Paljonko ”moraali” maksaa?

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

En ole pitkään aikaan kuullut kenenkään suusta meille vanhemmille tuttua sanaa ”moraali”, en hyvässä enkä huonossa. Kävi päivän uutisointia lukiessani mielessä, josko kyseistä sanaa ei enää olisi Suomen kielessä, se olisi korvattu jollain uudissanalla  tai muuten vaan jäänyt merkitykseltään niin vähäiseksi, ettei käyttö kannata. On myös mahdollista, että nykysuomessa ei sanaa enää ole lainkaan tai se on sitten tipahtanut jonnekin vierasperäisiin käsitteisiin. Oli pakko lopettaa ”multitaskaaminen”, laskea nettilehtiä täynnä oleva kännykkä kädestä ja nousta sohvalta lopettaen laatuohjelmia toisella silmällä tuijottamasta ja tarkistaa asia.

Olin jälleen luuloineni väärässä, löytyihän kyseinen sana suomisanakirja.fi -sivuilta, selitys sanalle oli kolmiosainen, siis moraali tarkoittaa ainakin seuraavaa:

1. Yhteisössä vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt, etiikka, siveellisyys.
   Esimerkiksi: Korkea, ankara, höllä moraali. Nuorison moraali. Liikemies-, työ-, taistelu-, sukupuolimoraali. Kaksinaismoraali. Hänellä ei ole minkäänlaista moraalia. Yleistä moraalia loukkaava elokuva.
2. Henkinen ryhti, henkinen kestokyky.
   Esimerkiksi: Tykistötuli mursi joukkojen moraalin.
3. Eettinen sisältö, opetus, ohje.
   Esimerkiksi: Kertomuksen moraali on se, että – -.

Mietiskelin itsekseni, miksi sanan käyttö on jäänyt niin taka-alalle. Jouduin toteamaan, että moraali -sanan olemassa olemisesta huolimatta sitä ei voi enää käyttää. Ei sanan itsensä vuoksi, vaan siksi, että sanan varsinainen merkitys on valtaosin kadonnut esimerkiksi Suomi -nimisestä yhteisöstämme. Sana ”moraali” on näin ollen jäänyt täysin tarpeettomaksi. Voisimme vaikkapa yrittää todistella asiaa mainitsemieni ”päivän uutisointien” perusteella.

Tarkastellaan vain tuota luettelon ensimmäistä kohtaa, yhteisössä vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt, etiikka, siveellisyys. Muut kohdat voit arvioida itse tekstini luettuasi. Tämä on kuitenkin siis interaktiivinen blogi.

Onko suomalaisilla eettisiä käsityksiä eläinkuntaamme kohtaan? No, ei ole, sillä suomalaiset ovat eläimistä täysin sekaisin ja vielä eri tavalla ympäri valtakuntaamme. Etelässä elävät hankkivat lähes joka talouteen nipun erimerkkisiä, näköisiä ja kokoisia kotieläimiä. On koiraa ja kissaa, hiiriä, marsuja, rottia ja käärmeitä. Hankinnan syynä on pääsääntöisesti eläimen hankkijan oman itsetunnon kohottaminen ihmiselle alisteisen eläimen kautta ja naapuruston kiusaaminen paskattamalla ja kusettamalla elikoitaan naapurinsa portinpylväisiin, pihateille ja pitkin kävelyteiden varsia. Omat lapset jäävät usein kasvattamatta elukoita paijattaessa. Jostain Aasian mailta asti kyllä rahdataan elukanpaskalle ulostepusseja ilmastoamme pilaten ja lapsityövoimaa tukien. Tähän halpaan, luontoystävälliseen pussiin pikkukakki kävelyllä sitten kääräistään ja nakataan usein seuraavan naapurin roska-astiaan – luvatta.

Pohjoisessa poroporukka haluaa niittää vanhimman tuntemamme satueläimen, susihukkasen aina sen nähdessään. Susi kuitenkaan ei ole todistetustikaan vaarallinen meille ihmisille. Jos muutaman poron tai muun kotieläimen nämä sattuisivatkin nälkäänsä syömään, niin mitä sitten? Kyllä porotilallinen siitä korvauksensa kuitenkin saa. Saadaanhan niitä perusteettakin, kunhan isäntä jaksaa toimittaa vahinkoilmoituslomakkeita kuntaan. Vain harva ilmoitus aidosti kentälle jalkautumalla tutkitaan. Vihersiirtymää nykymetodein ja -vetäjin hoitaessamme tulee porotilallisenkin muistaa, että elukat ovat syöneet toisiaan nälkäänsä jo vuosituhansien ajan. Aivan, kuten asiakkaanne syövät maksua vastaan niitä porojanne ja ostavat sarvia ja taljoja.

Keskisessä Suomessamme asujat ovat sukupolvien ajan pitäneet maatilojaan. Viljatuotannon lisäksi näillä on ollut paljon myös eläintuotantoa. On lehmiä, lampaita, sonneja, possuja ja kanojakin. Tämä, huoltovarmuuttammekin ajatellen, valtakuntamme tärkein tuotantomuoto on tehty pientilalliselle valtiomme toimesta kannattamattomaksi erittäin epäeettisin, mm. verotuksellisin ratkaisuin. Tuotanto on koko ajan keskittynyt ja tilakoot kasvaneet huomattavasti. Pientilallinen ei enää työtä tekemällä eläisi, olisi parempi olla ”kassan” asiakkaana. Suurtilalliset saavat nykymuotoisten, keskusliikkeiden kanssa solmittujen, tuotantosopimusten lisäksi riesakseen kaikenkarvaiset luontointoilijat. Nämä intoilijat ovat milloin tunkeutuneet tiloille, kytkeneet itsensä metsäkoneisiin ja muuta vastaavaa, viestiään julkaistakseen. Tämä ongelma toki on vähenemässä, kun innokaskin luonnonsuojelija jää ennemmin istuskelemaan pääkaupunkimme pääväylille. Ei näet lihavuuttaan jaksa ponnistaa enää pohjoisemmas, mitä nyt muutama metsäkriminaali viime aikoina hakkuita kiusaamaan. No, poliisi hoiti pellet pois paikalta ja työ saa jatkua. Syy on valtion metsäomistuksissa. Mikäli hakkuut olisivat olleet yksityisen mailla, olisivat metsäkriminaalit siellä vieläkin neuvottelemassa poliisin kanssa. Paljonko on vuosien mittaan mahtanut palaa palkkakillinkejä kaikkiaan, kun poliisi ”joutuu” olemaan passissa näitä hörhöjä vahtiessaan ja neuvottelemaan neuvottelemisen vuoksi.

Sitten ne väkivaltaiset kiinalaiskarhut! Niitähän rahdattiin 2018 Suomeen kaksin kappalein oikein pirun kalliilla ja vielä Ähtäriin asti. Mahtoi palaa lentokoneissa kerosiinia, vai tuotiinko ne laivoilla? Luontoystävällistä kuitenkin. Mokomia mustasilmiä olivat jo tullessaan, tapelleet varmastikin koko matkan. En tiedä, paljonko bambun kantaminen Suomeen maksaa, mutta eivätköhän nuokin isot elukat syö enemmän, kun tienaavat. Sitten joku älykääpiö haluaisi syöttää niitä vielä viidellä miljoonalla lisää. Kuolisivat varmaankin ähkyyn, suolisolmuun tai johonkin muuhun elintasotautiin. Onneksi esitys vedettiin pois, voimme palauttaa leasingpandat Kiinaan elävinä. Lisäbudjetille kävi, kun puolustusministerin valinnalle. Nopeita takaisinvetoja valtionvarainministeriltä, vain julkisuuspaineista johtuen. Vai tekikö ministeri arviointivirheen asiantuntijalausuntojen puuttuessa. Asiantuntija taitaa olla edelleen virasta pidätettynä, palkallisella vapaalla, koska Espalla ei saa kaahata.

Toisena tuossa ”moraalilistan” ykköskohdassa mainitaan arvostukset ja käyttäytymissäännöt.

Tämän asian katoamisesta yhteiskunnastamme pyritään päivittämään kansallemme ajantasaista tilannetta ainakin viikoittain, oikein eduskuntamme toimesta. Ei tarvitse muuta, kun seurata vaalipaneeleja. Mikä tilaisuuksista on valtakuntamme tilanteen ymmärryksen lisäksi pahiten kateissa ovat juuri nuo arvostukset ja käyttäytymissäännöt. Olen odotellut tilaisuuksia seuratessani sitä että joku, varsinkin hallituspuolueiden edustajista, vielä ryhtyisi kaivamaan nenäänsä, lyömään vierustoveriaan muovilapiolla tai syljeskelemään lattialle. Jalanpoljennat ja toisen puheen päälle huutamiset sekä omista virheistä muiden syyttelyt toistuvat joka tilaisuudessa. Poliitikkojen koulutuksissa on varmastikin jossain vaiheessa mainittu erilaisista käyttäytymissäännöistä, mutta kun poliitikot itse siirtyvät toistuvasti konsulttitoimistojen listoille niin tuskin voimme kaksista tulosta koulutuksen perusteellakaan odottaa. Hankkisivat ennen siirtymistään hieman pedagogista osaamista, voisi oppi mennä perille ainakin samantasoisesti, kun muussakin koululaitoksessamme. Nykykonsultit siirtävät vaan omia, kehittymättömiä tapojaan tuleville edustajille. Tämä on sitä perimätiedon siirtämistä, jota tarvitsisimme ensisijaisesti 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa. Oppisopimus on hyvä muoto opiskella, mikäli se hoidetaan oikein.

Kolmantena asiana ”moraalilistan” ykköskohdassa mainitaan etiikka ja siveellisyys.

No, etiikkahan tuli itse asiassa jo käsiteltyä eettisten käsitysten kohdassa, joten ei siitä sen enempää. Mennään suoraan siveellisyyteen. Huhhuh ja silleen. Päivän ainoat TV-ohjelmat, joista maksuttomilta kanavilta tulee uusia jaksoja ovat nuo seksin/siveettömyyden myyntiohjelmat, tempparit, pumpparit ja mitä niitä nyt onkaan? En ole näitä katsellut, väärä ”genre”, mutta muiden maksuttomien TV-ohjelmien 6. – 99. uusintoja antenniversiotelkkarilla katsellessani tulee usein näiden ohjelmien mainoksia. Vaikuttaa siltä, että tuottajat ovat saaneet kerättyä ohjelmiinsa harvinaista porukkaa. Jos koko osallistuvan jengin laittaa nippuun ja laskee näiden älykkyysosamäärän yhteen, voisi lopputulos huidella jossain 3-10 paikkeilla osallistujamäärästä riippuen.

Ihminen vapaassa (älyvapaassa) Suomessa tietysti osallistuu mihin haluaa, mutta pitäisikö se siveellisyys, mitä sitten nykykäsityksen mukaan lieneekin, kuitenkin huomioida lähetyksissä aiempaa paremmin. Kaikki eivät halua näitä älykääpiöitä olohuoneisiinsa edes maksutta. Myös nuorisomme nukkumistottumukset ovat muuttuneet, joten en ole aivan varma, voidaanko puhua edes opetusohjelmista. Sattuvat vääriin silmiin ja aiheuttavat vääristynyttä maailmankuvaa. Tietty tämäkin ehkä ennalta ehkäisevässä mielessä, mutta saman asian voisi hoitaa joku vanhempien järjestämä viikonloppumatka Saudi-Arabiaan tms. rikkaaseen ja vapaaseen valtioon. Näkisipä nuorisommekin miten siellä puetaan ja käyttäydytään. Oppisivat itse arvioimaan fiksun käyttäytymisensä rajoja, kun näkisivät kaksi ääripäätä; burkha-pukeiset naiset, joiden ihmisarvo on jossain kastemadon alapuolella ja suomalaisen bikinimiekkosen tai uimahousupellen, jonka äo on samoilla seutuvilla.

Oli harmillista huomata, että ”moraali” -sanan osalta kehitys oli keikahtanut aivan erilailla, kun tavallisesti käy. Tavallisesti yhteisössä ja kielessä käytetty sana tai sanan merkitys muuttuu. Moraalin kanssa olikin käynyt niin, että sana oli säilynyt, mutta merkitys kadonnut. Koska kaikki mitataan nykyisin rahassa, täytyy ihmetellä, mitähän tämä kaikki maksaa – kuitenkin myös muussa, kun rahassa?

Lähteet: suomisanakirja.fi, is.fi, il.fi