Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Vaikka tavarapaljous rasittaa mieltämme me hamstraamme silti, tuotiin esiin tutkijoidenkin toimesta jo ajat sitten. Nykysuomalainen ei edelleenkään halua kohdata hetkeä, jolloin hänen pitää päättää, heittääkö pois laatikollisen lasten vanhoja piirustuksia ja muita aikaansaannoksia tai mitä tulisi tehdä muille jo vuosia käyttämättä jääneille hyväkuntoiseksi luokittelemilleen kodin vimpaimille, räsymatoille tai muulle lähinnä nostalgia-arvoa omaaville roinille. Tavarapaljous rasittaa kuitenkin ihmismieliä. Liika tavara ympärillämme on kuin häiritsevä meteli. Tavaraa siirrellään, käännellään, ostetaan, myydään, vaihdetaan ja varastetaan. Tavarapaljoudella ja hamstraamisella myös työllistämme itseämme, vaikka ”huudamme” jatkuvasti lepoa ja vapautta elämiseemme. Tietoisuutemme aineellisen kulutuksen vähentämisestä on kasvanut jatkuvasti, varsinkin pyrkimystemme luonnon tuhoutumisen estämisen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen yhteydessä. Myös kulutuksen vastaisuus näkyy arvoissamme, ainakin kyselytutkimusten perusteella. Se, mitä ihmiset sitten touhuavat tavarapaljoutensa kanssa tutkimusten ulkopuolella ei välttämättä vastaa tutkijoiden samoilta ihmisiltä saamia vastauksia. Ollakseen vallitsevaan tyyliin hyvä ja luontoarvoja puolustava ihminen, lienee jo pieni valkoinen valhekin hyväksyttyä – ainakin tällaisissa tutkimuksissa. Enhän minä, mutta ne muut…..
Japanilaisen Marie Kondon turhasta tavarasta luopumista helpottava kodin järjestämismenetelmä 2015 upposi ihmisiin, kun häkään. KonMari-menetelmästä ei enää puhuta yhtä paljon kuin hetki sitten eikä se varsinaisesti ole enää muodissakaan. Ei varmasti, koska Kondo itsekin kertoi ”tavallaan luopuneensa” kotinsa jatkuvasta siistimisestä. Hän sanoi taannoin, ettei kolmannen lapsensa syntymän jälkeen ole enää priorisoinut kotinsa pysyvää siistimistä. Sen sijaan hän sanoo tätä nykyä arvostavansa enemmän lastensa kanssa viettämäänsä aikaa. Näin helppoa on ”muodin luojan” vetää muotinsa pois markkinoilta – ilmoitusluontoinen asia näet ja taas tulivat tyhmät höynäytetyiksi. Suomessa kuitenkin tavaran vähentämisestä on jo tullut jonkintasoinen ”hyve”, jota moni vieläkin mielellään kertoo noudattavansa. Lasten kanssa aidosti vietetyn ajan suhteen kansallamme on jatkossakin hieman tekemistä, mutta sitäkin monet yrittävät jo oikein tosissaan…. kunhan kädet vaan saadaan irti älylaitteista.
Mikäli tunnet vielä itsessäsi jonkin tasoista keskeneräisyyttä ja kuitenkin haluat omalta osaltasi oppia vähentämään kulutustasi sekä tavaramäärääsi, niin näitä hyveellisiä nurkkiensa siivoojia voit halutessasi käydä tapaamassa erilaisissa alennusmyynneissä, ”Hulluilla päivillä”, ”Mammuttimarkkinoilla”, Tokmannin ämpärijonossa ja nykyisin myös urheiluväline- ja elektroniikkaliikkeissäkin. He ovat kaikessa viisaudessaan laajentaneet reviiriään ja pesiytyneet kaikkialle yhteiskuntaamme. Helpoimmin tunnistat heidät joko perinteisestä suomalaisesta tuulipuvusta tai sen kansallisesta seuraajasta, huomiovaatetuksesta. Viimeisen ”kokoontumisajonsa”, kristillisen juhlan merkeissä, kyseinen kansanosa on suorittanut Vantaan Tammiston Gigantissa 9.4., jossa he yhdessä juhlistivat Jeesuksen ylösnousemusta.
Tapahtumassa oli mahdollisuus saada aikaan monia muitakin ylösnousemuksia, koska paikalla pääsi syntymään jonkinlainen juhlakaaos. Kristillisen kasvatuksen saaneet pyrkivät niin kiihkeästi saavuttamaan tavoittelemaansa halpaa tavaraa, että risujen ja männynkäpyjen lisäksi jalkoihin jäivät lapset, vanhukset ja kaikki muutkin muita heikommat ja hitaammat. Onneksi tulokseksi jäi vain nippu pahaa mieltä ja muutamia mustelmia. Ylösnousemisia ei onneksemme saatu aikaiseksi sen enempää, mikäli ei lueta mukaan hyllyiltä ylös nostettua kulutuselektroniikkaa. Nyt onkin aivottomilla älyköillämme mahdollisuus mittailla ostostapahtumansa jälkeistä pulssia tai kadonnutta kalorimääräänsä halvalla haltuunsa saamalla älylaitteella. Valitettavasti tuo älylaite ei kuitenkaan kasvata käyttäjänsä älykkyyttä. Tämä istunee kotisohvallaan seuraavia kokoontumisajoja odotellessa. Älykello ranteessa ja sipsipussi kädessä urheilua isosta TV-ruudustaan seuraten.
Tätä on nykyisin suomalaisen lähimmäisenrakkaus ja tietoisuus ihmisarvosta. Kun jossain liikkeessä on alennustavaraa, niin ovien auetessa ihmiset tunkevat toistensa eteen ja moni jää jalkoihin. Kanssaihmisiä työnnetään kumoon jo kaupan etuovelle. Ihmiset eivät enää jonota, vaan tunkevat röyhkeästi toistensa ohi, riippumatta siitä kulkeeko nopein reitti kaupan hyllylle toisten yli, ali tai vieritse. Pääasia, että saa jotain muutaman euron normaalia halvemmalla – kuitenkin vain oletetusti. Käytöstavatkin tuntuvat olevan vain niitä ”muita” varten. Aivotutkijat ovat todenneet, että luopuminen ja minkä tahansa saavutetun edun menettäminen aiheuttavat ihmisen aivoissa suuremman reaktion kuin jonkin uuden saaminen. Olivatko tutkijat kuitenkin väärässä? Kävikö kuitenkin niin, että luopumisesta luovuttiin vain siksi, että se ei enää ole muodissa? Alennusmyynnit ovat muodissa! Tämä lienee luku-, kirjoitus- ja laskutaidottoman kansamme, ei sen kuuluisan ”markkinamiehen” ansiota.
Mullemullemullemulleeikumullemullevaanmulle
Kuluttaminen on ihmisen historiassa hyvin uusi ilmiö. Tavaraa ryhdyttiin valmistamaan laajamittaisesti vasta teollistumisen myötä. Kesti kauan ennen kuin keskiluokka vaurastui. Todellisessa kulutusyhteiskunnassa olemme eläneet vasta muutaman vuosikymmenen. Ikivanhat aivomme eivät ilmeisesti vielä ole virittyneet tavarakulttuuriin. Saavutetuista roinista luopuminen aiheuttaa yhä pelkoa ja ahdistusta. Siispä sota-aika pula-aikanakin lienee vielä vahvasti mielissämme. Nykyisellä innolla suoritettu uuden hamstraaminen ei kuitenkaan perustu mihinkään järkisyyhyn. Kyseessä lienee ennemminkin tavaton halu saada jotain, koska meillä on liikaa aikaa ja jossain määrin liikaa rahaakin. Emme enää joudu tekemään samalla tavalla töitä selviytymisemme eteen, kun historiassamme. Pois lukien tietenkin ne alennusmyynneissä jalkoihin jäävät hitaammat ja heikoimmat. Heidän osaltaan kyseessä lienee aito selviytymistaistelu, siinä ei rahapussinkaan paksuus auta. Jos jäät jalkoihin, niin sitten jäät. Kun ihmisen ei tarvitse enää jatkuvasti saalistaa ja kerätä ruokaansa, hamstraaminen on saanut uuden muodon. Keräämisen kohdetta merkityksellisemmäksi on tullut se, mitä tavara edustaa: ihminen hankkii tavaraa antaakseen itsestään tietynlaisen mielikuvan. Sillä pyritään varmistamaan oma asema hierarkiassa.
Todettakoot lopuksi tälle ympäristöään salaa roskaavalle tuulipuku- ja huomiovaatetuskansallemme, ettei se järki tule tavaran mukana, sait sen sitten kuinka halvalla vaan. Myöskään aivottoman halvan tavaran perässä juoksijan vaatetus saati muu status ei parane älykello ranteessa eikä 100”:n näyttö seinällä. Mikäli seuraava alennusmyyntitapahtuma vie sinua kuitenkin nykyisellä mallilla, niin älä ainakaan tallo kanssaihmisiäsi. Arvostuksesi ei sillä nouse kenenkään silmissä.
Huuhtanen 