Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
Venäjän Ukrainan hyökkäyksen alkupäivinä monet kommentoivat, että tämä on Putinin sota. Kun asiaa katsoo tarkemmin on pakko todeta, että kyllä suuri osa venäläisistä vähintään hiljaisesti hyväksyy sodan ja osa on suorastaan innoissaan. Krimin rosvoamisesta vuonna 2014 innostunut kansa kannatti yhdeksänkymmentä prosenttisesti kaappausta, vaikka kysymys oli selkeästä rosvoretkestä toisen valtion alueelle. Progandistisilla valheilla ruokittu kansallistunto viis veisasi mistään kansainvälisistä oikeusjärjestelmistä ja pelisäännöistä.
Jari Ehrnrooth kirjoittaa kolumnissaan (Yle 12.4.2022) muun muassa, että ”Syntyperäinen ihmisluonto on hyvin muokkautuva ja siksi eri kulttuureissa ihmiset kasvavat uskomaan täysin erilaisiin arvojärjestelmiin. Kollektiivi voidaan asettaa yksilön edelle ja alamaisuutta yksinvaltiaalle voidaan pitää hyveistä korkeimpana.”
Venäjän historian viimeiset 800 vuotta ovat olleet – aivan pientä hetkeä lukuunottatta – yksinvallan aikaa. Kansalle opetettiin nöyryyttä ja sitä, että tsaarin valta on Jumalalta saatua. Yksilöllä tai yksilön hengellä ei ollut mitään arvoa. Suurta kaipausta yksilönvapauteen ja kansanvaltaan ei Venäjällä ole vieläkään. Demokratian luullaan tarkoittavan 90-luvun kaltaista sekasortoa ja liberalismin ajatellaan olevan kaikki vanhat, pyhät arvot ja uskonnon polkevaa ”homoeurooppalaisuutta”.
Neuvostoliiton aikana oli erilaisia vaiheita neuvostoihmisen elämän kontrolloimisessa. Stalin piti neuvostomallin hyvänä puolena sitä, ”että ongelmat ratkotaan nopeasti vuodattamalla verta”. Stalinin ajan murhakoneistosta mentiin Hruštšovin ajan vapaampiin aikoihin ja Leonid Brežnevin pysähtyneisyyden, tiukan ideologisen opin aikoihin, johon liittyi muun muassa Tsekkoslovakian miehitys 1968. Jeltsin yritti hetken tuoda demokratiaa Venäjälle, poikkeuksellinen hetki historiassa. Kun monien sekavien vaiheiden jälkeen Putin tuli valtaan, demokratian heiveröiset alutkin tukahdutettiin. Tiedotusvälineet otettiin kontrolliin. Putin myös ensi töikseen lakkautti Moskovan yliopiston naistutkimuksen. Vuonna 2017 poistettiin perheväkivalta rikoslaista eli jos vaikkapa vaimon luita ei ole poikki, kyse on vain perheenjäsenen ”kurittamisesta”, mustelmilla ei ole merkitystä. Rossiskaja Gazetan mukaan 12000–14000 naista kuolee Venäjällä vuosittain perheväkivallan seurauksena. Yhteiskunnan kontrolli alkaa olla Stalinin ajan tasolla, vain kuolemanrangaistusta ei ole palautettu lakiin. Niitä järjestetään epävirallisesti.
Putinin KGB-tausta tiedetään. Kun Putin pääsi valtaan riippumattomat lähteet ovat laskeneet, että yli 6000 KGB/FSB:n jäsentä seurasi Putinia valtaan ja pitää hallussaan maan tärkeimpiä virkoja. Niihin kuuluvat tärkeimmät ministeriöt, joissa he ovat miehittäneet avainasemat: presidentinkanslia; turvallisuusneuvosto; valtion hallintokoneisto; puolustusministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, ydinteollisuus, vero- ja valtiovarainministeriö, sisäasiainministeriö, lehdistöasiat, televisio, radio ja massamedia; valtion tulli- ja valmisteverokomitea; Venäjän kansallisvarojen osasto; talouden elpymisen komitea ja niin edelleen. Tässä selitys, miten Putinin ote vallasta on varmistettu. Lisäksi Putinin valtaa turvaa kansalliskaarti, jonka tarkoituksena on hakata kansa järjestykseen, jos ihmiset lähtevät kaduille. Kaartilla on lupa ampua siviilejä tarvittaessa. Sen vahvuus on 300000 – 400000 henkeä ja sitä johtaa Putinin luottomies Viktor Zolotov. Martti J. Kari kehotti eräässä esitelmässään katsomaan Zolotovin ilmettä, kun tämä seisoi Putinin vieressä. Ei epäilystä, tämä entinen kenraaliksi kohonnut turvamies tekisi mitä vain Putinin puolesta. Zolotovin perheen miljoonaomaisuudesta Navalnyin järjestö on tehnyt Zolotovia raivostuttavia paljastuksia.
Presidentin vaalien alla Putin ei koskaan osallistu ehdokkaiden julkisiin keskusteluihin, ei kampanjoi eikä kerro tarkemmin suunnitelmistaan. Televisiossa esitettävät Putinin näytökset ovat aina huolella suunniteltua teatteria kansalle. Niissä Putin pitää yksinpuhelua ja ripittää kuvernöörejä tai muita hallintovirkamiehiä asioiden huonosta hoidosta. Kukaan ripitetyistä ei koskaan väitä vastaan tai puolustaudu. Kaikki ovat kuin teuraalle vietäviä lampaita. Ei ehkä huono kielikuva, jos erehtyisi avaamaan suunsa väärällä tyylillä ja väärällä hetkellä.
Koko yhteiskunnan militarisointi, sotaan valmistautuminen, oli arkipäivää jo Neuvostoliiton aikana lastentarhasta alkaen. Historiaa painotetaan valikoivasti, Venäjän oman historian mustia alueita ei saa nostaa esiin. Historian kirjoihin ja opetukseen lukitaan tietyt ”totuudet”. Toisesta maailmansodasta on tehty ”pyhä”, Neuvostoliiton historian huippukohta. Sitä valtavaa materiaalista apua, jota USA antoi, ei tietenkään muisteta. Kun tulevaisuudesta ei ole mitään hyvää odotettavissa, täytyy huomio kääntää menneisyyteen. Onko tarpeen tässä mainita, että todellinen historiatutkimus on dynaaminen alue, joka löytää jatkuvasti uutta ja tulkintoja/näkökulmia kehitellään ja tarkennetan koko ajan, siis jos toimitaan tieteellisellä pohjalla. Stalinin aikaisten miljoonien uhrien kohtaloiden selvitystyö johtaa tutkijat henkilökohtaisiin ongelmiin ja jopa vankeuteen. Memorial- järjestö lakkautettiin Venäjän korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2021. Stalin uhrien arkistotietoja on tuhottu jo muutama vuosi, tiedot katoavat ikiajoiksi.
Neuvostoliiton aikana käytettiin niin sanottua mittatilauspsykiatriaa ja on alettu käyttää taas. Hankalat henkilöt määritellään mielenvikaisiksi ja suljetaan laitoksiin. Tässä on muun muassa pitkään kunnostautunut tohtori Petšernikov. Neuvostojärjestelmän aikakaudella Petšernikov piti todisteita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden etsinnästä yhteiskunnalle vaarallisen mielisairauden oireina.
Vuonna 2006 murhattu Anna Politkovskaja kirjoittaa 2004 julkaistussa kirjassaan Putinin Venäjä:
”Armeija on Venäjällä suljettu järjestelmä, joka ei eroa vankilasta…Kun olet päässyt sisään, elät orjan elämää…Siviilihallinnolla ei ole määräysvaltaa armeijan tekemisiin. Alokas kuuluu hierarkian alimpaan kastiin. Hän ei ole kukaan eikä mitään. Sotilasparakkien muurien takana upseeri voi tehdä sotilaalle mitä haluaa…Mitä voisi ajatella armeijasta, jossa yhden ainoan vuoden (2000) aikana on kuollut pataljoonan verran miehiä, yli viisisataa, ei sodassa, vaan pahoinpitelyihin? Jossa upseerit varastavat kaiken, vanhempien alokkaille lähettämistä kymmenen ruplan seteleistä, kokonaisiin panssarikolonniin? Jossa upseereita yhdistää viha sotilaiden äitejä kohtaan, koska aika ajoin, kun olosuhteet ovat jo liian häpeälliset, raivostuneet äidit protestoivat murhattujen poikiensa puolesta ja vaativat hyvitystä.” Sotilaiden äitien 1989 perustettu järjestö on nyt julistettu vaaralliseksi äärijärjestösi ja lopetettu. Asiat eivät paljon ole muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa. Äskettäin joku totesi Venäjän armeijan olevan olemassa sitä varten, että sieltä on helppo varastaa,
Lähes kaikki, jotka voivat, ostavat vapautuksen armeijasta lääkärintodistuksella. Suurin osa varusmiehistä tulee syrjäseuduilta ja vähemmistökansalaisuuksien joukosta, alueilta joissa on heikko koulutus ja heikko elintaso. Kun elinolot ovat riittävän ankeat, pienikin armeijan palkka houkuttaa. Nämä taustatekijät ehkä selittävät osan niistä siviileihin kohdistuneista sikamaisista raakuuksista, joista lukemattomat uutislähteet ja hengissä selvinneet kertovat Ukrainasta. Putin kehui askettäin, kuinka rohkeasti ja tehokkaasti Venäjän joukot suorittavat tehtäväänsä Ukrainassa. Tosiasioiden valossa tämä siis pitää lukea: Joukot tappavat, raiskaavat ja ryöstävät tehokkaasti – siviilejä. Valko-Venäjän kautta lähetetään ryöstösaalista – wc-pytyistä alkaen – ympäri Venäjän maan.
Tätä sotaa on Venäjän tiedotusvälineissä on valmisteltu pitkään esittämällä ukrainalaiset alempiarvoisina tolloina, natseina ja narkomaaneina. Ukraina ei muka ole oikea valtio. Historiasta kehitetään sopivaa narratiiviä tukemaan viestiä. Vihaa lietsovia keksittyjä tarinoita on vuosia syötetty Venäjän valtiollisen median kautta. Tappaminen on helpompaa, kun muut ihmiset esitetään ala-arvoisina eläiminä. Rasismi ja väkivalta kuuluvat venäläiseen kulttuuriin, jota mongoolien valtakausi ja väestöön sekoittuminen satojen vuosien aikana ovat ruokkineet. Koko Venäjän yhteiskunnan rakenne ja henkinen tila mahdollistaa nykyisen järjettömän hyökkäyksen ja sen, ettei totuutta haluta kohdata. Tämä ei todellakaan ole vain Putinin sota.
Sari Näre kertoo venäläisestä Big Brother tosi-tv-ohjelmasta (HS 7.4.2022). Ennen naiset katselivat minihameissaan ja korkokengissään, kun miehet hakkasivat toisiaan. Nykyisin naiset ovat itse mukana tappeluissa. Ohjelmassa näytetään kuinka miehet repivät, potkivat ja pahoinpitelevät naisia jopa tajuttomaksi. Kulttuuria on monenlaista ja aina se heijastaa aikaansa.
Anna Politkovskaja kertoo kirjassaan, kuinka Irkutskissa Siperiassa vanha mies löytyi asunnosta kuolleena lattiaan kiinni jäätyneenä. Hän oli 80 vuotias sotaveteraani, monia kunniamerkkejä saanut. Hätäkeskus ei suostu ryhtymään toimenpiteisiin eläkeläisten takia, sillä he ovat liian vanhoja. Hätäkeskus vastaa puhelimeen:”Mitä oikein odotatte? Totta kai hän voi huonosti, se johtuu iästä.” Naapurit hakkasivat vanhuksen irti rautakangella jäisestä lattiasta ja hänet haudattiin hiljaisuudessa Siperian jäiseen maaperään.
Itse en pysty ymmärtämään sitä, että vaikka luottamus vallanpitäjiin ja oikeuslaitokseen on Venäjällä todella heikoissa kantimissa, silti Ukrainan hyökkäyksessä halutaan uskoa viralliseen propagandaan. Ehkä se on henkistä laiskuutta, ei haluta tietää ja kohdata totuutta. Ei varmaan ole helppoa uskoa , että vuosikymmeniä ylistetty armeija koostuu kiduttajista, raiskaajista, siviilien tappajista ja kaiken vievistä rosvoista. Sotilaiden tiedon taso näkyy vaikka siinä, että Tšernobylin ympärillä olevaan erittäin radioaktiiviseen niin sanottuun ”Punaiseen metsään” sotilaat kaivoivat juoksuhautoja ja saivat todennäköisesti suuria säteilyannoksia. On myös itsestään selvää, että ukrainalaiset eivät olisi missään tapauksessa käyttäneet aseistusta ydinvoimalan lähellä. Yleinen epäluottamus Venäjällä vallanpitäjiin näkyy monin tavoin, esimerkiksi kovin kehuttua Sputnik-rokotetta ei suuri osa kansasta ole halunnut ottaa.
Tosin on venäläisissä niitäkin, jotka ymmärtävät järjestelmän luonteen. Parhaiten koulutettuja ihmisiä on muuttanut runsaasti muihin maihin. Tämä muuttoliike kiihtyi Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen. On aika selvää, mikä on vaikutus yhteiskuntaan, kun parhaiten koulutetut ja fiksuimmat muuttavat maasta pois.
Kun Ukrainan presidentin Zelenskyn puhe välitettiin Suomen eduskuntaan paikalla olivat lehtitietojen mukaan kaikki muut kansanedustajat paitsi Ano Turtiainen. Jokainen voi tehdä itse johtopäätökset. Putinin ystäviä ja tukijoita löytyy edelleen monista Euroopan maista. Italian parlamentin jäsenistä oli Zelenskyn puheen aikana poissa 30 prosenttia. Näitä ystäviä on myös Ranskassa, Saksassa ja tietenkin Unkarissa. Monia näistä ystävistä yhdistää Venäjältä saatu avokätinen rahallinen tuki, jonka tarkoitus on hajottaa länsimaita henkisesti sisältäpäin. Pakko siteerata Joppe Ruonansuuta, joka totesi, että joillain ihmisillä munuaiset toimivat väärinpäin ja pumppaavat keltaista nestettä päähän.
Entinen öljy-yhtiö Jukosin omistaja Hodorkovski, joka nykyisin asuu Sveitsissä, on sanonut että Putin hyökkää kuuden kuukauden sisällä Viroon. Mietityttää, että onko hänellä vielä tietolähteitä Venäjällä vai onko kyseessä syvälliseen Putinin tuntemiseen perustuva arvio. Kuten muistetaan Hodorkovski oli Venäjän rikkaimpia oligarkkeja öljy-yhtiö Jukosin omistajana. Jukos oli läpi korruptoituneen Venäjän läpinäkyvin yhtiö. Se oli ensimmäinen, joka toimi kansainvälisesti hyväksytyn rahoituskäytännön mukaisesti sekä lahjoitti yli viisi prosenttia vuosittaisesta kokonaistuotostaan suuren yliopiston, lastenkotien ja laajan hyväntekeväisyysohjelman rahoittamiseen. Putin piti Hodorkovskia henkilökohtaisena vihollisenaan. Hodorkovski sekaantui politiikkaan eli astui Putinin varpaille, istui kymmenen vuotta vankeudessa, Jukos pilkottiin ja jaettiin Putinin lähipiirin oligarkeille.
Yhtenä lähteenä mainittu Anna Politkovskajan kirja ”Putinin Venäjä” on hurjaa luettavaa. Kirja on kirjoitettu parikymmentä vuotta sitten, mutta siinä kuvatut asiat näyttävät pitävän paikkansa edelleen. Tosin sanan- ja yksilönvapaus on kaventunut vielä rajusti noista ajoista. Kirjassa kuvataan Putinin vallan taustoja, täysin korruptoitunutta oikeuslaitosta ja armeijan mielipuolista simputusta ja sisäistä väkivaltaa. Asioita käydään tarkasti läpi, muun muassa läpimätiä oikeusjuttuja. Tuomarit saavat ennen käsittelyä puhelinohjeet, miten asiat on ratkaistava. Harvat oikeudenmukaiset tuomarit savustetaan ulos järjestelmästä esimerkiksi keksittyjen syytteiden nojalla tai pelottelemalla.
Se tapa miten Politkovskaja terävästi analysoi Putinin persoonaa ja häikäilemätöntä tapaa toimia, muun muassa liittoutumista rikollisten oligarkkien kanssa, ilmeisesti koitui hänen kohtalokseen. Vuonna 2006 hänet murhattiin. Kun venäläinen painos kirjasta oli valmistumassa päätoimittaja Paul Hebnikov murhattiin lähtiessään lehtensä Forbes Magasine toimituksesta. Hänen lehtensä oli kirjoittanut oligargeista, Venäjän rosvokapitalismin luonteeta ja suunnattomista rahasummista, joihin eräät kansalaiset olivat päässeet käsiksi. Samana iltana käsikranaatti räjäytti Vladivostokissa kappaleiksi Viktor Tserepkovin. Hän oli valtiollisen duuman jäsen ja innokas heikkojen ja köyhien puolustaja. Hänellä oli hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kaupungin pormestariksi.
Nyt 15.4.2022 voimme vain odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Venäjän laivaston lippulaiva Moskva on upotettu, ja Venäjän sotaretki ei muutenkaan ole osoittautunut miksikään paraatimarssiksi. Mitä tekee harhainen yksinvaltias, kun huomaa maalanneensa itsensä nurkkaan?
Lähteitä: Wikipedia; Putinin Venäjä, Anna Politkovskaja, Otavan kirjapaino 2005, HS 7.4.2022 Sari Näre
Huuhtanen 