PUTININ LUONNEKUVA JA SEN MERKITYS

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Venäjästä ja Putinista on viime aikoina julkaistu paljon sekä kirjoja, ohjelmia, erilaisia analyysejä ja ennusteita. Suomessakin ollaan hiljalleen pääsemässä irti suomettumisen ajan hyssyttelystä ja itsepetoksesta. Muistan oikein hyvin ajan ennen somea, kun esimerkiksi Neuvostoliittoa sivuavan lehtikirjoituksen sanamuodot piti punnita tarkoin, jos toivoi kirjoituksen läpäisevän toimituksen ”sensuurin”. Monien poliitikkojen rähmällään olo oli todellisuutta, eikä se muutu jälkiviisastelusta. Nyt eduskuntavaalien 2023 aikana näkyy vain muutamia valtaan yrittäviä sirpalepuolueita, jotka ovat edelleen alistumisen ja rähmällään olon kannalla.

Presidentti Putin tulee jäämään historiaan häikäilemättömänä verisenä yksinvaltiaana, eikä suinkaan sellaisena Venäjän suuruuden rakentaja, joka ajatus nyt ohjaa hänen toimintaansa. Venäjällä on valtavat luonnonvarat ja teoriassa siitä olisi ollut mahdollisuus rakentaa vauras maa, jossa asukkailla olisi hyvä ja antoisa elämä. Kirjoitin teoriassa, koska tällainen tulevaisuudenkuva ei ole koskaan Putinia eikä valtaeliittiä kiinnostanut. Oligarkeille tärkeintä ovat omat edut. Putinia kiinnostaa vain Venäjän mahdin ja suurvalta-aseman palauttaminen ja siinä sivussa naapurimaiden alistaminen Venäjän vallan tai vähintään vaikutusvallan alle. Kesti vuosikymmeniä, ennenkuin lännessä tajuttiin Venäjän käyvän sitä vastaan sotaa kaikin keinoin. Selvästi näkeminen on vaikeaa. Tosin joissain Euroopan maissa tätä ei tajuta vieläkään – ja monilla muilla mantereilla ollaan ihan pihalla siitä, mikä Venäjä on ja mihin se pyrkii. Venäjän keinot eivät rajoitu propandaan, vaan siihen kuuluvat murhat, myös radioaktiivisilla aineilla myrkyttäminen, sabotaasit, yritykset järjestää vallankumouksia, vakoilu ja teollisen ja tieteellisen tiedon varastaminen.

Tutkija Keir Giles kirjoittaa: ”Kotirintamalla Venäjä on päättäväisesti rakentamassa voimakasta valtiota, joka ei tunne moraalisia rajoituksia eikä laillisia esteitä absoluuttisen vallan käytössä.” Giles on 2020 kirjoittanut kirjan ”Moskovan opit”, jossa selvitetään Venäjän läpikyynistä ja vainoharhaista asennetta länttä kohtaan. Johtopäätös on, että Venäjän suhtautuminen länteen ei ole muuttunut Neuvostoliiton jälkeen. Gilesin uusin kirja on ”Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee (Docendo 2022). Kirjan pääteesi on juuri se, että Venäjä käy jatkuvaa sotaa länttä vastaan. Tämä on niin kokonaisvaltaista ja liberaalien demokratioiden heikkoja ja sokeita pisteitä hyväksikäyttävää, että uudet poliitikkopolvet eivät tunnista Venäjän toimintaa sodaksi.

Giles toteaa uusimmassa kirjassaan, että Venäjä ei halua parantaa itseään. Se haluaa alistaa muitten elämän itseään huonommaksi ja siksi se käy sotaa kaikkia vastaan. Ukrainasta on uutisoitu kuinka venäläiset sotilaat raivostuivat nähdessään, että ukrainalaisissa omakotitaloissa oli vesijohdot, sisävessa ja muutenkin kodin varustelu nykyaikaisella tasolla. Venäjälle lähetettiin ryöstösaaliina myös wc-pyttyjä pesukoneiden ja muiden tavaroiden lisäksi.

Gilesin mukaan rajanaapureiden asiantuntemusta pitäisi käyttää hyväksi. Nyt kai meilläkin myönnetään, että Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat olleet oikeassa varauksellisessa ja varoittavassa suhtautumisessaan Venäjään. Näissä maissa on aina tiedostettu sodan mahdollisuus ja sen uhka. Viron nykyinen Suomen suurlähettiläs on todennut: ”Ennen Krimin valtausta oli hirvittävä vaikeaa ja haasteellista puhua Venäjästä EU:lle ja Natolle.”

Jo Mauno Koivisto totesi kirjassaan ”Venäjän Idea”, että (muistinvaraisesti tulkiten) minkä alueen Venäjä on joskus valloittanut, sen he katsovat edelleen kuuluvan itselleen. Putinin ajatteluun on selvästi vaikuttanut ns. Izborskin klubi, joka määritellään ”ultranationalistiseksi venäläiseksi yhteenliittymäsi”. Siihen kuuluvat muun muassa hurjista mielipiteistään tunnettu Aleksandr Dugin ja kirjailija Aleksandr Prohanov.

Tunnetusti Putin ei anna pienille valtioille tai niiden suvereniteetille mitään arvoa, hän kunnioittaa vain voimaa. Hän nauttii muitten nöyryyttämisestä. Vuonna 2007 Putin tapasi Sotšissa Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Putin tiesi, että Merkel pelkää koiria. Putin laski koiransa irti huoneeseen ja ilmiselvästi nautti tilanteesta. Vuonna 2009 hän suorassa tv-lähetyksessä läksytti ivallisesti Pikaljovan kaupungin tehtaan- ja lämpölaitoksen johtajia ja oligarkki Oleg Deripaskaa. Putin heitti kynän uuden sopimuksen päälle. Deripaska teeskenteli lukevansa asiakirjaa ja allekirjoitti sen. ”Ja antakaa kynäni takaisin” Putin sanoi, kun Deripaska yritti palata paikalleen. Matti Vanhanen sai aikoinaan vastaavaa ivallista kommenttia Putinilta Nord Stream kaasuputken luvitusprosessin aikana. Vanhanen puhui putkesta ympäristökysymyksenä ja viittasi mereen toisen maailmansodan aikana upotettuihin pommeihin ja räjähteisiin. En muista tarkoin sanamuotoja, mutta Putin taisi ehdottaa, että Matti voisi sukeltaa itse asiaa tutkimaan.

Novaja Gazetan päätoimittaja Kirill Martinov luonnehtii lehdessä 6/2022 Putinia rikolliseksi huligaaniksi, joka terrorisoi heikompiaan. Martinov toteaa: ”Putin ei ole suuri ajattelija, vaan rikollisen alakulttuurin edustaja. Hän ei ole mikään Bismarck”. Edes Neuvostoliiton aikana vallanpitäjät eivät puhuneet niin agressiivisesti ja karkeasti kuin Putin. Novaja Gazeta toimii nykyisin Latviasta käsin, sen toiminta Venäjällä estettiin. Lehden entinen päätoimittaja Dimitri Muratov sai yhdessä filippiiniläisen Maria Ressan kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021.

Kirjailija Viktor Jerofejev käyttää Putinista määritelmää Gopnik joka tarkoittaa pienempiään kiusaavaa väkivaltaista huligaania. Jerofevevin mukaan Putin oli nuorena juuri sellainen, kostonhimoinen leningradilainen katupoika, joka tappeli naapuruston jengien kanssa. Jerofejevin mukaan gopnik on ihmistyyppi, joka on valmis uhraamaan kaiken ja jopa kuolemaan oman voittonsa puolesta. Gopnik ei hyväksy tappiota eikä tee kompromisseja, vaan näkee koko elämän nollasummapelinä. Jerofejev totesi eräässä haastattelussa: ”En pelkää, olen jo niin vanha. Sitä paitsi kirjoistani tulee kuolemattomia, jos minut ammutaan.” 2000 luvun alussa hänen kirjojaan poltettiin ja kirjakauppoja painostettiin boikotoimaan hänen teoksiaan.

Kun Viktor Jerofejeviltä kysyttiin, voisiko Venäjälle tulla jonkinlainen demokratia, hän vastasi: ”Demokratiaa ei Venäjällä voi olla ikinä. Maa ei ole koskaan saanut maistaa demokratiaa, ei koskaan. Se oli hilkulla vuonna 1905, mutta silloinkaan siitä ei tullut mitään.” Tähän täytyy lisätä, että 90-luvun hullut vuodet, jolloin koko Venäjä romahti ja rosvojoukot taistelivat rikkauksista, yhdistyy venäläisten mielissä demokratiaan. Kukapa sellaiseen härdelliin haluaisi palata.

Venäjän televisiota on sattuvasti sanottu vallanpitäjien huoraksi. Putin on nujertanut Venäjän opposition ja riippumattomat tiedotusvälineet raaoilla otteilla. Monilla kansalaisilla on valtion propagandan vuoksi täysin väärä käsitys Ukrainen tapahtumista. On selvää, että asiat näyttävät kovasti toisenlaisilta, kun vapaata tiedonvälitystä ei ole. Lisäksi – Viktor Jerofejevia siteeraten – venäläisissä on orjamaista tottelevaisuutta. Tsaari on kohtalo ja kohtalo on tsaari. Tässä sodassa ei ole mitään ihmeellistä tai yllättävää. Siinä on pikemminkin huomattavaa johdonmukaisuutta Venäjän historian loppuunsaattamisen kannalta.

Jerofejevin määritelmä nykyvenäjästä on kylmäävä: ”Venäjä on pelkkä ruumis, kylmä ruumis. Laiton maa, jossa on pseudovaalit, pseudoparlamentti, pseudo.oikeus, pseudohallinto ja niin edelleen. Jotkut sanovat, että Venäjä on vakavasti sairas. Kiistaa on oikeastaan vain siitä, pitääkö Venäjä kärrätä tehohoitoon vai suoraan ruumishuoneelle.”

Jerofejevin mielestä länsimaiden johtajat eivät ymmärtäneet alun alkaenkaan Putinin ajattelutapaa. Sen vuoksi he ovat tehneet virheen toisensa perään. George W. Bushin kertomus siitä, että hän katsoi Putinia silmiin ja näki rehellisen miehen, on lähinnä naurettava. En ole kyllä nuorempaa Bushia koskaan pitänyt ruudinkeksijänä. Järjenjuoksu ei näytä Amerikassa kuuluvan presidentiltä vaadittaviin ominaisuuksiin. Angela Merkel teki kaikki mahdolliset johtopäätökset Venäjästä väärin ja juoksi Moskovassa. Ranska on hakenut etuja tasapainottelemalla Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä, osittain kysymys voi myös olla Macronin henkilökohtaisesta kunnianhimosta.

Mihail Šiškin, joka ennusti Putin hyökkäyksen Ukrainaan jo 2018, sanoo, että Venäjää ei pidä arvioida vallanpitäjien puheiden perusteella. Arviot täytyy tehdä tekojen perusteella.

Lähteitä: Kanava 2/2023, Ville Hytönen; Le Monde Diplomatique&Novaja Gaseta 6/2022, Ari Turunen; Wikipedia