RUOTSIN ERILAINEN TIE

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Ruotsi on elänyt sotien ulkopuolella yli kaksisataa vuotta. Tämä on jättänyt jälkensä Ruotsin henkiseen ilmapiiriin ja asenteisiin. Autolautta Estonia upposi vuonna 1994 ja vei mukanaan yli 500 ruotsalaista, ison osan monien Ruotsin kuntien virkamiehistä ja naisista. Maassa ei ollut totuttu suuriin ihmishenkiä vaatineisiin katastrofeihin ja ainakin uutisia seuraten näytti, että koko maa oli hysterian vallassa. Esitetettiin mitä hurjempia salaliittoteorioita. Vaadittiin Estonian hylyn nostamista ja tällaisen päätöksen parlamentti tekikin. Myöhemmin päätös peruttiin, kun aikaa kului ja hiukan rauhoituttiin.

Toisen maailmansodan aikana Ruotsi onnistui taiteilemaan joutumatta sotatoimien kohteeksi tai miehitetyksi. Myönnytyksiä Saksalle tehtiin. Saksan sotilaiden kauttakulku Ruotsin läpi Saksan miehittämään Norjaan alkoi aiemmin kuin Suomessa. Ruotsi myös toimitti Saksaan rautamalmia noin 40 prosenttia Saksan tarpeesta. Malmi tuli Luulajan kaivoksesta ja kuljetettiin osin meritse Itämeren kautta, osin rautateitse/meriteitse Pohjois-Norjan kautta.

Suursota päättyi ja hiljalleen liu’uttiin Neuvostoliiton ja Lännen väliseen kylmään sotaan. Suomi taiteili parhaansa mukaan ensin Paasikiven ja vuodesta 1956 alkaen Kekkosen johdolla ahtaassa tilassa. Paasikiven päiväkirjoissa on suoraa puhetta noista raadollisista ajoista, raakaa, kaunistelematonta realismia ja tuskailua. Paasikiven teksti oli niin kovaa, että sen julkaisemista aikoinaan hiukan tiettävästi emmittiin. Kekkonen ei jättänyt jälkeensä yhtä selvää tekstiä kaikista ajatuksistaan, hän ehkä ajatteli päiväkirjamerkintöjen ja dokumenttien merkitystä tulevaisuuden historiantutkimukselle. Kekkonen uskoi, että Neuvostoliitto on ikuinen ja tulevaisuuden maailmassa voittava järjestelmä. Hän ei ehtinyt nähdä Neuvostoliiton romahdusta.

Ruotsi julisti voimakkaasti puolueettomuuttaan. Pääministeri Olof Palme puhui Paasikivi-Seurassa 1. kesäkuuta 1983: ”Ruotsissa me tulemme järkkymättä varjelemaan ja toteuttamaan sitä puolueettomuuspolitiikkaa, jota pidämme rauhan ja riippumattomuuden ensisijaisena suojana….Ruotsi harjoittaa riippumatonta politiikkaa, joka rauhan aikana pitää meidät liittoutumien  ulkopuolella ja sodan aikana puolueettomina. Olemme vahvistaneet päättäväisyytemme olla poikkeamatta tältä linjalta edes voimakkaan ulkopuolisen painostuksen alla.”

Palmen puhe tiedettiin Neuvostoliiton sotilastiedustelussa ja Itä-Saksan Stasissa harhautukseksi. Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) oli 1. huhtikuuta 1960 myöntänyt Ruotsille salaiset turvallisuustakuut. Ne tulivat voimaan 10. marraskuuta 1960. Siitä lähtien aina Länsi-Saksaan sijoitettujen ballististen Pershing-II ohjusten ja BGM109G – risteilyohjusten (GLCM) operatiivisen laukaisuvalmiuteen asti (15.joulukuuta 1983) yhdysvaltalaiset sukellusveneet päivystivät Göteborgin ulkopuolella. Ne olivat pohjaan laskeutuneina ja päivystivät kukin 60 vuorokautta kerrallaan. Laukaisuvalmiina ja maalitettuna oli koko ajan 16 ohjusta.

Päivystävä SSBM-sukellusvene oli valmiina laukaisemaan Polaris-ohjukset Moskovaan, sotateollisuuskaupunki Gorkiin ja Itä-Saksan sotilastukikohtiin, jos sota syttyisi. Ohjusten kantomatka oli 4600 kilometriä. Kussakin ohjuksessa oli kolme W-58 vetypommia, joissa oli 200 kilotonnin lataus. Lisäksi oli sovittu amerikkalaisen jalkaväen sijoittamisesta Skåneen ja Norlantiin, jos venäläiset tekisivät maihinnousun. Valmiustoimet oli sovittu Ruotsin hallituksen kanssa vastavuoroisella sopimuksella, jotka Palme hyvin tiesi. Palme murhattiin helmikuussa 1986, voi arvailla, liittyikö murha mahdollisesti näihin salaisiin sopimuksiin.

Yleisesti voi todeta, että tiedustelu ja vakoilu on nyt ja ennenkin niin tehokasta, että salaiset sopimukset kyllä vuotavat vastapuolen tietoon. Stalinilla oli selvät tiedot etukäteen Saksan tulevasta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vuonna 1941. Jostain syystä hän ei niitä uskonut, kun hyökkäys tuli, puna-armeija oli itse hyökkäysryhmityksessä puolustuksen sijaan. Kun Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt vihjaisi Stalinille uudesta mahtavasta aseesta siis ydinaseesta  (muistaakseni Jaltan konferenssissä  4.–11. helmikuuta 1945), Stalin ei hätkähtänyt, hän tiesi. Yhdysvaltojen Manhattan projektista, jossa atomipommi kehiteltiin, tieto kulki koko ajan Moskovaan. Ainakin osittain tämän tiedon avulla Neuvostoliitto laukaisi oman pomminsa vuonna 1949, joka oli suuri järkytys länsimaille. Tälläkin hetkellä vakoilu ja tiedustelu käy kuumilla kierroksilla muun ohella varsinkin tekoälysovelluksiin liittyen. Vanha menetelmä: jos et itse pysty kehittämään jotain – varasta.

Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa ja katteeton optimismi levisi ajatteluun lähes joka puolella. Ruotsissa uskottiin uuden ajan alkaneen ja alettiin hiljalleen ajaa alas armeijaa. Yleinen asevelvollisuus lopetettiin vuonna 2010 ja siirryttiin ammattiarmeijaan. Viime vuosina tätä ennen vain hiukan yli 10 % ikäluokasta suoritti asevelvollisuuden. Maailma muuttui ja vuonna 2017 yleinen asevelvollisuus otettiin uudelleen lakiin, monien nuorten järkytykseksi.

Ruotsilla on monipuolista aseteollisuutta.  He valmistavat muun muassa ohjuksia, torpedoja, taistelunjohtojärjestelmiä, maalinosoitusjärjetelmiä ja tykkejä sekä tietenkin Gripen-  hävittäjäkoneita. Ilma- ja merivoimilla  on kalustoa suunnilleen saman verran kuin Suomella, hävittäjiä jopa enemmän. Puolustusmenoja ollaan nostamassa reilusti ja maavoimien miesvahvuutta kasvatetaan.

Viime vuosina on Venäjällä näkynyt kannanottoja, joissa pilkattiin länsimaiden vähäistä varustautumista ja ydinohjusten määriä. Kertonee jotain venäläisestä maailmankuvasta, jossa vain voimalla on merkitystä, muu on heikkoutta. Kun toisen maailmansodan aikoina kerrotaan Molotovin ehdottaneen suhteiden luontia Vatikaaniin ja Paaviin, Stalinin kerrotaan kysyneen:  ”Montako divisioonaa paavilla on?” Suhteita ei avattu.

Jos katsotaan, miten Nato-puolustusliittoon on suhtauduttu Suomessa ja Ruotsissa, vaikuttaa siltä, että ruotsalaisten turvallisuudentunne on vahvempi kuin Suomessa. Voi johtua vaikka maantieteestä tai siitä, että Ruotsissa ei ole sataa vuotta nuorempia sankarihautoja. Nyt Ruotsissa on kyllä melkoinen ”diskuteeraaminen” menossa. Tilanne olisi aika erikoinen karttaa katsoen, jos Suomi nyt liittyisi Natoon, mutta Ruotsi ei.

Euroopan Unioniin haettaessa Ruotsi jätti hakemuksen Suomelle etukäteen ilmoittamatta. Tätä on myöhemmin selitelty monin tavoin, koko totuutta asioiden taustoista ei varmaan tiedä moni. Nyt mahdollisesta Nato-hakemuksesta on luvattu puolin ja toisin pelata avoimin kortein. Vanha totuus on, että valtioilla ei ole ystäviä, on vain yhteisiä etuja.

Monenlaista puolustuksellista yhteistyötä Ruotsin ja Suomen välille kehitellään. Se on hyvä ja luonnollinen asia. Ruotsi on monella tavalla samankaltainen yhteiskunta kuin Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio. Wikipedian mukaan Ruotsissa asuu 720000 ihmistä joilla on suomalaiset sukujuuret. Talvisodan aikana Ruotsista saatiin hyvin merkittävää apua, myös sotilasmateriaalia, vaikka sitä ei ole paljon esiin nostettu. Nyt toivottavasti Natoon haetaan   yhtäjalkaa, vaikka Putin-setä on hyvin vihainen.

Putinin ministereilleen pitämä puhe 17.3.2022 muistuttaa yhä enemmän Stalinista. Puheessa käytetään samoja ilmaisuja kuin Stalinin aikana pettureista ja puhdistuksista. Onko ”puhdistusten” ja vainojen aika taas alkamassa? Puheen kärki kohdistui oligarkkeihin, jotka ovat rohjenneet kritisoida Ukrainaan hyökkäystä. Oligarkkien rooli Venäjällä on sama kuin ennen pajarien historian aikana. He saavat elää ylellisyydessä ja varastaa kohtuullisesti. Tärkeintä oli ehdoton uskollisuus ja tottelevaisuus tsaaria kohtaan. Nyt tuo tottelevaisuus ja nöyryys rakoilee.

Lähteitä: Wikipedia; Tarza, Markku Salomaa, Lector kustannus Oy 2021