Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Kaikilla, jotka saattavat kotimaassaan joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, on oikeus pyytää kansainvälistä suojelua. Turvapaikka kuuluu perusoikeuksiin, ja sen myöntäminen henkilöille, jotka täyttävät vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen kriteerit, on sopimusvaltioiden, siis myös unionin jäsenvaltioiden, kansainvälinen velvoite. EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkapolitiikasta, joka kattaa myös toissijaisen ja tilapäisen suojelun. Turvapaikan myöntämismenettelyjen on oltava sekä oikeudenmukaisia että tehokkaita kaikkialla unionissa.
Helsingin Sanomien (3.2.2023) mukaan Suomen Maahanmuuttovirasto teki joulukuussa 2022 linjauksen, että kaikki afganistanilaiset naiset ja tytöt, jotka hakevat turvaa Suomesta, saavat pakolaisaseman. Linjaus on poikkeuksellinen, koska se antaa pakolaisaseman sukupuoleen kohdistuvan vainon perusteella, mutta asettaa myös eriarvoiseen asemaan kaikki muut turvapaikan hakijat ja itse asiassa suomalaisetkin vain sukupuolen perusteella. Maahanmuuttoviraston tulosaluejohtajan Eeva-Maija Leivon mukaan virastolla on merkittävä rooli myös Suomen määrittäessä omia turvapaikkakriteerejään. Rooli on niin merkittävä yhteiskuntamme kannalta, että tehty päätös tulisi pyörtää mahdollisimman pikaisesti. Negatiivisimman mahdollisen ajattelumallin mukaan kyseisestä päätöksestä tiedon leviäminen Afganistaniin asti voi aiheuttaa meille suuriakin haasteita.
Afganistanilaisia on yli 40 miljoonaa. Afganistanilaisilla naisilla lapsia on keskimäärin n. 4 lasta. Naisten osuutta koko yhteiskunnasta ei varmasti tiedä kukaan eikä sitä, mikä osuus lapsista on tyttöjä. Varmasti kuitenkin riittävästi, mikäli vaikkapa 10 tuhatta naista tyttärineen saisi päähänsä ja mahdollisuuden, matkustaa jotain kautta Suomeen. Turvapaikkajärjestelmämme eikä yhteiskuntamme tule jatkossa kestämään näitä Maahanmuuttoviraston tai poliitikkojemme tekemiä yksittäisiä, kokonaisuuden kannalta ”irrallisia” ja tapauskohtaisia humanitaarisia ratkaisuja kunkin kriisipesäkkeen osalta. Tälläkään hetkellä, aiemman suuremman 2015 alkaneen pakolaisvirran osalta, yksikään viranomaisemme tai poliitikkomme ei kykene vastaamaan kysymyksiin aiempien kotouttamisten onnistumisista. Kuinka moni tulleista on vielä maassa ja kenen ”papereilla”, kuinka moni työllistynyt tai oppinut kielen tai kuinka moni kyhää ”kirkkojen kappeleissa tai takapihoilla” varjoyhteiskuntaa tunnetun sellaisen rinnalle.
Suomen lain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvä syrjintä on kielletty. Tasa-arvolain tarkoitus on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Näyttää vahvasti siltä, että Suomessa lainsäädännön noudattaminen on alkanut muodostumaan ideologia- tai sukupuoliperusteiseksi. Myös useita esimerkkejä lainsäädännön ”oman mielipiteen mukaisesta” noudattamisesta löytyy niissä tapauksissa, kun päätöksentekijämme sosioekonominen asema on riittävän ”korkealla”. Yksi sellainen taitaa kohta olla jopa mukana presidenttikisassammekin. Tällaisten päätöksentekijöiden tekemiä valintoja tai päätöksiä ei juurikaan kyseenalaisteta. Hyvin usein myös kyseisiä päätöksiä kyseenalaistavat henkilöt tai muut tahot kohtaavat kritiikkinsä jälkeistä suoraa maalittamista jopa päätöksentekijöidemme toimesta. Tavallisesti kritiikin esittäjätaho tai päätöksestä valittanut leimataan käytössämme olevalla helpoimmalla sanalla rasistiksi vaikka keskustelun herättämisen ja esitetyn kritiikin tulisi pyrkiä kehittämään yhteiskuntaamme. Lain tai lain hengen vastaisiin päätöksiin ei tunnu useinkaan voitavan tai haluttavan puuttua vaan tällöin lainsäädäntöämme ryhdytään ”tulkitsemaan” siitä huolimatta, vaikka lakiteksti tai sen sisältö tarkoituksineen olisi kuinka selkeä ja helposti ymmärrettävä.
Afganistanilaiset tytöt ja naiset ovat varmasti avun tarpeessa, koska maassa noudatetaan tiukasti Islamin uskontoa ja elämä tulkitaan ääri-islamilaisten toimesta Koraani -nimisen kyhäelmän pohjalta, vaikka koko väestön lukutaito on vain noin 4 henkilöä kymmenestä yli 15-vuotiaasta. Se, tuleeko Suomen olla sosiaalitoimistona koko maailmalle on aivan toinen tarina. Nykyisin hyvinkin yleinen käsitys, ainakin virkamiestemme ja päättäjiemme joukoissa, näyttää olevan sellainen että maailman sosiaalitoimistona meidän pitäisi pysyä jatkossakin.
En vastusta turvapaikkaoikeutta lainkaan esim. Ukrainan sodasta kärsivien ja vastaavien hädänalaisten osalta. He kärsivät Venäjän perusteettoman ja täysin oikeudettoman hyökkäyksen ja maassaan suoritettavien toistuvien sotarikosten johdosta. Ero maahamme tulleiden ukrainalaisten osalta, verrattuna moniin muihin tulleisiin on myös siinä, että he ovat aktiivisia elämän eri osa-alueilla. He opiskelevat ja järjestävät elämäänsä omaehtoisesti ja ahkerasi saamansa avun lisäksi myös itse. Näin ei valitettavasti ole läheskään kaikilla muilla saapuneilla. Usein on mainittu, että ostoskeskustemme kaiteet pysyisivät pystyssä ilman niihin nojailevien pakolaisten apuakin.
Afganistanissa, kuten useissa muissakin Keski-Aasian maissa kyseessä ei ole oikeudettomat hyökkäykset vastaavalla tavalla kun Ukrainassa, vaan yhteiskuntarakenteet ja toimintamallit niissä näyttävät olevan vuosituhansien perinteitä. Tilanne näissä maissa ei tule muuttumaan, vaikka kävisimme keräämässä kaikki hädänalaiset ja puutteessa olevat Suomeen elämään työtä tekeviemme verorahoilla.
Apu hädänalaisille tulee toimittaa kyseisiin maihin, maan kansalaisia muualle rahdittamatta. Aivan kuten lähetyssaarnaajat veivät sitä tiedon ja osaamisen kehittämisen muodossa pitkin Afrikkaa aikojen saatossa. Tosin tällä kertaa esimerkiksi Suomen tarjoama apu tulee olla jossain järkevässä suhteessa velkaantuneen kansakuntamme kantokykyyn. Tähän eivät valitettavasti vallalla olevat ideologiaperusteiset mallit sovi. Lisäksi apua jakaessa tulee huomioida aiempaa huomattavasti vahvemmin se, että avunsaaja haluaa ja kykenee tarjoamamme käyttämään oikein ja sen vastaanottamaan tarpeeseensa. Lahjoitettua maitojauhetta ei tule käyttää savimajojen pinnoittamiseen eikä rahoja asehankintoihin tai muihin vallan pönkittämisen pyrkimyksiin. Mikäli tarjotun avun käyttöä ei kyetä valvomaan tai avun saajaosapuoli ei jonkin määritellyn aikajänteen sisällä osoita kehittymistään, niin tällöin avun tarjoaminen tulee lopettaa. On turhaa heittää rahojamme ”pohjattomaan kaivoon”. Kylmästi ja ajatuksellisesti aita sotijamaan ympärille ja tappakoot toisiaan niin kauan, kun huvittaa tai kykenevät. Kunhan jättävät muut rauhaan omia sotatoimia harrastellessaan.
Ehdoton ei tällaisille sukupuolen perusteella ja humanitarismin varjolla tehtäville pakolaisstatus päätöksille. Lisäksi päätöksentekijöiden mahdollinen esteellisyys esim. päätöksentekoon osallistuneiden sukupolijakauman perusteella tulisi tutkia. Yliviikarin keissi lienee loppusuoralla, joten tässä olisi seuraava tutkittava tapaus eduskunnan oikeusasiamiehelle. Onko päätöksenteossa todellakin noudatettu voimassa olevaa lainsäädäntöämme ja onko tehdyn päätöksen vaikutuksia tutkittu riittävästi turvapaikkajärjestelmämme kapasiteetin ja toimivuuden osalta.
Lähteet:europarl.europa.eu, hs.fi, globalis.fi
Huuhtanen 