Kirjoittanut Tuula Mikkola, toim. Asko U. Huuhtanen
Tammikuussa 2011 pieni joukko ihmisiä kokoontui Damaskoksessa, Syyriassa, näyttämään tukeaan Egyptille ja Tunisialle ns. arabikevään aikana. Arabikevään kuluessa ihmiset eri valtioissa osoittivat mieltään saaden hallituksia neuvottelemaan ja jopa kaataen niitä Tunisian ja Egyptin lisäksi mm. Libyassa, Jemenissä ja Algeriassa. Toki Syyriassakin olisi ollut myös aihetta tyytymättömyyteen – olihan Assadien suku hallinnut diktaattorin ottein jo yli neljäkymmentä vuotta. Monilla kansalaisilla oli muistoja vanhempiensa kohtalosta 70- ja 80-luvulta, jolloin Hafez al-Assad, nykyisen presidentin isä, tapatti tuhansia ihmisiä näiden protestoidessa huonoa hallintoa vastaan. Arviot kuolleista vaihtelevat muutamasta tuhannesta useampaan kymmeneen tuhanteen.
Ensimmäiset vaatimattomat mielenosoitukset tukahdutettiin ankarasti, ihmisiä pahoinpideltiin, vangittiin, kidutettiin, murhattiin. Helmikuussa 2011 viisi 11-16-vuotiasta poikaa spreijasi Daraan lähellä koulunsa seinään ”you are next, doctor” ja ”the people want to bring down the regime”. Seuraavana päivänä pojat pidätettiin. Kun vanhemmat menivät Daran mahtavimman miehen Najibin luo pyytämään anteeksi poikiensa puolesta ja toivomaan näiden vapauttamista, hän totesi vain kylmästi: ”Unohtakaa, että teillä on lapsi. Jos haluatte lapsia heidän tilalleen, lähettäkää vaimonne tänne, me teemme heidät raskaaksi”.
Tämä oli konservatiivisessa ja uskonnollisessa yhteisössä äärimmäinen loukkaus. Tämä oli yksi alkusyy mielenosoituksille Darassa. Muita syitä olivat korruptio, sanavapauden puute ja väkivaltainen hallinto, jota oli jatkunut isältä pojalle. Ihmisten toiveet olivat vaatimattomia: vuosikymmeniä jatkuneen poikkeustilan kumoaminen, sananvapaus, arvokkuutta ihmisten kohtelussa. Ensimmäisissä mielenosoituksissa poliisi ampui umpimähkään kaksi nuorukaista, aseistamatonta. Tästä voi katsoa Syyrian sisällissodan alkaneen maaliskuussa 2011.
Bashar al-Assadin oli aika ottaa diktaattorin käsikirja käyttöön. Valmistautuessaan Syyrian hallitsijan toimeen Bashar al-Assad oli saanut mentoreiltaan nämä ohjeet:
1. Aika on puolellasi, odota kunnes asia hautaantuu. Syyriassa, poiketen Ranskasta ja Amerikasta, ei ole oikeita vaaleja, parlamenttia, eikä yleistä mielipidettä, jonka kanssa kiistellä. Muiden valtioidenjohtajat tulevat ja menevät, nousevat ja kukistuvat, mutta sinä pysyt.
2. Taktikoi, hämää, johda harhaan ja valehtele, mutta käytä voimaa, äärimmäistä voimaa, milloin välttämätöntä. Länsi tulee lopulta ihailemaan kovuuttasi ja periksi antamattomuuttasi. Herakastavat voimakkaita ihmisiä ja voittajia.
3. Varmista, että sinulla on vaikutusvaltaa, valttikortit ja lyö kansaa kun se sattuu. He tulevat lopulta polvillaan ryömien tekemään sopimusta kanssasi.
(Suomennettu kirjasta ”Assad or we burn the country”, kirj. Sam Dagher)
Amerikan presidentti Obama sanoi elokuussa 2011, että ”Assadin pitää astua syrjään”. Samassa kuussa Ranska, Saksa ja Englanti puhuivat jopa Syyrian hallinnon asettamisesta kansainvälisen oikeuden ICC:n tuomittavaksi systemaattisesta hyökkäyksestä siviilejä vastaan. Samana syksynä YK:n turvallisuusneuvosto yritti vaatia väkivallan lopettamista mielenosoittajia kohtaan ja poliittista ratkaisua kriisiin. Venäjä ja Kiina äänestivät ehdotuksen nurin. Vuonna 2012 kesällä Syyriassa oli murhattu jo 13000 ihmistä, ja YK:n päämajassa yritettiin kansainvälisessäkonferenssissa ratkaista Syyrian ongelmaa. Päivän päätteeksi Annan luki yhteisen julkilausuman, jonka mukaan Syyriaan muodostettaisiin hallinto oppositiosta ja nykyisistä hallitsijoista. Se ottaisi presidentintehtävät itselleen, jolloin Assad vähitellen voitaisiin poistaa vallasta.
Tilaisuuden jälkeen Venäjän ja USA:n lehdistötilaisuuksissa sopimusta tulkittiin vastakkaisilla loppupäätelmillä: Venäjän mukaan Assad jäisi valtaan. Heinäkuussa Venäjä ja Kiina estivät vetollaan YK:n turvallisuusjärjestelyt, joilla sopimus Syyrianhallinnon järjestämisestä olisi turvattu. Sopimus haudattiin tämän jälkeen. Elokuussa 2012 Assad alkoi käyttää tynnyripommeja. Liikkui huhuja myös siitä, että Syyria valmistautui kemiallisten aseiden käyttöön. Obaman mukaan kemialliset aseet olisi viiva, jota Syyria ei voinut ylittää, ilman ”vakavia seurauksia”. Länsimaissa keskusteltiin lentokieltoalueesta Pohjois-Syyria päälle. Lopulta Obama vetäytyi hankkeesta, joka epäilyjen mukaan johtui syksyn presidentin vaaleista. Vuoden 2012 lopussa kuolleita oli jo 60000. Vuonna 2014 Assad käytti kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan. Amerikka ja Ranska päättivät ohjusiskusta Syyriaan kriittisiin kohteisiin. Vain muutamaa tuntia ennen iskua Obamaperääntyi suunnitelmasta, eikä sitä toteutettu.
Putinin peli Venäjän palauttamiseksi suureksi peluriksi Lähi-Idässä alkoi täysillä syyskuussa 2015. Putin ei tarvinnut Assadia, mutta Assad tarvitsi häntä epätoivoisesti. Venäjä väitti torjuvansa Isisiä Syyriassa, mutta pommitti kuitenkin kapinallisten alueita pelastaen Assadin vallan. Vuonna 2018 Putin kehui testanneensa yli 200 erilaista asetta Syyriassa.
Vuodet kuluivat, sisällissota jatkui, Syyriassa hallinto tappoi kansaa sirpalepommeilla, kemiallisilla aseillasekä tavanomaisilla aseilla. Ihmisiä vangittiin tuhansittain ja kidutusten jälkeen mestattiin. Sotaan pistivät lusikkansa Isis, Afganistan, Amerikka, Irak, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Qatar ynnä muut. Lukuisat yritykset YK:n turvallisuusneuvostossa Syyrian tapahtumien tuomitsemiseksi epäonnistuivat aina: Venäjä ja Kiina äänestivät aina niitä vastaan. Näin tilanne on jatkunut tähän päivään asti. Syyrian kansasta yli kuusi miljoonaa on maanpaossa, 6,5 miljoonaa Syyrian sisäisinä pakolaisina. 90 prosenttia väestöstä tarvitsee ulkoista apua selviytyäkseen.
Kaupunkeja on raunioina, ihmisten elämä kurjaa ja köyhää. Mutta Assad istuu edelleen palatsissaan. Ja nyt on alkanut käänne: osa valtioista, kuten Turkki ja Saudi-Arabia, haluavat palauttaa suhteet Assadiin ja palauttaa Syyrian Arabiliiton jäseneksi. Mikään teko ei ole niin paha, ettei sitä voi unohtaa!
Tästä päästäänkin toiseen diktaattoriin, toisessa valtiossa: Putiniin. Hän ei surmauta omia kansalaisiaan, vaan naapureita, ystäviä ja sukulaisia Ukrainassa. Eikä pelkästään tapata, vaan johtaa maata, joka raiskaa, kiduttaa, hajottaa, tuhoaa elämisen ehtoja ja yrittää hävittää Ukrainan kansan maan päältä. Jos Assadin teot unohtuvat näin nopeasti, niin entä Putin? Joko maailman johtajat muutaman vuoden päästä tungeksivat Moskovassa, tekevät diilejä Putinin kanssa ja purkavat kauppasaartoja? Onko ihmisten muisti – ja moraali – ehkä näin lyhyt?
Lähteet: Suomennettu kirjasta ”Assad or we burn the country”, kirj. Sam Dagher
Wikipedia
Kotimaa.fi
Huuhtanen 