Kopiomurhaaja Turkista?

Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen

Useimpien murhien syynä on koston tai taloudellisen hyödyn tavoittelu. Jokainen murha on tragedia, mutta murhat, sarja- ja joukkomurhat ovat erityisen tuomittavia. Näiltä murhilta puuttuu tavallisesti selkeä motiivi ja vaikka tuo motiivi olisi toteuttajan korvien välistä, tämän ajatusmaailmasta, jollain tavalla löydettävissäkin ei murhalle ole olemassa minkäänlaista oikeutusta. Myös oikeustoimena, siis tuomiona jostain rikoksesta, murhan (teloituksen) oikeutus tulee pois sulkea kaikissa yhteisöissä ja yhteyksissä. Monille pahantekijöille, murhaajille ja varsinkin joukkomurhaajille mahdollinen teloitus on tuomiona mielestäni liian kevyt ja nopeakestoinen.

Ovatko murhaajat mielisairaita? Eivät välttämättä. Itse asiassa monet tappajat historiamme saatossa eivät edes täytä ”hulluuden kriteerejä”. Psykologian ala eri puolilla maailmaa on kamppaillut jo pidemmän aikaa luodakseen jonkinlaisen psykologisen mallin, joka selittäisi kaikki nämä teot. Miksi? Aivan turhaa kamppailua sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi, murhien ennalta ehkäisy ei tule koskaan täysin onnistumaan eivätkä tehdyt saati keksityt määritelmät tai mallit erilaisten tutkimustenkaan perusteella kykene vastaamaan kysymykseen – miksi murhataan. Parhaimmillaankin tutkinnassa tai pohdinnassa olevat mallit tuottaisivat vain valistuneita arvauksia joiden jalkauttamisesta käytännön toimiksi ei koituisi, kun ylimääräistä työtä ja kustannuksia sekä lisää niitä valistuneita arvauksia.

Kuka on aidosti päässyt esimerkiksi Putinin pään sisään? Miksi Ukrainan kansa tulee tämän mielestä tuhota ja näiden historia sekä kulttuuri lakaista maan alle? Löytyisikö aiheesta vaikkapa psykologista mallia vai onko kyseessä vain se vanhanaikainen hullun vallan halu? Voisiko Putin saada ukrainalaiset tuhottuaan koko muun maailman unohtamaan historian ja hyväksymään tulevaisuuden ilman yhtä kansakuntaa tai maata? Putin on murhaaja, joukkomurhaaja ja häntä tulee käsitellä, kuten joukkomurhaajia käsitellään. Otetaan kiinni, annetaan tuomio ja pidetään mahdollisimman pitkään hengissä, vaikkapa Punaisella torilla jalkapuussa, normaalien ihmisten pällisteltävänä. Samaa toimenpidettä suosittelen myös kyseisen herran koko esikunnalle, sillä venäläinen kulttuuri ei muutoin tule muuttumaan – jos sittenkään. Jos kerran elellään ”keisarikunnan aikakaudella” mielihalujen ja muiden tekojen osalta, niin eletään sitten tuomioidenkin suhteen, pois lukien ne teloitukset. Tuo ”pirullisen pitkä” jalkapuu on muuten toteutettavissa Venäjän omista luonnonvaroista ekologisin menetelmin – veistäen.

Putin on saanut muutamassa kuukaudessa paljon näkyvää vahinkoa aikaan ja lisää on tulossa. Valitettavasti se toistaiseksi näkymätön osuus koskettaa suhteellisen suoraan omaa isänmaatamme Suomea. Olemme toki jo saaneetkin pieniä viitteitä tulevasta NATO-hakemuksemme yhteydessä. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan oivalsi Suomen ja Ruotsin hakiessa NATOn jäseneksi oman mahdollisuutensa. Hän ymmärsi ottaa Putinin esikuvakseen. Varsinainen älynväläys! Erdogan pyrkinee saavuttamaan ”kuolemattomuutensa” ja taivaspaikkansa tuhannen neitsyen sekä hedelmäboolin kera perinteisenä kopiomurhaajana, hyödyntäen uusimpia työkalujaan Suomea ja Ruotsia. Välineenä hän käyttää tuota diktaattoreille tunnusomaista menettelytapaa – kiristystä, hieman uhkailuillaan sävyttäen. Sehän on varsin tavanomainen toimintamalli muissakin korruptoituneissa kehitysmaissa ja diktatuureissa.

Eipä ole osmani ensimmäistä kertaa ”pappia kyydissä”, mutta kuten tavallista, koska hommat jäivät aiemmin puolitiehen niin nyt olisi Venäjän antaman mallin mukaan Turkinkin hyvä jatkaa – kansanmurhia. Eipä tuo pikku sotaoperaatiokaan näyttäisi tässä hetkessä niin pahalta, kun Venäjästä on ehditty leipoa Turkkia suurempi roisto muun maailman silmissä. Aika olisi Erdoganin mielestä juuri nyt varsin otollinen ”terroristien likvidointiin”. Valitettavasti tuon uudemman kansanmurhan toteutukseen kuitenkin tarvittaisiin Turkissa nykyistä enemmän uudenaikaisempia aseita ja lisää ammuksia, mutta kun eivät kumppanit niitä aiempien väärinkäytösten ja ”väärinkäsitysten” sekä vähäisen maailman rauhankin järkyttämisen vuoksi Turkille oikein tahdo myydä.

Muu maailma vielä muistaa, että Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan 2019 (koodinimi ”Operaatio rauhanlähde”) oli Turkin ikioma sotilasoperaatio Syyriassa lokakuussa 2019. Operaatiohan tähtäsi kurdikapinallisia vastaan suunnatun turvavyöhykkeen perustamiseen Pohjois-Syyriaan. Tarkoitus oli myös perustaa Syyriasta Turkkiin tulleille pakolaisille oleskelualue – reservaatti ilman ihmisoikeuksia. Turkki uskalsi aloittaa hyökkäyksen, kun Yhdysvallat veti joukkonsa pois Pohjois-Syyriasta. Yhdysvallat veti käytännössä kaikki joukkonsa pois 14. lokakuuta. Kun Yhdysvallat vaati Turkkia lopettamaan hyökkäyksensä, Erdogan ilmoitti, ettei maa lopeta hyökkäystään ennen kuin turvavyöhyke on perustettu. Yhtä määrätietoinen mies, kun Putinkin. ”Voidaan harkita sitten, kun olemme omasta mielestämme valmiit”. Yhtä päteviä diplomaatteja siis kumpikin.

Sotapropagandan mukaan lokakuun 16. päivään mennessä 30 000 kurdisiviiliä oli paennut, ja 70 siviiliä kuollut. Näihin lukuihin tulee toki suhtautua samalla varauksella, kun Ukrainankin sodan uhreihin, sillä sodan kullakin osapuolella on aina vain oma totuutensa. Yhdysvallat ja muut ulkovallat neuvottelivat 17. lokakuuta viiden päivän tulitauon, jonka tarkoitus oli Turkin mukaan antaa ”terroristijärjestölle aikaa poistua turva-alueelta”. Tulitaukoa tietysti rikottiin, sillä näiden kansojen kulttuurille on ns. sanan tai sovitun pitäminen toistaiseksi täysin vierasta….ehkä seuraavan 2000 vuoden aikana tilanne kehittyy jo parempaan suuntaan. Turkki jatkoi sotatoimia, eivätkä kurdijoukot vetäytyneet sovitusti. Syyrian armeijan yksiköitä saapui lisää kurdialueelle. Venäjän ja Turkin välillä sovittiin mm. yhteisistä partioista, jotka varmistaisivat kurditaistelijoiden vetäytymisen. Kurdijoukot vetäytyivätkin pois n. 30 km rajavyöhykkeeltä.

Turkki ja Venäjä saivat tuolloin haluamansa ja yhteistyö Venäjän kanssa näyttää Turkin Nato-jäsenyydestä ja Venäjän työn alla olevasta, Ukrainalaisten kansanmurhasta huolimatta jatkuvan aktiivisesti. Turkin tavoitteena lienee erikseen määrittelemättömät jatkotoimet aiemmin aloitetuilla sotatoimialueilla ja ”terrorismin” kitkeminen, Turkissa jo vuosituhansien saatossa kehitetyin menetelmin. Koska suurin este Turkin uusimpien sotatoimien, kansanmurhan jatkamiselle Syyriassa on USA, niin Erdogan päätti vedellä tällä kertaa naruja pohjolan kustannuksella. Lopputulosta vielä odottelemme, mutta pari suhteellisen varmaa vaihtoehtoa lienee selvillä. Joko Erdogan tekee Suomen ja Ruotsin osalta äkkikäännöksen saatuaan jostain muualta, omasta näkökulmastaan, Venäjän antamaa tarjousta (Suomi ja Ruotsi – ei Natoon!) paremman diilin tai sitten nykyinen tilanne vain venyy ja venyy…. johonkin asti. Valitettavasti reilu parinkymmenen valtion Turkin suurlähettiläiden vaihtaminen näyttää kallistavan vaihtoehdon tuohon Nato prosessimme venymisen puolelle. Ehkä Putinin olisi strategisessa mielessä kuitenkin kannattanut hyökätä ensin Suomeen ja vasta sitten Ukrainaan? Olisi ainakin Ukrainan kansa saanut olla hieman pidempään rauhassa, kun venäläiset olisivat kokeneet ns. Déjà-vu ilmiön Suomen rajalla menneiltä vuosikymmeniltä.

Tavallisesti rikoksen, turkkilaisenkin sellaisen, esikuvana kopiomurhaajalla on aikaisempi, usein voimakkaasti julkisuudessa esitetty todellinen tai fiktiivinen rikos. Erdoganilla se oli todellinen. Katsotaan saako maailma miehen pysäytettyä vai pysäyttääkö mies Suomen ja Ruotsin puolustusliittohaaveet. Sitä odotellessa voimme jättää rahoittamatta kummankin kylän sotilaallisia toimia – jäämällä kotiin. Helppoa eikö totta.

Lähteet: Wikipedia, iltapäivälehdistö, people.howstuffworks.com