Kansantautina katoavaisuus – kevyesti

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Suomesta tulee olla huolissaan. Tällä hetkellä meitä koskevat suurimmat uhkatekijät tulevat rajojemme sisältä, ei itärajan takaa. Suurimpia sisäisiä uhkiamme, nuorisomme jengiytymisen lisäksi, on kansantautimme katoavaisuus. Sepelvaltimotauti on pientä tämän rinnalla. Suomalaisia ei enää synny riittävästi, joten kohta ei ole ketään kelle tuo sepelvaltimotautikaan tulisi. Syntyneiden määrä oli vuodesta 1900 alkavan mittaushistorian pienin ja kuolleiden määrä vuodesta 1945 alkavan mittaushistorian suurin. Suomen väestönkasvu on tällä hetkellä pitkälti muuttovoiton varassa. Suomen väkiluku oli syyskuun lopussa 5 559 198. Maamme väkiluku kasvoi tammi–syyskuun aikana 10 957 henkeä. Väestönkasvua ylläpiti muuttovoitto ulkomailta, sillä maahanmuuttoja oli 21 245 enemmän kuin maastamuuttoja. Syntyneitä oli 11 884 vähemmän kuin kuolleita.

Usein keskitytään ihmettelemään, minkä vuoksi lapsia ei synny. Aiheen piirissä on tehty tutkimuksia pilvin pimein sekä kansallisesti, että kansainvälisesti. Tutkittua tietoa aiheesta on jo niin paljon, että viimeinkin voisi olla, kerätyn tiedon tiedonkäsittelyn ja johtopäätösten jälkeinen, toimeksi panemisen aika. Saadaksemme pikaisesti lisättyä syntyvyyttä Suomessa, lahjoitan kansamme käyttöön vielä omatkin ”maalaistutkimukseni” lopputulokset. Tosin tutkimukseni ei vielä ole käynyt läpi tieteellistä vertaisarviointia, joten en voi avata tutkimusmenetelmää sen tarkemmin nyt enkä tosin koskaan myöhemminkään. Tutkimukseni kertoo yksiselitteisesti ettei lapsia voi syntyä, kun ei niitä synnytetä. Johtopäätöksenä tutkimuksestani ei kuitenkaan voida pitää sitä, että synnyttäjät jotenkin panttaisivat kehossaan alulle laitettuja pienokaisia vaan itse alulle laittaminen on päässyt jotenkin unohtumaan. Ei siis ole pantu toimeksi.

Tähän saamattomuuteen voi olla useitakin eri taustasyitä. Olemme saaneet lukea useammasta lähteestä esimerkiksi nuorten miesten saamattomuudesta. Aiemmin näiden kohdalla käytettiin useamminkin termiä kyvyttömyys. Tosiasia on se, että nuoret miehet eivät nykyisin yksinkertaisesti halua ns. petipuuhiin. He pitävät pelikonsoleitaan mieluummin pöydällä 100 tuumaisen näytön vieressä. Sieltä on kuulemma helpompaa seurata pelin kulkua ja kehitystä. Lisäksi he väittävät kyseisiä touhuja sottaisiksi ja sängyssä kuulemma niskakin kipeytyy. Nyt naiset liikkeelle! Jonkun tulee viestiä näille miehille, että petipuuhilla ei ole tarkoitettu koko konsolihässäkän raahaamista sänkyyn ja siellä videopelien pelaamista, samalla voileipiä ja kaikenlaista muuta murkinaa sänkyyn murentaen. Suoranainen seksuaalivalistus voisi olla paikallaan, sillä tämän tyyppinen heikkotasoinen viestintä, jota nuorten miesten kanssa on koko ”ATK-ajan” harrastettu voi johtaa lyhyellä aikajänteellä kansamme sukupuuttoon. Kertokaa hyvät naiset ja neitoset kumppaneillenne, ettette ole tarkoittaneet pelkkää virtuaalimaalimassa pitäytymistä. Kuvat ja musiikki voivat tarvittaessa kyllä pyöriä taustalla. Toki naisten aktiivisuudestakin ja/tai kumppanin vaatimustasosta voisi heille itselleenkin jotain viestiä, mutta se olisi ehkä kohtuutonta. Tänä päivänä mies on se todennäköisin syyllisoletettu, mikäli ei ole ehtinyt vielä naiseksi ilmoittautua.

Edellistä viestintään ja aikaan saamiseen liittyvää ongelmaa voimme pitää perisuomalaisena haasteena. Toki töitä on tehty koko Euroopan tasolla, sillä suomalaiset eivät ole syntyvyysongelmineen yksin. Valitettavasti se määrä lapsia mikä tällä hetkellä Euroopassa saadaan alulle ei vielä riitä. Tulos Euroopan nykyistä paremman kansoittumisen osalta voi, suomalaisia hieman ahkerammasta lapsen tekemisestä huolimatta, jäädä jopa negatiiviseksi. Tästä saamme kiittää vain venäläisiä, sillä määrä minkä eurooppalaiset vuodessa synnyttävät, tappavat venäläiset viikossa. Tätä tilannetta ei korjata edes rahalla. Mikäli haluaisimme valtioiden tuella ja rahanjaolla saada syntyvyyden kerralla nousuun, olettaen parantuneen talouden vaikuttavan asiaan, olisimme taas uusien tukipakettiratkaisujen edessä. Euroopassa ei tarvita enää mitään tukipaketteja ja tutkimuksillakin on todettu, ettei perheiden tai henkilöiden taloustilanne ole vaikutuksiltaan syntyvyyteen kovin oleellinen seikka. Tukipakettina voisimme toki toimittaa pitkin Eurooppaa jo aiemmin kuuluisaksi tullutta äitiyspakkaustamme. Mielellään tietysti veloituksetta, sillä Suomi on Euroopan metsäisin maa. Meillä riittää raaka-aineita pahvipakkauksiin ja merestä saamme kudontatarpeet kaikenlaisen vaatetuksen tekemiseen. Mummot nyt kutimet esiin! Meillähän on työvoiman osaltakin kohtaanto-ongelma ja eläkkeellä makoilu, suurella perusteettomaksi kuullulla korvauksella on kuulemma säädytöntä.

Eurooppalainen väestöntutkimus on pyrkinyt selvittämään erilaisten perhepoliittisten etuuksien ja tukijärjestelmien yhteyttä syntyvyyteen. Arviointiin liittyy monia haasteita. Esimerkiksi arvioijat ja se, että on hyvin vaikeaa yksiselitteisesti osoittaa perhepoliittisten ratkaisujen yhteyttä syntyvyyden kehitykseen ja erottaa sitä muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Mikäli kuitenkin saisimme näihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin liittyvät haasteet selätettyä (miestermi), voisimme olla jo niin pitkällä että olisi se toimeksi panemisen aika. Tämän tuloksena, tavallisesti noin 9 kuukauden sisällä, syntyvyyskäyrämme Suomessa ja pitkin Eurooppaa olisi kääntynyt nousujohteiseksi. Tilanteen toteamiseksi voisi havainnointitutkimus olla paikallaan, sillä tilastothan kulkevat aina vuoden – pari jäljessä ja voisimme myöhästyä pahasti suunniteltujen äitiyspakkausten lähettämisestä sekä perhepoliittinen suunnittelu voisi vastata vasta tulevien vuosikymmenien haasteisiin. Muutenhan sillä ei olisi mitään väliä, mutta äitiyspakkausten värit voisivat olla väärän sävyisiä, pojat tyttöjä, tytöt poikia, isät ja äidit jotain siltä väliltä ja perhemuotokin olisi terminä voinut olla jo vanhentunut.

Lapsen näkökulmastakaan tulevaisuuden elinympäristö ei ehkä tuottaisi enää samanlaista turvaa ja huolettomuutta, kun ”menneinä aikoina” siis vielä noin parikymmentä vuotta sitten. Tämä on myös hyvä ja tärkeä syy ennakoida tuo aiemmin mainittu tuleva tilanne havainnointitutkimuksin. Tiedon tulee olla reaaliaikaista ja palvella muutakin, kun syntyvyyteen ja sen kehitystrendeihin liittyvää päätöksentekoa. Esimerkiksi niitä perhepoliittisia päätöksiä. Myös parisuhteet ovat monipuolistuneet, perinteisimmissä malleissa lasten kanssa läsnä ovat isä ja äiti, yleensä jopa ne oikeat biologiset vanhemmat. Uudemmissa kokoonpanoissa löydämme enenevissä määrin niitä vaihtuneita kumppaneita tai samaa sukupuolta edustavia pariskuntia ja kasvavana trendinä tuntuu olevan sukupuolettomuus. Taitaapa tuo ns. moniavioisuuskin jo työntää päätään yhteiskuntaamme tyrkylle. Viisaat väittävät, että kyseiset muutokset tai monimuotoiset parisuhteet eivät vaikuttaisi negatiivisesti lapsen kehitykseen, vanhan kansan edustajana voisin uskaltaa väittää, että taitavat olla viisaat tällä kertaa väärässä.

Mielestäni lapsen tulee saada kehittyä (ikääntyä) turvallisessa elinympäristössä ja siihen ei kuulu pienen ihmisen tukiverkoston jatkuvat, hallitsemattomat tai harkitsemattomat muutokset eikä pienen elämän sirpaloittaminen itsekkäiden aikuisten toimesta. Mikäli aiomme Suomessa jättää kuolematta sukupuuttoon, niin lapsiahan tulee kuitenkin hankkia – jostain. Helpoin tapa lienee tehdä niitä itse, saa ainakin ns. ”peukalonjälkensä” näkyviin. Voihan se olla jokin muu, kun ”peukalonjälkikin”, mutta kuka näistä enää voi tietää, heitin juuri vanhat biologian- sekä lääkärikirjani kierrätykseen, sillä haluan olla ajan hermolla. Eduskuntammehan äänesti kyseisten opusten sisältämät tiedot vanhentuneiksi äänin 113 – 69. Tällä kertaa vain 17 kansanedustajaa oli äänestyksestä poissa. Olivat kuulemma eduskunnan WC:ssä tarkistamassa omaa yhteiskunnallista ja fyysistä statustaan.

Lasten tekeminen ja heidän ”fiksuksi kasvattaminen” on ainoa varma tapa varmistaa suomalaistenkin ”jatkumo”. Putinin aiheuttama Eurooppa tasoinen kansoittumisongelma voitaneen paikata siirroilla kehittyvistä maista, mikäli syntyvyys ei kuitenkaan kehittyisi mantereellamme odotetusti. Eurooppahan elää nyt uuden ja vakavan kriisin aikaa. Venäjän sota Ukrainassa ja siitä seurannut kärsimys, muuttoliike ja epävarmuus vaikuttavat koko Eurooppaan lukemattomilla tavoilla. Vaikutukset eivät voi olla heijastumatta myös suomalaisten lastensaantiin. Emme vielä voi tietää, millä lailla se tulee tapahtumaan, mutta toiveikkuuteen ei ole juuri nyt paljon syytä. Erityisesti paheneva talouskriisi ei tule tukemaan syntyvyyden toipumista. On myös mahdollista, että eri kokoonpanossa olevien perheiden sisäiset kriisiytymiset vaikuttavat lasten saamisen halukkuuteen. Voi olla, että nainen töistä tullessaan onkin mies ja kriisi on valmis. Aiemmin perheen miehenä esiintynyt voi kokea vaimonsa sukupuolenvaihdoksesta johtuvaa epävarmuutta, varsinkin jos tuttavat alkavat tätä ”homottelemaan” vaimon roolinmuutoksen johdosta. Sama haaste on parisuhteessa myös toisin päin. Aiemmin sievää äitiä pidetään lastaan päiväkodista hakiessaan lesbona, kun mies meni vaihtamaan itsensä työaikana naiseksi.

Tuoreimmat tilastot vahvistivat Väestöliiton ennusteita vuodelle 2022: syntyvyyden kasvu oli toistaiseksi kuitenkin ohi. Vuonna 2019 alkanut syntyvyyden toipuminen jatkui talvella ja keväällä 2020–21 voimakkaana. Alkuvuonna 2022 kasvu oli kuitenkin tyrehtynyt, ainakin hetkellisesti. Tammi-maaliskuussa Suomeen syntyi ennakkotilastojen mukaan 11 023 lasta, mikä oli vain 90 vauvaa enemmän kuin vuonna 2019, joka on ollut mittaushistorian alhaisimman kokonaishedelmällisyyden vuosi maassamme. Uskoisin, että kaikkea edellä ollutta käsitellessämme voi vierähtää kuitenkin aikaa. Kuten voidaan huomata, niin keinot tilanteen parantamiseksi syntyvyyden osalta on jo olemassa. Yhteiskunnassamme toteutettujen muutosten johdosta tilanne tulee kuitenkin olemaan yhtä sekaisin, kun Neuvostoliitto sen hajotessa -90 luvulla. Kukaan ei tiedä mistään mitään ja kaikki luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Jälkiviisaana voisi mainita, että jos olisimme käyneet pari vuotta sitten benchmarkaamassa syntyvyysasian tiimoilta Venäjällä, niin olisimme voineet oppia jotain. Heillä riittää kansalaisia oikein tapatettavaksi asti, ei taideta naapurissamme tämänkään johdosta edes joutua murehtimaan mistään syntyvyysongelmista, niin kuin meillä.

Mikäli aiemmin antamallani ”maalaistutkimuksen” tuloksella ei vielä tässä vaiheessa olisi käyttöä, niin voin kuitenkin helpottaa kansakuntamme ikävää tilannetta tekemällä myös yksiselitteisen johtopäätöksen kirjoittamastani. Alkakaa syntyvyyttä murehtivat polyamorisiin suhteisiin. Tällöin kaikki pelailuihin, antamisiin, toimeksi panemisiin ja saamisiin liittyvät haasteet on kerralla poistettu, jäljellä jää vain mustasukkaisuus. Jos ei se nyt, ryhmänne kokoonpanosta riippuen, heti syntyvyysvajettamme ratkaisisikaan niin hätä ei ole tämän näköinen. Kaikilla on kuitenkin hauskaa.

Lähteet: vaestoliitto.fi, stat.fi, sttk.fi