Blokkivaalit Suomeen – höpöhöpö!

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Tulevien eduskuntavaalien alla olemme jo ensimmäisestä ”vaalitenttifarssista” (IS:n vaalitentti 10.1.) alkaen saaneet näytteen poliitikkojemme osaamis- ja tahtotasosta ylläpitää ns. oikeusvaltioperiaatetta. Sitä ei ole, kuten ei käytöstapojakaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaanhan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Oikeusvaltioperiaatteen vaatimus sisältyy myös perustuslakiimme. Oikeusvaltioperiaatteessa toteutetaan yksilöä suojaavaa menettelyä. Tällöin mm. yksilöllä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa välillisesti häntä koskevien lakien säätämiseen. Tämä vaikutusmahdollisuus toteutuu kansan vaaleilla valitseman eduskunnan säätäessä lait.

Varmin tapa tappaa ns. kuluttajasuojaamme mm. äänestäjien (Suomen kansa) osalta olisi blokkivaalit, jolloin puolueet julkaisisivat hallitusohjelmaehdotuksensa jo ennen vaaleja. Tähän vallanhimoiset ja muita käskyttämään tottuneet nykypäättäjämme toki pyrkivät hallitsemiensa tahdottomien pienpuolueiden (RKP, Keskusta) avulla, sillä hallituksellemme ei vielä tähänkään mennessä ole auennut sanan ”demokratia” merkitys. Tästäkin voimme tehdä johtopäätöksen, että osa kansastamme oppii hitaammin ja joku ei lainkaan. Oppimistulosten lasku näkyy siis läpileikkauksena koko valtakunnassamme. Blokkivaaleissa äänestäjä voisi toki saada nykyistä selkeämmän kuvan siitä, minkälaista politiikkaa hän äänellään tukee, mutta jäisi täyteen epävarmuuteen siitä, mitä ja minkälaista politiikkaa äänestämänsä henkilö tai puolue toteuttaisi valituksi tullessaan. Kyseisestä toimintamallista olemme myös saaneet useampia näytteitä viimeisten 3,5 vuoden aikana, nykyhallituksemme touhuillessa kansan tahdon vastaisesti täysin omiaan.

Useissa yhteyksissä on selitetty ja kiitelty hallituksemme onnistumisia, johtuen vaikeista Korona-ajoista ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vaikutuksista energiahintoihin ym. Olen samaa mieltä haasteellisten tilanteiden vaikutuksista mm. Suomeen, mutta täysin eri mieltä kiitellystä asioiden hyvästä hoitamisesta. Hallituksemme toiminta kaikkineen, tapauksesta ja ajankohdasta riippumatta, on ollut täysin amatöörimaista tilannekohtaista sähläilyä ja keskinäistä kinastelua vailla minkäänlaista suunnitelmallisuutta tai pitkäjänteisyyttä. Ennemminkin tulipalojen sammuttamista ammattitaitoisten virkamiesten ja ”samanmielisten asiantuntijoiden” johtaessa toimintaa taustalla. Kansalliset tai kansainväliset sopimuksemme eivät edelleenkään määrää suomalaisten elinmahdollisuuksien jatkuvasta heikentämisestä tai pääomiemme ripottelemisesta ympäri maapalloa joskus jopa hyviin, mutta tällä hetkellä kansamme toimeentulon kannalta toisarvoisiin kohteisiin ja tarkoituksiin. Silloin, kun jonkin tasoista laadullista toimintaa on saatu ”yhteistuumin” aikaan, on taustalla ollut presidenttimme suora tai epäsuora maininta/kehotus ryhtyä toimeen. Oma-aloitteisuuskin tuntuu olevan yhteiskunnastamme poistumassa olevaa perinnettä. Tämä on yksi autoritaarisen johtamisen tunnusomaisista seurauksista, toivottavasti emme ole siirtymässä demokratiasta blokkien kautta diktatuuriksi. Päättäjiemme vahvat, minä-muotoiset toistuvat lausumat voisivat olla yksi ennuste tähän suuntaan.

Vaalipelko on saanut nykyisissä hallituspuolueissa aikaan näille ominaisia, mutta kuitenkin ”luonteenomaisia” piirteitä esiin entistä vahvemmin. Olemme eduskuntavaalien lähestyessä viimeinkin törmänneet päättäjiemme inhimillisyyteen. Paniikki nimittäin tuo tavallisesti yksilössäkin esiin äärimmäisiä luonteenpiirteitä. Aina ei voi tai ei ole järkevää laukoa ajatuksiaan, paniikinomaisesta käyttäytymisestäkään, julkisesti suoraan lukijoille tai kuulijoille. Tänä päivänä on näet niin paljon muitakin mielensä pahoittajia, kun suomalaisissa TV-ohjelmissa esiintyjät. Myös oikeuslaitoksemme käsittelee perinteisimpien huume-, väkivalta-, varkaus- tms. rikosten asemesta mielellään nykyisin tärkeämmäksi luokiteltuja maalittamiseen, kansan kiihottamiseen tai rasismiin yms. henkiseen väkivaltaan liittyviä tekoja. Vertauskuvat ja sadut suoraan lauottujen faktojen sijaan ovat ajan saatossa olleet lasten kasvatuksen sekä luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen ja hyviin Pisa-tuloksiinkin vaikuttaneita tekijöitä. Siis edetään, omaa vapautta riskeeraamatta, turvallisesti ja sadunomaisesti vertauskuvilla tässäkin yhteydessä.

Susihukan tai muun mörököllin uhatessa kukin meistä reagoi eri tavalla. Asiansa osaava on esimerkiksi metsään mennessään tömistellyt ja äännellyt sen verran, että kyseiset metsien asukkaat osaavat väistää tulijaa. Amatöörit sen sijaan ajavat vauhdilla metsään – toistuvasti. Amatöörit ja muut tilannetta tai ympäristöään tuntemattomat joutuvat metsään mennessään kohtaamaan susihukat ja mörököllit silmästä silmään. Tämä tuo tullessaan paniikin ja (henkensä) menettämisen pelon. Tällöin osa näistä amatööreistä pelästyy ja hyökkää – no susihukka ja mörökölli olivat vahvempia, hyökkääjä jäi metsään. Osa pakenee henkensä edestä – nämäkin jäivät metsään, vikkelät jalat ja selityksetkään eivät auttaneet, metsän eläjät tavoittivat hitaampansa. Osa polki jalkaa sekä sylki susihukkaa ja mörökölliä silmille saatuaan ns. primitiivireaktion pelkonsa päälle. Eivät pärjänneet, metsään jäivät nämäkin amatöörit. Metsässä pärjäsivät amatööreistä vain perässä hiihtäjät. He pitivät riittävän välimatkan metsään jääneisiin kavereihinsa. Susihukan ja mörököllin ilmaantuessa he osasivat piiloutua mättääseen tai kivenkoloon, olla hiljaa ja odotella uhan poistumista näköpiiristä.

Uhan poistuttua perässä hiihtäjät tulivat uusien ystäviensä, asiansa osaavien, kanssa pois metsästä käsi kädessä. He myös kovasti kyselivät näiltä metsän jättäneiltä, marjakorinsa täyteen saaneilta ammattilaisilta mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Asiansa osaava ammattilainen pyysi ja kehotti perässä hiihtäjiä panostamaan koulutuksensa lisäksi osaamiseen. Pelkkä lukutaito ei nykyisin riitä metsässäkään selviämiseen. Luetun ja kuullun ymmärtämisen painottaminen olisi entistä tärkeämpää. Jossain vaiheessa tiedon lisääntyessä voisi se tekemisen varmuus kasvaa ja oma tahtokin jo löytyä. Tämä olisi yhteiskunnallisestikin tärkeä asia, jopa  vaikuttavuudeltaan.

Seuraavaksi me kansan keskuudestaan demokraattisesti valitsemat ammattilaiset ja perässä hiihtäjät voisimmekin yhdessä matkustaa vaikkapa Eurooppalaista yhteistyötä kehittämään. Voisimme ensimmäiseksi käväistä vaikkapa Italiassa Pisan tornia oikomassa, suomalaisten aiemmin lahjoittamilla remonttirahoilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: