Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Kohta on vuosi Venäjän viimeisestä hyökkäyssodan alkamisesta, edellinenhän aloitettiin länsimaiden ”hiljaisella siunauksella” jo 2014. Venäjän kohteena on näissä ollut sama, Ukrainan itsenäinen valtio. Venäjä päätti aloittaa Putinin ja muiden harhaisten johtajiensa päätöksellä, sekä Valko-Venäjän ikioman ”mielistelijädiktaattori” Aljaksandr Lukašenkan avustuksella, yhden eurooppalaisen kansan tuhoamisen hieman eri ilmansuunnasta, kun aiemmin. Kiovaa pyrittiin valtaamaan Valko-Venäjän kautta ja samanaikaisesti Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” alueilta, massoittain omia ammattitaidottomia sotilaitaan ja ”aataminaikaista” kalustoaan Ukrainan ”lihamyllyyn” työntäen.
Tätä on se Putinin ja ehkä muidenkin venäläisten ajatusmaailmaa edustava oman kansan suojeleminen. Koko hyökkäyksen lähtökohtanahan nimittäin oli kuvitteellinen Ukrainan demilitarisointi. Samalla Putin syytti Ukrainaa järjestelmällisestä venäläisvähemmistönsä kansanmurhasta ja sen hallintoa natsismista. Lienee hyvä kaikkein venäjämielisimmillekin vielä muistuttaa, että kukahan murhaa ja keitä! Putin omaa kansaansa! Käynnissä on siis yhtäaikaisesti, Putinin aloittamat, sekä Ukrainan että Venäjän kansanmurhat. Ilmeisesti Venäjällä ei kuitenkaan ole joko ollut riittävästi tuhottavaksi, saastutettavaksi tai muuten vaan hallittavaksi tarkoitettua maapinta-alaa omasta takaa tai sitten kansa johtajineen todellakin uskoo sokeasti Putinin toistuviin väittämiin Venäjän ”historiallisista oikeuksista”. Itse uskoisin ennemminkin venäläisten ajansaatossa omaksumaan zombilauman käyttäytymismalliin. Kädet ojossa, aivottomina yhdessä kulkien ”johonkin” suuntaan.
Putin haluaisi saada Venäjälle takaisin tsaarinvallan aikaiset rajat. Tsaarin vallan aikana Venäjälle kuuluivat muun muassa Suomi ja Baltian maat. Putinin mielestä nämä alueet kuuluvat Venäjälle. Näyttää pahasti siltä, että kyseisessä valtiossa on viimeinkin saatu aikaan ns. pitkän tähtäimen suunnitelma, jota tämä vähämielinen diktaattori on lähtenyt tukijoidensa kanssa aidosti toteuttamaan. Sotimisen toteutuessa, Venäjän joukkojen tämänhetkisellä toimintamallilla ja tuloksin, tulee meidänkin olla kohta valmiina vastaanottamaan ikävyyksiä. Pikaisen arvion perusteella puolustusvoimiemme täysvalmiutta sotatoimiin tarvitaan jo vuonna 2045.
Koska Suomi kuului Venäjälle 109 vuotta, vuodet 1809-1917. Putinin tavoitteena on, että hän suojelee sitä, mikä kuuluu hänelle ja hänen edeltäjilleen. Edellä mainittujen sotatoimien toteutuessa, noin vuonna 2045, Putin voidaan itsekin jo lukea edeltäjiin. Mikäli hän sattuisi elämään pitkän ja antoisan elämän, niin tuskin kuitenkaan enää tuossa vaiheessa komentelee muita, kun alaikäisiä rakastajattariaan. Väliaika hänen seuraajillaan tullee menemään Venäjän yhteiskunnan ja sotateollisuuden jälleenrakentamisessa. Jälleenrakentaminen tulee välttämättömäksi tällä kertaa aivan omin voimin. Venäjää vastaan on asetettu niin paljon maailmanlaajuisesti merkittäviä talouspakotteita ja muita sanktioita, joiden todellinen vaikutus tulee hieman jälkijunassa, että ulkopuolista apua Venäjälle tuskin missään muodossa tulee hetimmiten, paitsi tietysti Iranilta ja KOK:lta. Joutuvat tällä kertaa ihan itse kehittämään internetin kaltaisia tiedonsiirron muotoja, omia ja vielä toimiviakin automalleja, kodinkoneita sekä elektroniikkaa. Ei ole helppo tie Venäjällä, mutta kuten usein on todettu niin sen saa, mitä tilaa.
Ei tule olemaan helppoa Ukrainallakaan, jos ei ole helppoa tälläkään hetkellä. Länsimaat alkoivat avustaa Ukrainaa asein, rahallisesti ja humanitäärisin tarvikkein. Sota käynnisti myös Ukrainan pakolaiskriisin, jossa miljoonia ukrainalaisia oli evakkoina maan sisällä ja sodan edetessä myös ympäri Eurooppaa. Ukraina on saanut puolustustaistelussaan Venäjää vastaan suurimman ja merkittävimmän tuen Yhdysvalloilta. Tämä on tietysti luonnollista pelkästään Yhdysvaltain ja Venäjän perinteisestä vastakkainasettelustakin johtuen. Nämä maathan ovat usein aiemminkin olleet vastatusten, joskaan itse sotimatta, testatessaan asevoimiaan tai teknologioitaan eri puolilla maapalloa. Testauskäytänteet ovat myös sittemmin kopioituneet kaikkeen kulutushärpäkkeiden valmistamiseen, jossa tuottajat testauttavat puolivalmiita tuotteitaan suoraan kuluttajilla, saaden näin ilmaisen testialustan. On siis sodista jotain opittukin, vaan ei sotimisen lopettamista.
Tulee muistaa, että Ukraina on saanut mittavaa apua puolustautumiseensa myös EU-mailta. EU ja sen jäsenmaat ovat jyrkästi tuominneet Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja kansainvälisen oikeuden rikkomisen. EU on lisännyt tukeaan Ukrainalle ja kiristänyt Venäjän vastaisia pakotteita. EU antaa Ukrainalle taloudellista ja humanitaarista tukea sekä rahoittaa nyt myös ensimmäistä kertaa aseiden ja muiden tarvikkeiden ostoa sekä toimituksia hyökkäyksen kohteena olevaan maahan. EU on asettanut pakotteita Venäjää kohtaan, aiempien 2014 tapahtumien ”hiljaisesta hyväksymisestä” huolimatta, Krimin laittoman liittämisen ja Itä-Ukrainan konfliktin seurauksena lähtien. Pakotteita on jatkettu ja laajennettu asteittain. Viimeisimmistä pakotepaketeista on sovittu helmikuun lopussa useassa erässä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. EU:n Venäjää kohtaan määräämiä pakotteita ovat muun muassa:
- henkilöpakotteet (mm. varojen jäädytys sekä matkustus- ja kauttakulkurajoitukset)
- sektorikohtaiset talouspakotteet (mm. vienti- ja tuontirajoitukset)
- kielto rahoitustoimille Venäjän keskuspankin kanssa
- venäläisiä pankkeja suljettu ulos SWIFT-maksujärjestelmästä
- kielto venäläisille ilma-aluksille käyttää EU:n ilmatilaa
- kielto Venäjän valtion omistamien tiedotusvälineiden Russia Todayn ja Sputnikin sekä niiden tytäryhtiöiden toiminnalle EU:ssa
EU-maat varmastikin ymmärtävät myös koko Ukrainan sodan tämän hetkisen ”paikoilleen jäätyneen” asetelman. Kaikki, varsinkin sotilasasiantuntijat, ymmärtävät myös tilanteen merkityksen sodan kehittymisen jatkoa ajatellen. Mitä pidempään joukot joutuvat olemaan ”paikoillaan”, sitä enemmän sotilaita ja kalustoa menetetään. EU:n, ja varsinkin Saksan, pelkona on ollut ettei ”tilanne eskaloidu”. Siis muut eivät joudu kohtaamaan Venäjää ja varsinkaan näiden ydinasearsenaalia. Pelko on varmastikin aiheellinen, mutta onko se viimekädessä muuta ilmastoahdistusta kummempaa? Lopputuloksena kummassakin taitaa olla ihmiskunnan väheneminen sekä tulevien elinolosuhteiden ihmiselle heikkeneminen. Pitää vain valita, otetaanko riski ja tehdäänkö asiat pikkuhiljaa hivuttaen vai ns. kertarysäyksellä. Itse pidän enemmän noista kertarysäyksistä.
Ukrainan tilanteen pitkittymisen ja sodan muualle Eurooppaan leviämisen mahdollisuuden ennustetta puoltaa jo se, että EU-maat alkoivat ”alku-uhittelujensa” jälkeen peruuttelemaan Leopardien Ukrainaan toimittamisessa. Hajoaako EU-maiden yhtenäisyys, kun oma talous kärsii? Yhtäkkiä vedetään ”lupaukset” takaisin, aletaan rassaamaan joitain varastossa olevia vanhoja, toki käyttökelpoisia, roinia käyttökuntoon ja tankkien toimittamisen aikajänne vaan kasvaa, jopa ensi kesään tai syksyllekin. Sama sähläys on hävittäjien sekä pitkän kantaman ohjusten osalta. Puolletaan – luvataan – emmitään – ei luvata jne. Mitä peliä se semmoinen on? Ukrainan sotatilanne vaatisi edelleen nopeita ja suoraselkäisiä toimia EU-mailta. Vain minimitarpeen toimittaminen ukrainalaisille ns. ”hengenpitimiksi” ei nyt ole riittävä toimenpide. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, mihin päin Venäjää ne Ukrainan toimittamat ohjukset sattuisivat. Mieluiten keskelle Moskovaa. Miksi Venäjän pitäisi kaikessa ”rauhassa” antaa tuhota Ukrainan infrastruktuuria ja samanaikaisesti länsimaiden ”kaunistella” sillä, ettei Ukraina saisi puolustautuessaan ylittää valtakunnan rajoja. Niin, mitä rajoja? Ukrainan itsensä vaiko Venäjän piirtämiä ”uusia rajoja”?
Ensinnäkin EU-maat antavat nyt oma-aloitteisesti yhteisesti hyljeksimälleen hyökkääjälle aikaa valmistautua nykyistäkin suurempien tuhojen tekemiseen. Toisekseen näiden toistuvasti ”petettyjen” puolittaisten lupausten johdosta Ukrainan sotilasjohto joutuu todennäköisesti jatkuvasti ”muuttamaan skenaarioitaan” ja vaihtamaan varautumistaan, sekä siirtelemään sotilaitaan ja kalustoaan alkuperäisistä suunnitelmistaan ja toiveistaan poiketen – kun luottivat ”EU-pomojen” puheisiin. Toivottavasti ukrainalaiset kuitenkin elävät realiteettien pohjalta ja ovat osanneet varautua ennalta EU-maiden poliitikkojen ”höpinöihin”, joita nämä esittävät julkisesti, omaa erinomaisuuttaan muiden EU-maiden keskustelukumppaneilleen esittäen.
No mitä sitten! Kohtahan Suomikin voi auttaa Venäjää sotatoimissaan. Venäjä on viime päivinä kuulemma kokenut suuria miehistötappioita. Lähetetään Venäjän erikoisoperaatioon, hyvän tahdon eleenä, kaikki Suomessa majoittuvat venäläiset kansallisuudesta tai ”kaksoiskansalaisuudesta” riippumatta. Tyhjennetään myös Suomen vankilat tuomituista. Näin olisimme jatkossakin väleissä Venäjän kanssa. Putin saisi tykinruokaa n. 80 000 hyvin ruokitusta henkilöstä ja Wagnerin ”erikoisjoukot” täydennyksen näistä jälkimmäisistä.
Suomikin saisi useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Vapaata tilakapasiteettia vapautuneille rikoksenuusijoille, lisää vuokra-asuntoja kaupungistuville maalaisille, vapaita kesämökkipaikkoja etätyöläisille ja ennen kaikkea lisätuloja Teboil-yrittäjille perämoottoribensojen myynnistä.
Lähteet: is.fi, wikipedia.fi, eurooppatiedotus.fi
Huuhtanen 