VIRTAHEPOJA KOTIPIIRISSÄ

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Kun seuraa uutisvirtaa siitä, kuinka paljon Suomessa on ahdistuneita ihmisiä, uupuneita opiskelijoita ja loppuunpalaneita työssäkäypiä, mielenterveysongelmaisia ja niin edelleen, ihmetyttää sijoittumisemme onnellisuusvertailujen kärkeen maailmassa. Kuinkahan kurjaa elämä muissa maissa mahtaa olla? Aikakausilehdet julkaisevat runsaasti elämän ja työelämän ongelmia ja kipukohtia käsitteleviä artikkeleita. Usein mukana on elämänohjeita ja vastauksia lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Myös vastaavaa kirjallisuutta on runsaasti. Terapeutti, kouluttaja ja teologi Tommy Hellsten herätti melkoisesti huomiota vuonna 1991 julkaisemallaan läheisriippuvuutta käsittelevällä kirjallaan ”Virtahepo olohuoneessa”. Sitä on sanottu klassikoksi. Sen jälkeen Hellsten on julkaissut runsaasti uusia kirjoja näihin päiviin asti – lähes kolmekymmentä. Kirjoja on mielenkiintoista lueskella, vaikka itse epäkirkollisena ihmisenä vierastan uskonnollisuuten ja hengellisyyteen viittaavia näkökulmia, jotka joskus nousevat esiin kirjojen pohdinnoissa. Monille ehkä kuitenkin hyödyllisiä asioita. Tuon esiin erilaisia Tommy Helstenin ajatuksia, jotka itsestäni tuntuvat hyviltä ja lisään joukkoon omiani – tai omiksi luulemiani. Jos tulkitsen jotain väärin, täytyy nöyrästi todeta, että ei oma kapasiteetti riittänyt…

Lähiyhteisöä ihmisen ympäriltä puretaan kaiken aikaa, tämä on jatkunut jo kauan. Ei enää juuri löydy kyliä, joissa olisi toimiva, välittävä yhteisö ja yhteenkuuluvuuden tunne. Myös sukupolvien väliset yhteydet ovat haurastuneet ja satunnaistuneet. Vierailut naapureiden kesken ovat harventuneet. Ennen voitiin pistäytyä ohimennnen, nyt vierailulle pitää varata aika etukäteen. Yhä enemmän on lapsia ja nuoria ilman yhtään ystävää. Valheellinen somemaailma sairaine malleineen lisää nuorten pahaa oloa ja aiheuttaa niin masennusta kuin itsemurhia, tämä näkyy tilastoista. Samaan aikaan puute kouluterveydenhoitajista, psykiatreista ja kaikesta hoitavasta henkilökunnasta pahenee. Bisnesmaailma ja somevaikuttajat syöttävät trendejä ”oikeista” tavaroista, elämyksistä ja kaikesta mitä muka tarvitsemme ollaksemme joku. Tämä kaikki luikertelee osaksi identiteettiä ja pahentaa henkistä tilaa.

Ylivoimakas narsismi on asia, joka on vaikea itse havaita, oli sitten itse narsisti tai narsismin uhri. Narsisti on itsekeskeinen, itserakas, pitää itseään tärkeänä, on huomionkipeä, hänellä on tarve tulla ihailluksi ja hän on kyvytön ottamaan muita huomioon eli ei kykene empatiaaan. Narsistit luulevat olevansa muita parempia ja odottavat muiden kohtelevan heitä ylivertaisesti. Luonnehäiriöinen narsisti kumppanina tai vanhempana saa aikaan tilanteen, josta Tommy Hellsten käyttää vertausta ”virtahepo olohuoneessa”. Eletään talossa, jonka olohuoneessa on virtahepo, mutta kuitenkin teeskennellään kuin mitään virtahepoa ei olisi olemassa. Kanssaihminen sopeutuu virtahevon läsnäoloon tekemällä sen näkymättömäksi. Hänen täytyy siirtää syrjään omat tunteensa ja tarpeensa ja samalla manipuloida oma tapansa nähdä todellisuus. Hän manipuloi omaa näkemystään kodin elämästä siihen määrään, että kyky elää ja nähdä todellisuus häiriintyy. Olemassaolo alkaa rakentua valheelle, epätoden varaan.

Kun kyseessä on narsistinen vanhempi, narsismi on niin voimas ilmiö, että lapselle ei jää mitään mahdollisuutta huomata, että ongelman perussyy on hänen itsensä ulkopuolella. Tilanne alkaa ohjata lapsen koko persoonallisuuden kehitystä vikaan. Kun lapsi kokee tarvitsevansa läheisyyttä tai lohdutusta, tai tuntee olevansa yksinäinen ja hyljätty, hän ei tunnekaan näitä tunteita ja tarpeita vaan häpeää. Tilanteen tunnistaminen on vaikeaa aikuisellekin, lapselle mahdotonta. Lapsi tarvitsisi ehdottamasti apua sen tunnistamiseen, että ongelman perussyy ei ole hänessä itsessään.

Vuosikymmenien töissäkäynnin aikana on kohdannut monenlaisia pomoja ja johtajia. 1960-luvulla sellu- ja paperitehtaissa oli melkoisesti henkilökuntaa rakennus- ja kunnossapitotöissä. Näitä johtivat yleensä työmiesten joukosta valitut pikkupomot. He olivat tavallisesti leppoisia, joviaaleja erittäin tarkalla psykologisella silmällä toimivia henkilöitä ja osasivat kohdella sekalaista seurakuntaa sopivalla tyylillä ja sopivasti tasapainoillen saivat asiat toimimaan. Useimmat kohtaamani puhuivat Savon murteella.

Korkeammissa asemissa olevien ehkä tärkein ominaisuus on hyvä ja terve itsetunto ja kyky kuunnella aidosti toisia. Jos johtaja on traumatisoitunut ja hänen inhimmillinen ja emotionaalinen puolensa on täysin kehittymätön, hänestä tulee usein häikäilemätön siistä syystä, että hänellä on valtava tarve luoda itselleen arvoa ja arvostusta vaikka pelon avulla. Hän ei kykene kohtaamaan toisia ihmisiä vaan käyttää heitä hyväkseen. Ristiriitatilanteissa hänen ratkaisunsa voivat olla nopeita ja äkkipikaisia eli hän ei kestä tilannetta, jossa hänen valtaansa ei nöyrästi taivuta.

Tietoinen ihminen ymmärtää omat rajoituksensa. Niiden ymmärtäminen edellyttää nöyryyttä. Ihminen voi olla muodollisesti hyvin pitkällä vaikka tiedemiehenä, kulttuurihenkilönä tai poliittisena vaikuttajana, mutta tietoisuus edellyttää oman, hänestä keskeneräisyyden kohtaamista. Täytyy olla tietoinen omasta raadollisuudestaan ja vajaavaisuudestaan. Ego, latinaksi minä, ohjaa tietoista toimintaamme ja tasapainottelee vaiston ja järjen välissä. Tiedostavaksi kasvaminen tapahtuu egon tiedostamisen kautta. Senjälkeen näkee itsensä ulkoapäin, eikä samaistu siihen. Tommi Hellstenin sanoin vapaasti siteeraten: ”Se, joka egoa katsoo ulkoapäin, on se, joka minä todella olen. Se on siis todellinen minäni, se, jossa asuu elämän ja oman itseni syvempi ja korkeampi tiedostaminen.”

Itseä ulkopuolisena tarkkaillen voi ehkä havahtua oman egon ”liikakasvuun”. Pidänkö seurassa pitkiä yksinpuheluja antamatta muille tilaa? Olenko aina oikeassa oleva tyyppi ja tyrkytänkö mielipiteitäni muille? Olenko kukkona tunkiolla luontevasti viihtyvä henkilö? Olenko niitä, joka luontevasti toteaa: ”Ettekö tiedä, kuka minä olen?” Tietoiseksi tuleminen voi olla tuskallista, mutta terveellistä ja elämää muuttavaa.

Jokainen ihminen on syntynyt fyysisesti, mutta jotkut eivät ole syntyneet psyykkisesti. Ihminen voi elää olematta itse läsnä elämässään. Hän elää itsensä ulkopuolella, ei omaa elämäänsä, vaan jonkun toisen. Hän toteuttaa ehkä sukunsa perinteitä, vanhempien toiveita. Näin meidän suvussa on ennenkin tehty. Opiskellaan tietynlaiseen ammattiin, kasvatetaan asemaa ja omaisuutta, rakennetaan tietynlaiset kulissit. Ihminen tekee valinnat sen pohjalta, mitä häneltä odotetaan, ei sen mukaan, mitä hän itse haluaisi. Olen kerran kohdannut monin tavoin menestyneen suvun edustajan, isän, jonka poika ei ollut kestänyt suvun odotuksia ja oli päätynyt itsemurhaan. Vaikka tästä asiasta ei puhuttu, näkyi isää piinaava hirvittävä henkinen paine hänen olemuksessaan.

Ihminen vailla omaa identiteettiä ei ole saanut tulla nähdyksi, kuulluksi eikä kohdatuksi omana itsenään. Vanhemmat ovat tukeneet häntä kasvamaan, ei omaksi itsekseen, vaan tietynlaiseksi, jotta hänet hyväksytään. Häntä ei ole rakastettu sellaisenaan itsenään, vaan hän on herkistynyt vaistoamaan, mitä häneltä odotetaan tullaakseen hyväksytyksi. Näin lapsi oppii etsimään itseään itsensä ulkopuolelta sen sijaan, että etsisi itseään sisältään. Ei voi tietää, kuka on, kun ei koskaan ole saanut olla se, mikä on. Koska tämä kaikki tapahtuu ihmisen itse sitä tiedostomatta, hän aikuistuu elämällä itsensä ulkopuolella vailla omaa todellista minuuttaan ja identiteettiä. Tästä seuraa kärsimystä, joka voi johtaa kriisiin, josta syntyminen omaksi itseksi voi alkaa. Ihminen voi löytää oman identiteettinsä, syntyä siksi persoonaksi, joka hän on, ja jota hänen on luontaisesti tarkoitus toteuttaa.

Vanha havainto on, että valta turmelee, ehdoton valta ehdottomasti. Historiasta löytyy monia esimerkkejä, kuinka saavutettu valta on noussut päähän ja sokeuttanut ajattelun. Muistetaan Hitler, Stalin, Mussolini, Mao. He menettivät todellisuudentajunsa, elivät valheessa, joka tuhosi miljoonia ihmisiä. Samaan joukkoon kuuluu myös Putin, joka haluaa päästä historian merkkihenkilöksi ja vääntää historiaa omien harhaisten näkemystensä tueksi ja tuhoaa sekä lukemattomia ihmishenkiä, että oman maansa tulevaisuutta. Nyt, huhtikuussa 2023 on vielä auki, mihin kaikki johtaa ja millä aikataululla.

Kerrotaan, että muinaisesta Roomasta on peräisin latinan kielinen sanonta ”memento mori” – muista kuolevaisuutesi. Voittoisan sotapäällikön korvaan voitto- eli triumfikulkueessa orja kuiski lausetta. Tulee useampikin henkilö mieleen nykymaailmassa, joille vastaava muistutus olisi tarpeen vähintään päivittäin…

Uskonnolliset johtajat voivat sokaistua täydellisesti asemastaan, koska he tuntevat toimivansa Jumalan valtakirjalla. Usein seurauksina on kuolemaa ja turhaa kärsimystä. Juice runoili aikoinaan sattuvasti: ”Jos otat johtajaksi jonkun muun, hänen puolestaan joudut sä tappeluu, jee jee!” Toisinaan on päädytty itsemurhiin. Vuonna 1978 yli 900 ihmistä teki joukkoitsemurhan tai tapettiin Etelä-Amerikan Guyanassa pastori Jonesin lahkon loppunäytöksessä. Viimeisin uutinen on Keniasta, jossa joukko ihmisiä – myös lapsia mukana – on paastonnut itsensä hengiltä johtajansa oppien mukaan.

Maailman lopun profeetat ovat oma lukunsa. Monet ovat ilmoittaneet tietyn päivämäärän, milloin Jeesus tulee ja maailma loppuu. Kun päivämäärä on ylitetty ja mitään ei tapahdu, keksitään joku tekosyy: kävi laskuvirhe tai joku muu asia muuttui korkeimmalla tasolla. Monet kannattajat jatkavat kuitenkin edelleen uskomista johtajaansa. Olisi kai liian kipeää myöntää olleensa itse täydellinen hölmö. Oman järjen käyttö on vaativa laji. Eräänlaista läheisriippuvuutta lienee sekin, että monilla on vahva tarve ripustautua jonkun varmoja mielipiteitä esittävän vanaveteen oman ajattelun sijasta. Viime vuosisadan alkuaikoina Suomessakin oli lahko, joka rakensi arkkia tulevaa vedenpaisumusta varten muistaakseni jossain Pohjois-Pohjanmaan suunnalla. Odotettu vedenpaisumus jäi jostain syystä toteutumatta ennustettuna päivämääränä.

Viihdemaailmassa tai urheilussa nuorena saavutettu menestys voi johtaa todellisuudentajun kadottamiseen. Kun päätyy muiden palvonnan kohteeksi alkaa helposti itsekin uskoa siihen illuusioon, joka oman persoonan ympärille on luotu. Lahjakas ihminen voidaan tuotteistaa jo nuorena ja hän jää vaille omaa elämää. Viipurissa 1925 syntyneen Heimo Haiton elämäntarina on sydäntäsärkevä esimerkki. Hänet erotettiin yhdeksän vuotiaana vanhemmistaan ja hänestä koulutettiin mestarillinen viulisti. Hänellä oli värikäs elämä, johon kuului monia vaiheita, uhkapeliä, alkoholismia, taiteellisia menestymisiä ja irtiottoja, hän muun muassa eli välillä Yhdysvalloissa kulkurina eli junapummina. Hän sai ilmeisesti elämänsä lopulta järjestykseen ja kerrotun mukaan eli lopulta seesteistä ja tasapainoista loppuelämää.

Ruotsalainen palvottu tennistähti Björn Borg lopetti uransa 26 vuotiaana saavutettuaan kaiken. Hän oli maailmankuulu. Elämä täyttyi juhlimisesta ja rahan tekemisestä. Tämä johti romahdukseen ja itsemurhayritykseen. Hän sai kuitenkin elämänsä järjestykseen ja alkoi elää ”tavallista” elämää. Kaikki eivät tässä onnistu ja kuolevat nuorina huumeisiin tai muihin sekoiluihin.

Tietoinenkin ihminen voi jäädä eräänlaiseen tietoisuuden loukkuun. Parisuhteessa hän ei tule ajatelleeksi, että itsessä olisi jotain vikaa, kun näkee paljon vikoja toisessa. Miten tältä voi välttyä? Pysymällä hereillä ja olemalla valppaana sille, että tietoinen ihminen on tietoisuudessaan keskeneräinen. Aina on tiedostamattomia alueita, joiden huomaamiseen tarvitsee toisen apua.

Jos tietoisuus on tehnyt ylpeäksi, se on tehnyt myös sokeaksi. Todelliseen tietoisuuteen kuuluu nöyryys eli jatkuvaa valppautta tiedostaa ego, kun se jostakin ilmestyy. Jos pitää itseään erinomaisen nöyränä ja tietoisena, silloin ego on kaapannut nöyryyden ja muuttanut sen ylpeydeksi. Antiikin ajoilta kerrotaan rikkaasta, joka esiintyi nöyränä risaisessa viitassa ja joku totesi, että nöyryytesi pursuaa jokaisesta viittasi reiästä.

Lähteitä: Kolmas mahdollisuus, Tommy Hellsten, Minerva kustannus 2013: Virtahepo makuuhuoneessa, Tommy Hellsten, Kirjapaja 2021; Riitta Helekoski, Kollega.fi; Wikipedia