Menivätkö koulu ja Tasa-arvovaltuutettu liian pitkälle?

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Salolainen Mustamäen koulu pääsi valtakunnan kuuluisuuteen otettuaan yhteyttä Tasa-arvovaltuutettuun oppilastyön tiimoilta. Oppilas suunnitteli käsi­työtä, jossa luki ”suku­puolia on vain kaksi” – koulu kielsi työn toteuttamisen. Tasa-arvovaltuutettu oli koulun kanssa samaa mieltä. Sukupuolikohun keskelle joutuneen salolaiskoulun rehtori totesi: ”Olemme toimineet juuri niin kuin pitää”. Sekä koululla että Tasa-arvovaltuutetulla näyttää olevan samat ongelmat – ammattitaidon puute ja yliherkkyysreaktiot.

Uutisoinnin perusteella tämä alakoulun oppilas oli hahmotellut paperille suunnitelman kassista, jossa oli sateenkaaren värejä. Sateenkaarien värien päälle oppilas oli tehnyt ison rastin ja kirjoittanut sen alle tekstin: ”sukupuolia on vain kaksi”. Ilmeisesti lapsen lyhyen elämän aikana ja vähäisen elämänkokemuksen perusteella hänelle on jossain vaiheessa kerrottu miehistä/naisista, pojista/tytöistä ja uroista sekä naaraista. No, kuitenkin koulu oli kieltänyt oppilastyön seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivänä, vaikka syrjinnän kohteeksi tulikin lapsi itse. Hänen mielipidevapauttaan rajoitettiin ja hänet ”nostettiin tikun nokkaan” valtakunnan tasolla. Tarkoituksena lapsella oli vain tehdä käsityö.

Mikä asiassa sitten mielestäni meni pieleen ja miten rohkenen esittää näkemyksen koulun ja Tasa-arvovaltuutetun ”liian pitkälle” menemisestä tai ammattitaidottomuudesta? Alakoulu Suomessa tarkoittaa suomalaisen peruskoulun alempaa astetta, joka käsittää vuosiluokat 1–6; tämä on entisen ala-asteen nykyinen nimitys. Tavallisesti näillä luokilla lasten ikätoleranssi on 7-12 vuoden välillä. Kouluun mentäessä tämän ikäisen lapsen maailma alkaa suuntautua kodista ja vanhemmista kavereihin ja kodin ulkopuoliseen maailmaan. Alakouluvaiheessa lapselle tulee usein myös ohimenevä uhmakkuus- ja levottomuuskausi. Tällöin lapsi voi olla ristiriitainen, aiempaa ailahtelevaisempi ja takertua vanhempaan. Hänellä voi olla pelkoja epäonnistumisesta, eroon joutumisesta, kuolemasta ja sairastumisesta. Pelkojen vuoksi lapsen voi myös olla vaikea nukkua yksin. Tällöin on vanhempien ja opettajien asia tukea lasta kaikessa tämän kasvussa sekä haasteineen että mukavine asioineen. Opettajat ja vanhemmat eivät voi olla ”kuorimassa kermoja” kakusta – osallistumalla vain niihin kivoihin tai harmonisiin hetkiin lasten kanssa.

Alakoululaisten opettajat ovat varsin koulutettua väkeä ja tavallisesti heidän rehtorinsa on vielä koulutetumpi. Näiden opetustoimessa työskentelevien tulisi ehdottomasti ymmärtää ja sisäistää ainakin sellainen asia, että herkässä iässä olevan lapsen kehitykselle ei ole suotuisaa ensimmäisenä ottaa yhteyttä Tasa-arvovaltuutettuun, poliisiin tai palokuntaankaan, mikäli lapsi on eri mieltä opettajansa, rehtorin tai jonkun muun auktoriteetin, saatikka uudehkon yhteiskunnallisen tai biologisen ilmiön kanssa. Lapsihan saattaa jopa osoittaa erimielisyytensä esimerkiksi käsitöihin tai liikuntasuoritukseen liittyvän tehtävän yhteydessä. Tasa-arvovaltuutettuun otettu yhteys tässä tapauksessa osoittaa vain sen, että kyseisen koulun opetushenkilöstön ja johdon rekrytointitoimissa on epäonnistuttu. Kyseisen koulun sisäinen toimintakulttuuri tulisi lasten kasvukehityksen näkökulmasta myös pikimmiten tutkia.

Tällaiset tapaukset tulee ehdottomasti kyetä selvittämään oppitunnilla tai viime kädessä koululaisen ja tämän perheen kanssa. Mielestäni koulun osalta kyseessä on todella räikeä ylilyönti, jota voisi rinnastaa sellaiseen tapaukseen, jossa lastentarhanopettaja ei pärjää parin-kolmen vuoden ikäiselle vintiölle lastentarhassa. Vika näissä tapauksissa tavallisesti ei ole lapsissa tai perheissä, vaan opettajissa, kouluissa ja lastentarhoissa sekä perheiden ja opetustoimen välisen yhteistyökyvyn puutteessa. Toisaalta, samoista laitoksistahan opettajat ja lastentarhanopettajat valmistuvat, joten – olisiko johtopäätösten aika? Ei ole ihme, että puhutaan vanhemmuuden katoamisesta, kun opettajuuskin on jo katoamassa. Samoista ikäluokistahan tässä opettajien ja vanhempien osalta puhutaan, joten – olisiko niiltäkin osin jo johtopäätösten aika?

Tasa-arvovaltuutettu on tilanteeseen puuttuessaan lukenut vain omia nettisivujaan, jonka sisältö on pitkälti kopioitu suoraan lainsäädännöstä. Tämän ”puusilmäisen tulkinnan” yhteydessä ei ole lainkaan huomioitu lasten omia oikeuksia, kehitystasoa tai edes mielipiteen esittämisen vapauttakaan. Näin eduskuntavaalien alla voisi todeta, että myös vaalimainokset ja -puheet voivat loukata erimielisiä. Asiahan ei ole aivan sama, mutta tulisiko tasa-arvovaltuutetun kuitenkin puuttua asiaan, sillä joku voi tuntea tulleensa loukatuksi näissäkin yhteyksissä. Nykykäsityksen mukaan kaikkien tulisi kuitenkin tuntea tulleensa kuulluksi, mutta ei loukatuksi. Samoista lähtökohdista voisin esimerkiksi itse katsoa tulleeni loukatuksi Tasa-arvovaltuutetun nettisivujen sisällöstä ja Tasa-arvovaltuutetun tulisi asiaan puuttua ennen kuin joku toinen ”vanhus” kokee vastaavia tuntemuksia. Viittaan syrjintään työntekijöiden valinnassa. Olen hakenut aikojen saatossa useita työpaikkoja. En ole päässyt kaikkiin haluamiini paikkoihin, joten olen päättänyt tarkistaa, tulinko syrjityksi. Kyse on siis fyysisestä iästäni. Epäilen tulleeni syrjityksi, mutta Tasa-arvovaltuutetun sivuilla ei mainita ikää tai ikäsyrjintää. Näissäkin yhteyksissä Tasa-arvovaltuutettu on keskittynyt vain sukupuoleen tai sukupuoli-identiteettiin. Ammattitaidotonta, ikäihmisiä syrjivää asioiden käsittelyä ja informointia minun mielestäni.

Varsinainen lapsen, tai itse asiassa koulun, aiheuttama kassikohuhan tuntuu jatkuvan sillä käsittelymallilla, että julkisuuteen on alettu antaa tietoa perheen isän osalta. Julkisuus sinällään on koululta erittäin erikoinen puolustautumiskeino, joka jälleen kertoo enemmän puolustautujasta, kun ”hyökkääjästä”. Isä kuulemma painosti Mustamäen koulun opettajia uhkaamalla heitä rikosilmoituksella. Sukupuolikohussa on kuulemma kyse enemmästä kuin vain kangaskassin hahmotelmasta. Mistähän sitten? Mielipide-eroista viimekädessä. Ehkä itsekin olisin vuosikymmeniä sitten kiihtynyt lapseni puolesta vastaavassa asiassa, mutta onneksi ei ole tarvinnut, sillä silloin opettajat olivat opettajia eivätkä sateenkaari- tai minkään muunkaan liikkeen lähettiläitä.

Toki, vaikkapa uskonnon opetus saattoi asiaan vihkiytyneellä opettajalla joskus aiempina vuosina mennä ns. ”palopuheiden” ja kiihkeiden uskonjulistusten puolelle, niin tuohan oli ajan henki. Ei kouluun tarvittu viranomaisia opetusta tai opettajien näkemyksiä tukemaan. Opettajat olivat ammattilaisia ja tiesivät, mitä opettivat. Ehkäpä herkkähipiäisyyskään ei tuolloin vielä ollut muodissa. Tässä nykyisessä ajassa käsittääkseni uskonnonopetus perustuu myös siihen samaan Raamatun sanomaan – jossa sukupuolia edelleen lienee kaksi…. Jeesuksesta ei liene vieläkään täyttä varmuutta. Itsekään en asiaa ateistina voi vahvistaa – en vaan tiedä. Kummallista, että kouluissa sekoitetaan lasten päät eri sisältöisillä tiedon jakamisilla aina aineopetuksesta riippuen. Myös kotoa lapsen saamat käsitykset saattavat vielä poiketa koulun opetuksesta.

Koulun heikkous lienee mm. siinä, että käsitöissä sukupuolia on useita, kun taas uskonnontunneilla kaksi. Ei mikään ihme, jos lasten mietteet sukupuolten osalta ovat ristiriitaisia. Jatkossa poikkeamat käsitöihin liittyvissä viesteissä saattavat olla alakouluissakin jopa nykyistä rankempia. Pitäisikö keskittyä pelkkään kankaan käsittelyyn ja kieltää tekstitykset? Eikös nykyinen luku- ja kirjoitustaidottomuuskin puoltaisi tätä. Ei ole tasa-arvoista jos kaikki lapset, kirjoitustaidon tasosta huolimatta, joutuvat töihinsä erilaisia sanomia väsäämään.  Mikäli muissa aineissa on samalla tavalla toisistaan poikkeavat suuntaviivat niin ei ole ihme, että pisa-tuloksetkin jatkuvasti putoavat. Jospa tämä kyseinen koululainenkin oli kuunnellut tarkimmin tai ollut muuten vaan hereillä juuri uskonnontunneilla.

Sama hämmennys on kuulemma biologian ja luonnontieteiden opetuksessa. Opetuksen sisältö painottuu kovasti opettajan ajatusmaailman mukaan. Ehkäpä ne kirjat pitäisi tuoda takaisin kouluihin kaikkeen aineopetukseen. Ei olisi opettajallakaan väärinkäsityksen mahdollisuutta, edellyttäen että lukee kirjaa riveiltä eikä rivien väleistä. Pahimmassa pulassa ovat luonnontieteistä tietoa jakavat. Katsos, kun kettu tai pupukaan ei tiedä useamman sukupuolen olemassa olemisesta, eivätkä nämä osaa myöskään huomioida sitä enemmän aiheesta ymmärtävää susirukkaa, joka on kuulolla parin poronkuseman päässä ja loukkaantuu kovasti kettujen ja pupujen sukupuolikeskusteluista. Susirukalla kun ei ole Tasa-arvovaltuutettua valjastaa asiansa eikä pahan mielensä käsittelyyn.

Oikea osoite Tasa-arvovaltuutetulle itse asiassa olisi Opetushallitus. Siellähän nämä opetuksen suuntaviivat ja käytännön elkeet edelleenkin määritellään. Opetuksesta vastaava ministerikin on rustaamassa vaalimainoksia ja -puheitaan, joten nyt olisi oikea hetki puuttua opetuksemme sisältöön eri luokka-asteilla. Koululaisemme tulisi viimeinkin saada keskittyä oppimiseen eikä ajanviettoon sisätiloissa. Ainakin liikuntatunteja voisi lisätä ja ottaa sen ylimääräiseksi määrätyn oppivuoden pois kaikilta – tasapuolisesti.

Lähteet: sss.fi, is.fi, tasa-arvo.fi, terveyskirjasto.fi