VENÄLÄINEN PÄIVÄ MURMELINA

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Moni on varmaan nähnyt 1993 valmistuneen elokuvan ”Päiväni murmelina”. Siinä päähenkilö herää samaan päivään aina uudestaan. Tapahtumat ovat päivittäin samoja, mutta oma toiminta voi vaihdella. Kun hiukan seurasi venäläisten juhlintaa voitonpäivänä, tuli tunne, että tämän on kokenut ja nähnyt kymmeniä kertoja ennenkin. Samat yhtä jalkaa marssivat rivistöt, kuolemaa viestivät sotakoneiden kolonnat ja ohjukset. Sama isänmaallinen paatos tarkasti aihepiireiltään rajattuine puheineen, lippuineen ja koregrafioineen toistuu vuosittain. Jotkut kuviot ja steppailut tuovat mieleen lähinnä metsojen soidinmenot. Kentän vieruspenkeillä istuvat pönäkät, ikäloput, uniformupukuiset henkilöt, joiden rintapielet on vuorattu värikkäillä läkkipelinpalasilla ja nauhoilla.  Koppalakeissa on kokoa senverran, että ne melkein suojaavat sateelta. Kulissit ovat kunnossa.  Myös Pohjois-Koreassa voi nähdä vastaavaa hyvin harjoiteltua näytelmää.

Puheissa toistuvat aina samat teemat. Historiaa vääristetään ja tiettyjä asioita ei mainita. Venäjä on pelastanut maailman natseilta ja jatkaa edelleen samaa pelastustyötä. Vuonna 2021 Putin ei edes maininnut, että toisessa maailmansodassa oli mukana muitakin Saksaa kaatamassa kuin Venäjä. Tänä vuonna muut liittoutuneet sentään mainittiin. Materiaalinen apu, jota lähinnä Yhdysvalloista tuli, on joutunut  täydellisen muistinmenetyksen kohteeksi. Tarkat luvut ja määrät löytyvät muun muassa Juhani Putkisen blogista  ”USA:n materiaalinen apu Venäjälle ja sen merkitys”.(päivitetty 26.12.2019). Listalla on esimerkiksi 427 284 kuorma-autoa (Studebecker, Dodge), 50 501 maastoautoa (Willys), yhteensä kaikkiaan 595 laivaa, yhteensä 9 681 viittä eri tyyppiä hävittäjiä ja pommikoneita, 473 000 000 tykistön kranaattia, yli 7000 hyökkäysvaunua, metalleja, ruokaa, polttoaineita, viestintävälineitä, kaikkea mahdollista materiaalia valtavat määrät. Kiitokseksi Stalin valloitti puolet Länsi-Euroopasta sodan loppuvaiheessa.

Venäläisiä arvioidaan kuolleen  toisessa maailmansodassa  noin 20 miljoonaa. Osin suuret tappiot johtuivat venäläisten tavasta sotia, verisesti joukkoja säästämättä, kuten nykyisinkin Ukrainassa. Esimerkiksi Berliinin  valtauksessa keväällä 1944 joukkoja oli kaupungin ympärillä niin paljon, että venäläisten tykistö tulitti myös omia. Nykyhetkellä Venäjän tykinruokaa Ukrainassa ovat syrjäkylien nuoret peräkammarin pojat, joiden kaatuminen ei hetkauta elämää suurkaupungeissa eikä herätä suuria tunteita. Puna-armeijan muistoa pyhitetään nykyisin lainsäädännöllä. Kuten venäläinen lainsäädäntö yleensä, lait laaditaan niin tulkinnanvaraisiksi, että niitä voidaan soveltaa miten vaan. Jos joku erehtyisi mainitsemaan vaikka ne yli kaksi miljoonaa puna-armeijan sotilaiden raiskaamaa saksalaisnaista toisen maailmansodan loppuvaiheessa, 15 vuotta  vankeutta tulisi takuuvarmasti. Kremlin kannan toteutumisen takaa ohjauksessa oleva oikeuslaitos. Se miksi nämä tiedon pimityksen lait tulevat tositarpeeseen selviää, kun seurataan Venäjän armeijan tapaa toimia nykypäivänä Ukrainassa. Paikalla on niin monia uutistoimistoja, reporttereita, kuvamateriaalia sekä lisänä satelliittikuvat, että totuudesta ei jää epäilyksiä. Siviilit ovat vapaata riistaa. Heitä raiskataan, tapetaan ja ryöstetään ihan vanhaan malliin. Venäjän armeijan pohjimmainen luonne on sama kuin 1700-luvulla.

1713-1721 Suomi oli venäläisten miehityksen alla. Tämä jakso liittyi Suureen Pohjan Sotaan ja on saanut nimen ”Iso Viha”. Väestön orjuuttaminen, tappaminen, joukkoraiskaukset, ryöstäminen, asumusten tuhoaminen olivat mittakaavassa, jota on vaikea verrata mihinkään. Historioitsija Teemu Keskisarja totesi eräässä haastattelussa, että Talvisota oli Ison Vihan aikaan verrattuna kuin ”lumisota”. Tuohon maailmanaikaan raakaa oli meno muuallakin, mutta muissa maissa on sivistytty ja pyritään huomioimaan kansainvälisiä sopimuksia esimerkiksi siviilien kohtelussa. Venäjän ”sankariarmeija” toimii edelleen historiallisilla toimintatavoillaan.

Toisen maailmansodan aikana venäläiset partisaanit tappoivat Suomen Lapissa syrjäkylissä yli sata naista, lasta, vanhusta ja maantieväijytyksestä yhden piispan sekä muita samassa bussissa olleita siviilejä. Nämä tuhotyöt raportointiin sotilastukikohtien hävityksenä. Kaipa tekijät tunsivat itsensä suuriksi sankareiksi, kun juhlapäivinä istuivat univormuissaan ja prenikoissaan arvovieraina.

Julmuudet hoidellaan kaunistelulla ja valehtelulla. Tähän on pitkät perinteet. Kuten Martti J. Kari kertoo esitelmässään KGB:n edeltäjä Tšeka perusti jo 1920-luvulla toimiston, jonka tehtävänä oli disinformaation eli valheiden ja puolitotuuksien levittäminen. Hommaa on harjoiteltu sata vuotta ja hyvin sujuu. Parhaiten on tällä hetkellä onnistuttu Venäjän sisällä, jossa kaikki tiedonvälitys on tiukassa kontrollissa ja ihmiset on jopa saatu ilmiantamaan toisiaan vääristä mielipiteistä – lähes Stalinin ajan malliin. Kohta kai alkaa taas saada palkaksi ilmiannosta uhrin asunnon ja omaisuuden. Iso osa venäläisistä ihmisistä on ilmeiseti henkisesti äärimmäisen laiskoja, on helppoa ja mukavaa omaksua ylhäältä propagoidut valheet. Näin ei joudu miettimään hankalia omantunnon kysymyksiä.

Tuntuu oudolta, että maassa, jossa ei luoteta mihinkään, uskotaan kuitenkin mitä tahansa , kun se tulee viralliselta taholta ja toistetaan uudestaan ja uudestaan. Venäläisillä ja ukrainalaisilla on niin paljon yhteyksiä ja sukulaisuuksia, että olisi helppoa selvittää asioiden oikea tila. On käynyt mielessä, että kuinka Venäjän historiassa on vaikuttanut se, kun lähes tuhat vuotta oma-aloitteisemmat, itsenäisimmät ja tarmokkaimmat ihmiset on nujerrettu henkisesti, tapettu tai lähetetty gulakeihin ”vankileirien saaristoon”. Kun tämä ”jalostus” on jatkunut sukupolvesta toiseen, joku vaikutus sillä täytyy olla. Alistuvimmat, nöyrimmät, lipevimmät ja ne, jotka ovat valmiita kavaltamaan muita, ovat pärjänneet parhaiten.

Osa Venäjän kansalle syötettyä tarinaa on natsihöpötys, jolla on vahva historiallinen tunnesisältö. Vanha sanonta kertoo, että jos se kävelee kuin ankka, kaakattaa kuin ankka ja näyttää ankalta, se on ankka. Toisin sanoen, jos se puhuu kuin natsi ihmisten alempiarvoisuudesta ja tuhoamisesta, näyttää natsilta ja toimii ja kävelee käsi heiluen kuin natsi, se on natsi. Kaikki tämä täsmää Kremlin johtoon, sieltä ne todelliset natsit löytyvät. Jokaisessa maassa on jokunen poliittisesti äärilaidan kulkija, mutta ei niitä Ukrainassa ole suhteessa sen enempää kuin muissakaan maissa. Ukrainassa venäläiset pommittivat hengiltä muun muassa 90-vuotiaan henkilön, joka oli selvinnyt Hitlerin keskitysleiriltä. Toisen 97-vuotiaan vanhuksen koti pommitettiin hajalle, mies oli aikoinaan taistellut puna-armeijassa oikeita natseja vastaan.

Nyt me suomalaisetkin siis olemme ruotsalaisen lastenkirjailijan ohella natseja, kun emme halua alistua suurvallan määrättäväksi ja yritämme parantaa turvallisuuttamme.  Kun 1990-luvulla Venäjän Karjalassa elettiin kovassa puutteessa, suomalaiset vapaaehtoiset keräsivät monenlaisia  avustustarvikkeita ja veivät niitä tarvitseville. Venäläiset rajavartiat haittasivat ja kiusasivat parhaansa mukaan tätä toimintaa. Selvää natseiluahan tällainen avustusten pyyteetön vienti tarvitseville oli. Jostain syystä Neuvostoliitto ei pystynyt pitämään huolta syrjäseutujen asukkaistaan.

Kari Alenius Oulun yliopistosta toteaa: ”Yksinvaltius, käsitys Venäjästä oikeanlaisen kristillisyyden puolustajana ja oman kulttuurin ylivertaisuus muihin verrattuna ovat Venäjällä vuosisatojen aikana muodostuneet käsitykset, joiden valossa Venäjä näkee itsensä. Venäjä katsoo, että sillä on moraalinen oikeus määrätä paitsi oman kansansa asioista, myös määrittää muiden maiden rooli suhteessa itseensä.

Venäjä ajattelee hyvin epäluuloisesti ja jakaa maailman kahteen leiriin, vihollisiin ja vasalleihin. Suomi ei ole vielä riittävästi Venäjän kontrollissa, vaan sen pitäisi olla Venäjän alistettavissa ja palvelemassa Venäjän intressejä.”

Neuvostoliiton aikana Suomen kanssa ystävyysliturgia kuului asiaan. Radio ja televisio työnsivät ohjelmaa ystävällisestä Neuvostoliitosta ja kolhoosin parhaista lypsäjistä niin suurella paatoksella, että se oli kuin hupiohjelmaa, parodiaa. Suurin osa kansaa tajusi pelin hengen ja toivoi vain saavansa elää rauhassa. Toisin asioita katsoviakin oli, SKP:n vähemmistö toimi Moskovan etäispäätteenä ja toivoi vallankumousta sekä järjesteli laittomia lakkoja. Taistolaisten lehdessä ”Tiedonantaja” toisteltiin Moskovan näkemyksiä. Eri puolueiden poliitikot ottivat kaikessa naapurin mielipiteen huomioon – ja joskus neuvostoliittolaisten hämmästykseksi suorastaan yrittivät arvata etukäteen, kuinka voisi parhaiten miellyttää naapuria. Kauppaa ja suhteita säädeltiin Moskovasta sen mukaan, miten Kremlin ohjeet otettiin Suomessa huomioon. Jos tilanne vaati, järjestettiin ”yöpakkasia”, noottikriisi tai kauppaneuvottelut jumittuivat. Tietyt poliitikot olivat kovassa kurssissa ja toiset poliittisessa pannassa, ehdottomasti hallituskuvioiden ulkopuolelle tuomittuna.

Kremlissä ymmärretään hyvin, että Nato on puolustusliitto. Naton hyökkäys johonkin vaatisi 30 maan yksimielisen päätöksen, joka on täydellinen mahdottomuus ja täysin älytön ajatus muutenkin. Nato Venäjän rajoilla on rajoite toimia ja alistaa naapurimaita, mikä tavoite kuuluu Venäjän ikiaikaiseen ajatteluun. Venäjän suurvalta-ajattelu tuskin tulevaisuudessa miksikään muuttuu ja se todennäköisesti pyrkii tulevaisuudessakin saamaan suurvalta-aseman. Paasikivimäinen tosiasioiden tunnustaminen ei onnistu Venäjällä. Seuraava lainaus on verkkouutisista 12.5.2022:

Johns Hopkinsin ja Cardiffin yliopistojen kansainvälisten suhteiden venäläissyntyisellä professorilla, Sergey Radchenkolla, on selvä käsitys siitä, mitä Venäjän tulee kokea, ja että se hyötyisi siitä myös itsekin.

”– Odotan innolla Venäjän täydellistä tappiota Ukrainassa. Se ei tule helpolla, ja edelleen on olemassa sisäsyntyinen riski vaaralliseen eskalaatioon, mutta on silti joitain aiemmin mainitsemattomia hyötyjä, jotka eivät vähiten hyödyttäisi Venäjää itsestään.—– Toivon, että kaikki kiihkoisänmaallisuus, kaikki ylimielisyys, kaikki typerät harhakuvitelmat katoavat nyt tyhjiöön. Venäjä on köyhä, korruptoitunut ja autoritaarinen. Ja se on aidosti huono kaikessa. Se tulee Ukrainan voittamaksi. Riemuisaa. Ehkä tästä seuraa jotakin hyvää, mutta ensin Venäjän tulee hyväksyä, mitä se on, eikä mitä se on aina esittänyt olevansa. Toivottavasti Venäjä nyt hylkäisi suurvaltakuvitelmansa ja myöntäisi valtakunnan todellisen tilan.”

On tietenkin selvää, että jo lapsesta asti päähän taottu luulo, että isänmaa on jotain suurta ja erityistä, ei vähällä muutu. On kova pala ymmärtää ja myöntää, että elää harhaisessa, sairaassa, valheen varaan rakennetussa yhteiskunnassa. Neuvostoliiton romahdus on pantu Gorbatsovin syyksi, useimmilta on jäänyt ymmärtämättä, että itse järjestelmä sortui omiin virheisiinsä, koko yhteiskunnan surkeaan tilaan, korruptioon ja toimimattomuuteen. Presidentti Niinistö on löytänyt oikeat sanat kommenteissaan, klassikoksi jää se, että ”naamiot on riisuttu ja vain sodan kylmät kasvot näkyvät.” Ja tänään 12.5.2022, että ”me emme uhkaa ketään, Moskovassa pitäisi katsoa peiliin.”