HITLER YKSITYISELÄMÄSSÄ

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Hitleristä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Yksityissihteeri Christa Schroeder eli kaksitoista vuotta  yötä päivää Hitlerin lähipiirissä – lähes loppuun asti. Tässä jutussa ei ole tarkoitus vähimmässäkään määrin ihannoida veristä diktaattoria, vaan ajatus on yrittää ymmärtää, minkälaiset tekijät ja luonteenpiirteet nostavat diktaattorit valtaan.

Christa Schroederin haastattelujen pohjalta Hitlerin persoona oli niin vaihteleva ja moniulotteinen, että sitä ei voi kuvata yhdellä lauseella. Ennen kaikkea hänellä oli valtava tahdonvoima, aina taipumattomuuteen ja härkäpäisyyteen asti. Tämä näkyi kiihtyneiden ihmismassojen edessä esiintyvälle kansanpuhujalle, järkähtämättömälle, voimakkaalle ja nopeasti toimivalle kostajalle, joka raivoaa mielettömästi ja murtaa kaikki esteet tieltään.

Hänellä oli toinenkin arvokas ominaisuus, hämmästyttävä muisti. Nuorena Wienissä asuessaan hän sitkeällä itseopiskelulla hankki laajan, mutta pintapuolisen sivistyksen. Hän omaksui hyvin erilaisia ja laajoja tietoja asioista, jotka häntä kiinnostivat. Hitlerin älykkyyttä ei ole syytä epäillä. Hän oli myös synnynnäinen näyttelijä. Neuvokkuus ja määrätietoisuus olivat ehkä niitä ominaisuuksia, jotka parhaiten varmaan selittävät hänen menestystään. Päästäkseen päämääräänsä hän nokkelasti ja järjestelmällisesti käytti valheita, teeskentelyä ja hämäystä. Pitkän aikaa hän yksin määräsi, mitä valtakunnassa tapahtui. Hän oli kaikessa laskelmoiva ja ovela ja tietoinen omasta mahdistaan kuolemaansa asti. Ahkerasti harjoittelemalla hän vielä kehitti näyttelijän ja suggestiivisia manipuloijan kykyjään. Hän pakottautui esiintymään yksinkertaisena ja luonnollisena, koska tiesi, että siten voi vaikuttaa tehokkaammin.

Tiedetään hyvin millaisen innostuksen ja hysterian Hitlerin läsnäolo ja puheet herättivät kansanjoukoissa. Hänen matkustaessaan autolla tai junalla henkivartijoilla oli kova työ työntäessään ihmismassoja kauemmas. Ihmisiä kuoli joutuessaan tungoksessa raiteille ja junan alle. Myöhemmin matkoja alettiin tehdä salassa, osittain myös attentaattien pelossa.

Kun Hitler saneli puheensa hän aloitti rauhallisella äänellä. Kun hän pääsi vauhtiin lauseet seurasivat toisiaan nopeassa tahdissa, ryöppyämällä, samalla kun edestakaisen kävelyn vauhti kiihtyi. Puheen korostus ja nopeus vaihtelivat. Hän saneli puheensa tarkalleen sellaisina kuin ne myöhemmin piti, kaikkine hurjine vihanpurkauksineen. Kun hän alkoi puhua bolševismistä, ääni kohosi raivokkaaksi ja kasvot muuttuivat tulipunaisiksi. Hitlerin näkö heikkeni vuosien kuluessa melkoisesti. Hän tahtoi välttää näyttäytymästä yleisölle silmälaseja käyttävänä ja valmistutti kirjoituskoneita, joissa oli 12 milliä korkeat kirjaimet.

Maalaus ja piirustus olivat Hitlerin mieliharrastus. Kiireisinäkin aikoina hänellä oli luonnosvihko käden ulottuvilla. Mielenkiintoinen ajatus, että kanaalin toisella puolella Winston Churchill oli myös innokas maalari… Modernia taidetta Hitler inhosi. Vertailun vuoksi: Kun 1970-luvulla Brežnevin aikana  Moskovassa taiteilijat pystyttivät omavaltaisesti modernia taidetta johonkin kaupungin puistoon, paikalle määrättiin palokunta ruiskuttamaan niin taulut kuin taiteilijat. Nuoret, hyvin aivopestyt taistolaiset prosessimiehet eteenilaitoksella, Nesteen jalostamolla, kuittasivat asian toteamalla: ”Meneppä ripustamaan tauluja Porvoon puistoon, niin näet mitä tapahtuu!”

Rakennustaide oli Hitlerin intohimo. Hän oli lukenut paljon alan ammattikirjallisuutta ja oli tarkoin perillä kaikista aikakausista. Hän osasi ulkoa maailman tärkeimmien rakennusten mitat ja pohjapiirrokset. Sodan jälkeen hän aikoi toteuttaa Hampurin ja Berliinin kohdalla ennenkuulumattomat suunnitelmat: ”Olen tekevä Berliinistä maailman kauneimman kaupungin.” Vielä maaliskuussa 1945 Hitler saattoi tutkia pitkään Linzin kaupungin puusta tehtyä mallia. Malli kuvasi kaupungin suunniteltua jälleenrakennusta ja laajentamista.

Musiikki, teatteri ja elokuvat eivät kiinnostaneet häntä yhtä paljon kuin arkkitehtuuri. Suuri rakkaus oli kuitenkin Richard Wagner, joka hänen mielestään oli musiikin hengen välityksellä herättänyt uudelleen eloon saksalaisen kulttuurin. Wagnerin oopperoita Hitler oli kuullut 140 kertaa. Syvimmän vaikutuksen häneen teki ”Nibelungin sormus” ja ”Jumalten tuho”. Hitlerin mielestä vain Beethovenilla, Brucknerilla ja joillain harvoilla  muilla oli arvoa. Hitler piti itseään erikoisen musikaalisena. Kun hän kerran vihelsi erästä sävelmää ja Eva Braun huomautti, että hän vihelsi väärin, hän vastasi suuttuneena: ”Minä en vihellä väärin, vaan säveltjä on tehnyt virheen.”

Hitler ihaili vilpittömästi suuria näyttelijättäriä ja tanssijattaria. Ensi- illoissa ja syntymäpäivinä hän muisti heitä arvokkailla lahjoilla. Sodan aikana hänestä oli hauskaa lähettää heille kahvi- ja elintarvikepaketteja ja iloitsi kiitoskirjeistä, jotka luki tarkoin.

Hitler sanoi: ”Minulla ei ole aikaa sairastaa.” Hän työskenteli kuumeisesti ja vaati muilta samaa kuin itseltään. Kaikki viisivuotissuunnitelmat, jälleenvarustautuinen, sotaretket ja kaikki operaatiot toteutettiin vauhdilla, jota monien oli mahdoton käsittää. Saksassa oli totuttu työskentelemään rauhallisesti ja maltillisesti, nyt toimittiin kuin hullujenhuoneesa, kuumeisella kiirellä. Kokoukset, joissa Hitler johti puhetta ja harrasti pitkiä yksinpuheluja, saattoivat jatkua koko yön

Elämänsä loppupuolella Hitler oli sekä psyykkisesti että fyysisesti ihmisraunio. Ensimmäisinä vallassaolon vuosina hän ei tarvinnut erikoislääkäreitä sisätautiensa tähden. Hänellä oli jo kauan ollut vatsa- ja suolistovaivoja ja ne pahenivat vuosien myötä. Vuodesta 1931 lähtien Hitler söi vain kasvissruokaa. Lääkäreille hän oli äärimmäisen vaikea potilas ja loi paineita epäluuloisella suhtautumisellaan. Työtaakka ja huolet sodanaikaisista vastoinkäymisistä jäytivät Hitlerin terveyttä. Talvesta 1941-1942 tohtori Morel oli koko ajan käytettävissä. Voimakkaita mielenliikutuksia seurasivat aina tuskalliset vatsavaivat. Morel antoi päivittäin ruiskeita, joiden kertoi sisältävän rypälesokeria, vitamiineja ja hormooneita. Lisäksi än antoi pillereitä, joiden koostumusta kukaan ei tiennyt, mutta ne auttoivat kiputiloissa.

Hitlerin ruumiillinen rappeutuminen kiihtyi vuodesta 1944 alkaen. Oikean jalan ja vasemman käden lakkaamaton vapina pahenivat. Huikean muistinsa avulla hän sai hajamielisen tohtori Morellin joskus epävarmaksi keskustellessaan eri lääkeaineiden vaikutuksesta. Tämä lisäsi Hitlerin epäluuloisuutta entisestään. Vainoharhaisuus yleensä varmaan esti älyn ja arvostelukyvyn selväjärkisen käytön ja johti kohtalokkaisiin erehdyksiin. Hän myös pelkäsi sairauksia vähintään yhtä paljon kuin attentaattia. Jos joku alainen oli sairaana, häntä kiellettiin jyrkästi tulemasta lähelle Hitleriä. Hitler ei ymmärtänyt, että epänormaalit elintavat, liika työskentely, liian vähäinen uni ja yövalvomiset, epäsäännöllinen ruokailu ja voimakkaat unilääkkeet raunioittivat hänen terveyttään. Muuten hän eli spartalaisesti. Hän ei juonut alkoholia, kahvia eikä oikeaa teetä.

Hitlerin vaatevarasto oli vaatimaton. Muoti ei merkinnyt hänelle mitään. Hän vaati ainoastaan, että kengät eivät puristaneet ja puvut olivat väljiä. Takkien hihat piti tehdä avariksi, jotta ne eivät haitanneet suuria eleitä puhuessa. Pukujen sovittaminen oli hänelle äärimmäisen vastenmielistä. Pukuja tehtiin aina useita kerralla. Viimeisinä vuosina asuun kuului ruma ja sopimaton tuulikangastakki sekä harmaa univormulakki, jossa oli musta, liian iso lippa.

Hitler nukkui aina suljettujen ja lukittujen ovien takana. Palvelija koputti aina määrättyyn aikaan – tavallisesti klo 11 ja huusi: ”Hyvää huomenta, Führerini, on aika nousta.“ Samalla hän pani lehdet ja postin oven eteen. Palvelija ei nähnyt Hitleriä koskaan riisutuneena tai puolipukeissa. Kuten muistetaan, kun liittoutuneiden maihinnousi Normadiaan 1944 oli alkanut ja oli kriittisessä vaiheessa, Hitleriä ei uskallettu herättää ja vastatoimien aloittaminen – muunmuassa panssarivoimien käyttö – viivästyi ehkä ratkaisevasti. Nyt voi sanoa, että pienestä ovat joskus  suuret asiat  kiinni.

Henkilökunta kyseli usein Hitleriltä, miksei hän mennyt naimisiin. Mitään tarkkaa vastausta hän ei antanut, mutta sanoi joskus, että avioliitto olisi hänen henkistä työtään häiritsevä tekijä. Hän sanoi: “Valtiomies voi omistautua kansalleen kokonaan vain, jos hän hän käyttää kaikki voimansa sen hyväksi ja sitkeän itsepintaisesti kulkee asettamiaan päämääriä kohti.“ Lopulta hän meni naimisiin pitkäaikaisen naisystävänsä Eva Braunin kanssa muutama tunti ennen kuolemaansa. Vaikka Eva Braun oli hyvin hento, vaalea ja tyttömäinen, hänessä oli kuitenkin tarmoa ja tahdonvoimaa. Toimimalla täysin herransa mielen mukaan hän vähitelle varmisti asemansa. Eva Braun teki vuosien varrella kaksi itsemurhayritystä ja nämäkin vahvistivat hänen asemaansa ja vaikutusvaltaansa Hitleriin.

Naiselliselle kauneudelle Hitler oli hyvin herkkä. Hän oli huono ihmistuntija yleensä ja huono naisten tuntija, koska hän itse, joka oli täydellinen näyttelijä, ei erottanut aitoa väärästä. Hän näki naisissa kykyjä ja  kauniita luonteenominaisuuksia, joita heissä ei ollut. Naiset yrittivät tietenkin esittää parhaita puoliaan ja usein Hitler otti heidän teeskentelynsä todesta. Siksi tapahtui myös usein, että hän lähetti nuoria kauniita naisia taidekouluihin ja avusti heitä vuosia rahallisesti, mutta mitään tuloksia tästä ei tullut.

Taisteluvuosina Hitlerille tuotti iloa joulukuusen kynttilöiden sytyttäminen. Hän aivan ilmeisesti kaipasi perheonnen iloja. Kodin todellinen onni oli hänelle tuntematonta. Hänen tyydyttämätön sielunsa ja tukahdutettu luonnollisen ja yksinkertaisen onnen kaipuunsa etsivät alituisesti jotain korvausta. Eristyneisyydessään hän loi unimaailman, jossa uhmasi kaikkia ihmiskunnan jaloimpia tunteita. Tämä sisäinen rauhattomuus muuttui pian tunteettomuudeksi ja moraalittomuudeksi. Lopulta Hitler ei ollut muuta kuin epäinhimillinen yksinvaltainen hirviö.

Hitler pystyi kaikissa tilanteissa täysin säilyttämään malttinsa, paitsi aivan viimeisinä aikoina. Sotarintamilta tuleviin huonoihin uutisiin hän reagoi vain kivettyneellä ilmeellä. Teeskentely, jota hän käytti kaikessa toiminnassaan ja esiintymisessään oli täysin laskelmoitua. Kuten muutkin yksinvaltiaat hän tiesi vanhan totuuden: “ Ylevästä naurettavaan on vain askel.“ Naurettavaksi tulemisen pelko oli melkein sairaalloinen ja selittää monia hänen tapojaan, kuten kiusaantumisen riisuutumisesta toisten nähden. Hän myös pelkäsi, että henkilökunta saattaisi tehdä jonkin erehdyksen, joka vahingoittaisi hänen arvoaan. Nykypäivänä tulee mieleen Kiina, jossa Nalle Puh on epäsuosiossa, koska sattuu muistuttamaan presidentti Xi Jinpingiä.

Stalingradin katastrofi syöksi Hitlerin syvään masennukseen. Hän oli raivoissaan, että Paulus antautui. Samaan aikaan hän alkoi yhä enemmän vältellä apulaisiaan. Hänestä tuli ihmisarka. Kun kenraali Jodl kerran uskalsi väittää vastaan jossakin asiassa, Hitler lakkasi osallistumasta upseerien aterioihin. Hän sulkeutui bunkkeriinsa, söi yksin vain Bormannin lahjoittama schäfer seuranaan. Masennus kesti useita kuukausia. Lopulta yksinäisyys kävi liian raskaaksi ja hän alkoi aterioida sihteeriensä kanssa. Samalla kun Wehrmacht vuoti verta ja kärsi kovia tappioita venäläisten hyökkäyksen johdosta, Hitler puhui lakkaamatta taiteesta ja kirjallisuudesta.

Kun Saksa vuonna 1940 sunnitteli hyökkäysta Ranskaan, Hitler oli joko keksinyt tai ominut suunnitelman hyökätä riskialttiisti Ardennien yli ja näin tehtiin. Kun tämä onnistui ja yllätti ranskalaiset, jotka odottivat hyökkäystä Belgian kautta, huumasi menestys Hitlerin täysin. Sen jälkeen hän johti itse operaatioita, eikä sallinut mitään vastaväitteitä annettuja käskyjä vastaan. Samaan aikaan hänen epäluuloisuutensa useimpia Wehrmachtin korkeita upseereita kohtaan kasvoi suorastaan päähänpinttymäksi. Hitler sanoi eräänä iltana: “ Yleisesikunta on viimeinen salaseura, jonka valitettavasti olen unohtanut hajoittaa.“ Kenraalien maine  teki hänet kateelliseksi ja vihaiseksi. Hitlerin epäluottamus oli niin suuri, että hän sekaantui mitättömiinkin yksityiskohtiin ja vei suurempien yksiköiden johtajilta kaikki itsenäisen toiminnan mahdollisuudet. Itärintaman onnettomat tapahtumat osoittivat täydellisesti, kuinka kohtalokasta Hitlerin menettely oli.

Joukkojen luottamus johtoon väheni vähenemistään. Kenraalien erottamisesta seurasi aina hillitön vihanpurkaus. Tämän lisäksi jotkut erotetut kutsuttiin päämajaan kuulusteluihin ja joskus sotaoikeuteen. Heinäkuussa 1944 tapahtuneen attentaatin jälkeen Hitlerin kenraaleja kohtaan tuntema epäluulo muuttui vihamielisyydeksi. Kasvavissa Waffen- SS – yhdistyksissä Hitler näki yleisesikunnan vastapainon. Hän rohkaisi Himleriä perustamaan yhä uusia SS-divisiooneja ihmisiin kohdistetulla painostuksella.

Hitler menetti vähitelle kokonaan todellisuuden tajunsa. Hän eli vain toiveunelmiensa sumuisessa maailmassa. Äärettömän voimakkaan itseluottamuksen avulla hän vakuutti uskovansa lopulliseen voittoon niin varmasti, että kaikki, jotka kääntyivät hänen puoleensa, alkoivat uskoa ihmeeseen. Hän puhui lakkaamatta uusista aseista, joiden avulla vihollinen ajettaisiin mantereelta. Hän ilmeisesti uskoi todella puheisiinsa.

Marraskuun 9. päivänä 1939 tapahtuneesta attentaatista Hitler selvisi kuin ihmeen kaupalla. Tämän jälkeen hän oli varma “kutsumuksestaan“. Tämä usko levisi myös syvälle kansan laajoihin kerroksiin niin, etteivät edes seuraavien vuosien katkerat tappiot järkyttäneet luottamusta Hitleriin. Vasta onnettoman Venäjän sotaretken lopulla se alkoi horjua. Heinäkuun 1944 attentaatin jälkeen Goebbelsin propaganda hyödynsi täysin tätä pelastumisen ihmettä. Hitler  itse julisti olevansa Saksan vapauttaja.

Muutamia päiviä ennen Hitlerin kuolemaa Göring pyysi adjutantti Albert Bormannilta viimeisten neuvottelujen pöytäkirjaa. Göring korosti vaatimustaan selittämällä, että pöytäkirja on hävitettävä, muuten Saksan kansa saisi kuulla , että kahden vuoden ajan sitä oli hallinnut mielipuoli.

Loppuajatelma: 1600-luvun hollanninjuutalainen filosofi Spinoza on todennut: ”Obediente facit imperantem” eli: Valmius sokeaan kuuliaisuuteen luo tyranneja. Tuohon voisi varmaan lisätä, että myös välinpitämättömyys ja asioihin puuttumattomuus johtavat samaan.

Lähde: Hitlerin yksityissihteeri kertoo, Albert Zoller, Gummerus 20005

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: