asiat ja rahasummat eivät ole pienen, politisointiin keskittyneen ihmisen ymmärrettävissä niin tämä keskittyy niihin helposti ymmärrettävissä ja hoidettavissa oleviin asioihin. Oli kyseisissä asioissa kokonaisuuden näkökulmasta järkeä tai ei. On niin helppoa laatia yksityiskohtaisia sääntöjä ja määräyksiä unionin alueelle. Olemme EU:ssa ollessamme törmänneet mm. vihannesten mitoituksiin, ajoaikasäännöksiin, muovituotedirektiiveihin, mediapalvelua koskeviin direktiiveihin ja satoihin muihinkin järkiperäistä toimintaa hankaloittaviin sekä kustannustasoamme nostaviin sääntöihin ja määräyksiin. Suomalaisina me vielä orjallisesti noudatamme kaikkia näitä, maksoi mitä maksoi tai aiheutti mitä aiheutti. Kumppanimaidemme osalta tilanne taitaa olla aikalailla toisissa kantimissa. ”Tulihan noita sääntöjä, mutta kukapa niistä piittaisi”.

Yhtenä ilmiönä, kaikesta edellisestäkin johtuen, olemme parin vuosikymmenen aikana saaneet seurata Suomen ja suomalaistenkin muuttumista muun Euroopan mukana. Olemmehan mekin länsimaalaisia, näin pitää siis toimia. Pääomasijoittajat mm. ovat laajentaneet omistuksiaan ja sitä kautta valtaansa, nämä ovat ajaneet lonkeronsa erittäin syvälle suomalaiseen liike-elämään sekä päätöksentekoon. Päättävät jo jopa eri yhteyksissä tarvittavista huoltovarmuusasioistakin – siis itsenäisyydestämme viime kädessä. Kaikenlainen lupa- tai määräysviidakko on vahvistunut huomattavasti aiemmasta, yli aidosti tarvittavan tason. Tätä tavallisesti perustellaan osaamis- ja laatutekijöillä, jos ei muuta perustelua keksitä. Prosesseja tai ”papereita” pyöritellään pyörittämisen ja vastuun ottamisen pelon vuoksi, ei itse asian etenemisen näkökulmasta. Pienen yrittäjän toimintamahdollisuuksia on heikennetty jatkuvalla syötöllä ja heikennetään tulevaisuudessakin. Kaikkien tulisi mukamas olla kasvuhaluisia sekä rakentaa valtavia verkostoja. Ei riitä, että haluaa elättää vain itsensä ja perheensä – ei onnistu, ainakaan nykyisellä toiminta- ja verotuspolitiikalla, eläkemaksuista puhumattakaan. Pienyrittäjän arkea ei oikeasti tunneta eikä siihen tunnuta haluttavan perehtyäkään. Myös koulutustaso heikkenee jatkuvasti, juurisyihin tai syy-yhteyksiin ei osata tai haluta puuttua. Määrätään suomalaiset istumaan koulun penkillä entistä kauemmin, näin myös heikennetään yksilönvapautta.

Tuhotaanko tai heikennetäänkö Suomeakin EU:n lailla vain huonolla johtamisella? Tämähän riippuu täysin äänestyskäyttäytymisestämme. Äänestäjän tulisi huomata jossain vaiheessa, että poliitikkommekin ovat ”ylieurooppalaistuneet” – halutaan nykyhenkeen olla ”päällepäsmäreitä”, määrätä ja valvoa. Yhteistyökyky on kuulemma yliarvostettua. Vastuun kantaminen tekemisistään on ajan henkeen taasen täysin vieras asia. On niin helppoa nostaa etusormi osoittamaan sitä tehokkainta suomalaista, ”joku-nimistä” henkilöä tai puoluetta. ”Joku” joka teki tai jätti tekemättä. Se on ”jonkun” muu vika sanotaan – lähes jatkuvasti. Poliitikkomme ovat kuitenkin omasta mielestään moderneja länsimaalaisia päättäjiä. Kuitenkaan itse ei kyetä säilyttämään edes keskinäisiä keskusteluyhteyksiä – itsekkäitä hölmöjä. Iskiköhän vauhtisokeus vai loppuiko kapasiteetti kesken? Mihin se kuuluisa yhteistyökyky katosi? Kun äly loppuu kesken, niin pinna palaa ja aloitetaan rikkomaan vaikkapa tuota aiemmin mainittua perustuslakia. Kanssaolijat eivät enää olekaan yhdenvertaisia lain edessä. Syrjitään kanssaolijoita, siis toisia kansanedustajia, samassa työpaikassa, asetetaan eri asemaan vakaumuksen, mielipiteen tai muun syyn perusteella. Lain säätäjät rikkovat omia lakejaan. Emme huoli teitä hallitukseen, jos itse pääsemme tms. typerää. Ei siis anneta tilaa, kun omille näkemyksille – Suomesta viis!

Kuten historian kirjoistakin voimme todeta, vapautta haluttiin. Haluttiin niin kovasti, että se otettiin. Vapaudesta ja itsenäisyydestämme olemme maksaneet kovan hinnan. Menivätkö aiempien sukupolviemme työ ja panostukset näiltä osin hukkaan? Olimme pitkään vapaita, vaikka emme ehkä niinkään eurooppalaisia. Tämäkö on syy siirtyä valvontayhteiskuntaan? Valvontayhteiskuntaan, jossa valvotaan vain tarpeellisiksi tai mediaseksikkäiksi katsottuja asioita tai kohteita.

Lähteet: finlex.fi, is.fi, iltalehti.fi, hs.fi, wikipedia.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: