Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Venäjän ja Putinin väitetään kirjoittavan historiaa uusiksi ja historia on olennainen osa Putinin käymää monenkirjavaa ideologista kampanjaa. Kautta aikain Venäjä on harrastanut historian rikastamista omaksi edukseen katsomillaan väärennöksillä ja valheilla. Putin muun muassa väitti, että neuvostojohdon piti sodassa (1940-1944 rajamuutokset) korjata Suomen ja Neuvostoliiton rajalinjan vedossa vuonna 1917 tapahtunut virhe, jonka mukaan raja kulki 17–20 kilometrin päässä viiden miljoonan asukkaan Pietarista. Koska venäläiset ja varsinkin Putin näkevät historian aivan omalla tavallaan, pääsi tässä(kin) yhteydessä unohtumaan esimerkiksi se, että kaupungin nimi oli tuolloin Leningrad ja asukkaita siellä oli n. kolme miljoonaa. Pyrkiikö Putin vaikuttamaan kansaansa, Venäjän vasallivaltioihin ja muihin yhteistyövaltakuntiinsa länsimaisin keinoin nyt, kun ns. ”itämaiset viisaudet ja opit” on käyttökelvottomiksi todettu ja näin ollen ovat tulleet tiensä päähän. Putin pyrkii siis harrastamaan historian muuttamista hyvesignaloinnilla.
Putinin ja muiden venäläisjohtajien valheet sekä pahat teot ovat moninaiset, mutta mikäli asioita halutaan tarkastella objektiivisesti ei lännessäkään ole kovin puhtaat jauhot pussissa historian väärentämisen, unohtamisen ja ”uuden luomisen” puitteissa. Hyvesignalointi länsimaissa tapahtuu vain hieman eri asioiden osalta ja diktatuurista poiketen yleisellä ”yhteisellä hyväksynnällä”, milloin minkäkin muotivirtauksen mukaan. Toki hyvesignalointi terminäkin voidaan ymmärtää joko venäläisistä tai länsimaisista lähtökohdista. Suomessa tulee muistaa myös se, että kieli sekä terminologia muuttavat muotoaan ja merkitystään, samalla tavalla näiden em. muotivirtausten ja tulkitsijoidensa mukaisesti. Historiamme muuttamiseen ei itse asiassa tarvita, kun päätösvaltaisen toimijansa ideologisista lähtökohdista, itsesensuuria harrastavat kustantamot, sekä jokin muu omaa toimintaansa ja sananvapauttaan rajoittava iltapäivälehdistö tai verkkojulkaisu lukijakuntaansa kuuluvine maailmanparantajineen. Joku sitten myöhemmässä vaiheessa kiinnostuu tutkimaan historiaamme ja pitää kyseisten ”luotettavaksi” tulkittujen julkaisujen tarinoita totuutena ja näin historiamme tulee kokemaan jatkuvaa muutosta sekä vääristynyttä tiedon siirtymistä mm. hyvesignaloinnin muodossa.
Valitettavasti myös tämänhetkisen valtioneuvostomme toiminta muistuttaa jossain määrin autoritaarisesti johdettua kokoonpanoa, joka itse- ja ulkopuolisella sensuurilla pidättäytyy tai pidättää muilta oikeuden sellaisten ajatusten ilmaisemisesta, joita voidaan pitää valtion tai valtioneuvoston toiminnan kannalta vähänkään arkaluonteisina asioina. Aidossa ja avoimessa demokratiassa tulisi olla toisin. Onneksemme meillä on mahdollisuus äänestää kuluvan kevään aikana uudet toimijat, kaikilla ei tätä samaa mahdollisuutta ole. Nykyisten toistuvat epäonnistumiset omissa toimissa, jatkuva muiden syyttely omista virheistä ja totaalinen ymmärtämättömyys poliittisten ja talouspoliittisten toimien keskinäisistä ristiriidoista sekä pitkäaikaisista vaikutuksista kansakuntamme toimeen tulemisen edellytyksiin vain vahvistavat käsitystä hyvesignaloinnin merkityksen kasvamisesta ylimmissä päätöksentekoelimissämme.
Myös suoranaiset esiin tulleet, tulokselliseen toimintaan liittyneet totuuden vääristelyt mm. yhden kuluvan hallituskauden päätavoitteeksi asetetun asian, työllisyystilanteemme osalta vain tukevat tätä käsitystä. Työllisyystilanteemme ei välttämättä ole aidosti parantunut, vaikka osa-aikaisen pestin, 0-tuntisopimuksella ja 2 tuntia töitä viikossa tehnyt henkilö tilastoitaisiinkin työlliseksi. Aikaansaannoksista tai niiden vakavistakaan jälkiseuraamuksista riippumatta halutaan kuitenkin kansan silmissä näyttää hyvältä, milloin yksilöinä ja milloin ryhmänä. Nykyisin hyvesignaloinniksi kutsuttu valehtelu lienee peruja jo Ruotsin vallan ajoiltamme, jolloin mm. Olavinlinna tarkoituksellisesti rakennettiin tuolloin olemassa olleen rajamme väärälle puolelle ja Venäjän kanssa käytyihin rajankäynteihin väärennettiin silloisen hallitsijamme toimesta rajoihimme liittyneitä asiakirjojakin. Olemmekohan siis saaneet verenperintönä entiseen ”hyvinvointisuomeemme” johtamismallit Venäjältä ja totuuden siemenen idut Ruotsista?
Poliitikot eivät ole yksin! Omaa hyvyyttä korostamaan, hyvesignaloinnin ristiretkelle, ovat lähteneet poliitikkojamme huomattavasti vaikuttavammatkin toimijat. Omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi mistään viralliselta taholta ilmoitettu välttämättömäksi koskee nykyisin jopa kansainvälisesti tunnetuksi tullutta fiktiotakin, erittäin laajalevikkistä James Bondia. James Bond -kirjoja julkaistaan uudelleen, koska aiemmista painoksista ”löydettyjä” rasistiseksi tulkittavia ja loukkaavaksi koettuja kohtia on nyt muokattu. Ian Flemingin luomat James Bond -kirjat täyttävät jo 70 vuotta, joten kyseessä voidaan katsoa olevan jonkin tasoisen kevyen kirjallisuuden historian. Juhlavuoden uusintapainoksiin on jostain syystä käytetty nykyisen muoti- ja ihmiskäsityksen mukaisia sensitiivisyyslukijoita, siis todenmukaisemmin mielensä pahoittajia, oletettujen mielien tulkitsijoita.
James Bondin loi englantilainen Ian Fleming (1908–1964). Fleming työskenteli toisessa maailmansodassa Britannian merivoimien tiedusteluosaston johtajan avustajana ja kohosi sotilasarvoltaan komentajaksi. James Bond perustuu Flemingin omista kokemuksista tiedustelumaailmaan ja ulkomailla matkusteluun, ehkä jopa jossain määrin ”värikynääkin suuresti käyttäen” ja jännittävyyttä tarinoihinsa lisäten. Bond-kirjoillaan Fleming kuitenkin uudisti vakoilugenreä tuomalla siihen autenttisuutta, seksiä ja väkivaltaa, joka lukijoita tuntui jo varsin konservatiivisen elinympäristön sekä uutuusarvonsakin vuoksi kovin kiinnostavan.
Tällä hetkellä kirjallisuus ja muu ”taidekulttuuri” tuntuvat olevan hyvesignaloinnin keskiössä, sillä myös Walt Disney Company on päättänyt olla julkaisematta enää kahta taiteilija Don Rosan Roope Ankka -tarinaa. Tarinoissa esiintyy hahmo nimeltä Bombi Zombi, jonka on katsottu ylläpitävän haitallisia stereotypioita. Tarinat ovat Roope Ankan elämä ja teot -teoksen osassa 11. Tämän tyyppisessä sensuurissa ja hyvesignaloinnissa mennään mielestäni jo mielipidevaikuttamisen ja sairauden puolelle sen lisäksi, että alkuperäisiä teoksia ja niiden taustoja halutaan kaikenlaisten ”sensitiivisyyslukijoiden” suosituksesta ”tarkistaa”. Mistä tämän tyyppinen hyvesignalointi tarkemmin ottaen kertoo? Ainakin siitä, että niin James Bondia painavalla ja oikeudet omaavalla laitoksella, kun Disney Companyllakin on joko alihankinta- tai rekrytointitoimet pahasti epäonnistuneet ja rahanhimo kasvanut entisestään. Yhtä hyvin näiden yhtiöiden strategiset ja kaupalliset linjaukset voitaisiin hoitaa suoraan Kremlistä tai demarijohtoisesta hallituksestamme. Lopputulos olisi kovin saman näköinen. ”Historian tulee olla juuri niin kuin me haluamme sen lukea ja kansan tulee lukea juuri sitä, mitä me katsomme sille parhaaksi tarjota”.
Nykyisessä hyvesignaloinnissa on paljon hyvin ristiriitaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi jännitys- ja vakoojakirjallisuudessa ei saisi esiintyä siihen oleellisia kuuluvia (kuvitteellisia), kirjallisuusmielessä historiallisia elementtejä. Kuitenkin samat asiat sallitaan elävässä elämässä. Esimerkiksi Black Lives Matter mielenosoituksissa maailma haukkoo henkeään kuolleen mustan miehen perään. Itse tapahtumahan oli rikos ja varsin vastenmielinen, mutta kukaan ei ole innostunut samanaikaisesti minkään liikkeen nimissä huutamaan väkivaltaa toteuttaneiden mustien poliisien tai toisissa tapauksissa valkoisten uhrien perään eikä varsinkaan samanaikaisesti afrikkalaisten natiivien nälkäkuolemien, tautien tai väkivallan perään. BLM:ssä, kuten useissa muissakin liikehdinnöissä on viime kädessä kyse vain ”oman peilin” kiillottamisesta.
Walt Disneyn vanhimmissa tuotannoissa ankat juoksentelevat pitkin katuja ilman housuja. Tästä oli jossain välissä julkistakin keskustelua, mutta se hyytyi maailman muuttuessa. Nyt ankkoihin ei kiinnitetä huomiota, koska alastomuutta ja seksiä myydään jatkuvalla syötöllä ja jokaisessa ohjelmassa kansalaisille näiden ikään tai vastaanottokykyyn katsomatta. Lastenohjelmissa on viime aikoina harrastettu verorahoilla jopa huumemyönteistä tekstittelyäkin, piilomainontaa. Kiinni jäädessä tätä kutsutaan vahingoksi. Pitäisiköhän tarkistella tekstigeneraattorivastaavan taustoja? Jos itse ohjelmista on kyseisen tyyppinen kaupallisuus unohtunutkin, täydennetään puutetta mainoskatkoilla esitettävällä mainonnalla. Kaikenlaista juotavaa ja kaalimadon kakaroille tarjottavaa riittää erilaisten vimpaimien muodossa. Seksiä ja väkivaltaa sekä aitoa rasismia tarjotaan kyllä joka tuutista, mutta kommentoidessasi niitä liikut kyllä kielletyllä ja varsin halveksitulla alueella. Aku Ankka sisältää myös poliittista viestiä, minkä vuoksi (”länsimaisen hapatuksensa” lisäksi) se ei ollut hyväksytty julkaisu edesmenneessä Neuvostoliitossakaan. Esimerkiksi Karhukoplan jäsenet ovat kovin venäläisiin väreihin sonnustautuneita ja näiden tapoihin orientoituneita.
Kaikessa kotimaisessakin ohjelmatuotannossa myös näkyy ajan hengen mukainen hyvesignalointi. Näkyykö historiaamme vaikuttaminen? Ohjelmatuottajat ja TV-yhtiöt haluavat ehdottomasti näkyviin mustan esiintyjän, keltaisen esiintyjän, sukupuolensa vaihtaneen esiintyjän, transsukupuolisen esiintyjän, ulkonäköään epäonnistuneesti korjanneen esiintyjän, homoesiintyjän, lesboesiintyjän jne. Kyse ei varmasti ole siitä, että toteutunut jakauma olisi esimerkiksi koe-esiintymisten tulos ja palvelisi ohjelmatuotantoa tai ohjelman sisällöllistä tasoa halutulla tavalla vaan kyse on ”kiintiöistä” eikä pätevyydestä. Tuottajan pitää esiintyä yhteiskuntaa ymmärtävänä ja kaikki huomioonottavana eikä ymmärretä sitä, että samanaikaisesti toimitaan vahvana mielipidevaikuttajana. Muutoin ei business pyörisi nyky-yhteiskunnassa. Tämä on taloudellisessa mielessä hyväksyttävää, mutta miten muuten? Historiassa mainos tai ”ajatus” syötettiin ihmisten ”alitajuntaan” filminopeutta hyödyntämällä, eli ”aivopesulla”. Tapa kiellettiin sittemmin. Tuolloin laitettiin esimerkiksi filmille mainos muutaman ruudun mittaiseksi siten, että pääkoppa tajusi vastaanottaneensa asian, mutta silmä sitä ei havainnut. Onko TV- ja ohjelmatuotannon perusajatuksena siis tuottaa meille mielihyvää vai suunnata ajatuksiamme ”johonkin” tietämättämme. Tässäpä aineksia hyvään salaliittoteoriaan.
Valtion ja kuntien suunnittelu- ja päätöksentekoelimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Kiintiösäännöstä sovelletaan mm. valtion komiteoihin, neuvottelukuntiin ja työryhmiin, kunnallisiin sekä kuntien välisiin yhteistoiminnan toimielimiin kunnanvaltuustoja lukuun ottamatta.
Lähtökohtana on ollut tasa-arvoisuus, mutta onko asia kuitenkaan viime kädessä näin? Onko kyse kuitenkin vain hyvesignaloinnista? Miksi hallituksessamme ei ole miehiä? Miksi toimijan pätevyydelle ei lasketa painoarvoa, oli kyse sitten mistä sukupuolesta tahansa. Olisi kannattanut ainakin valtionjohdossamme miettiä näitä pätevyyskysymyksiä. Itse asiassa kyseiset nais- ja mieskiintiömäärittelytkin tulisi nykyisen nais- ja mieskäsityksen mukaan uusia/laajentaa. Lainsäädäntömme ei ole ajan tasalla. Tilanne korjattaneen tulevalla hallituskaudella.
Eriarvoisuuden näkökulmasta elämme suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavasti suvaitsevampaa aikaa kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Mikäli jokin marginaaliryhmä, kuten painotalot tai muun fiktion tuottajat, haluaa sallia meille vain itsensä sallimat ja ajamat ajatukset sekä ”näköisensä” kirjallisen tai muun ”kulttuurimateriaalin” niin olemme väärällä tiellä ja vähentämässä monikulttuurisuuttamme vastakkainasettelua itse lisäämällä. Hyvesignalointi alkanee kuitenkin olla samalla tavalla tiensä päässä, kun luontoarvommekin. Jokainen ymmärtää asian tärkeyden, mutta tärkeys menettää merkityksensä, kun ”asiasensitiiviset” pääsevät pilaamaan oman asiansa ylikorostamalla tarvittavat toimet oman asiansa vaikuttavuuden suhteen.
Öljyväritekniikan taitajille tulee kohta kiire. Kysyntä kasvaa arvaamattomiin sfääreihin, sillä työtä on mittaamattomasti jo pelkästään Michelangelon maalauksissa. Kaikki alastomat hahmot tulee pikimmiten vaatettaa tai saattaa sukupuolettomiksi. Alastomuus sinällään lienee hyvesignaloinnissakin hyväksyttyä.
Lähteet: talouselama.fi, hs.fi, is.fi, Karjala taistelukenttänä – Kirkinen, wikipedia.org
Huuhtanen 