Kirjoittanut Kari U. Huuhtanen
Tuotteen elinkaarella tarkoitetaan tuotteen viittä toisistaan erottuvaa vaihetta: kehittyminen, lanseeraus, kasvu, kypsyys ja lasku. Tuon laskun myötä ja jälkeen tuote tavallisesti häviää markkinoilta – sen valmistaminen lopetetaan. Konseptin kehitti saksalainen taloustieteilijä Theodore Levitt, joka julkaisi tuotteen elinkaaren mallin Harvard Business Review ‑lehdessä vuonna 1965. Tämä malli on edelleen käytössä. Tuotteen elinkaari tarkoittaa yksinkertaisesti siis aikaa, joka kuluu tuotteen konseptista siihen, kun se lopulta poistuu markkinoilta. Tuotteen elinkaarta käytetään yrityksissä päätösten tekemiseen ja strategian kehittämiseen kunkin vaiheen aikana. Mikäli vertaamme Suomen ja suomalaisuuden kehittymistä sekä yhteiskunnassamme viime vuosina tapahtuneita muutoksia, voinemme hyvillä mielin todeta olevamme jonkin myyntitilpehöörin lailla elinkaaremme huipulla. Lyhyemmin siis; tästä se alamäki alkaa.
Edellisellä (Marinin) hallituskaudella hallitusyhteistyön päättyminen oli usein lähellä useamman kerran. Erityisesti keskusta ja vihreät ovat ottaneet mittaa toisistaan, välillä myös keskusta ja vasemmistoliitto. Viiden puolueen hallituksessa jokainen joutui tekemään vuorollaan erilaisia myönnytyksiä. Tämä toki on demokraattisessa yhteiskunnassa normaali ilmiö. Yhdessä tuumin kyseinen hallitus kykeni jotenkin keskittymään lähinnä SOME-näkyvyyteen, lisävelan ottamiseen, Nato-asioihin, Koronaan ja Ukrainan tukemiseen tämän sotatilan johdosta. Näissäkin tapauksissa jotkut onnistumiset ovat olleet ennemminkin tuurista, kun johdonmukaisesta ja suunnitelmallisesta toiminnasta kiinni. Uuden (Orpon) hallituskautemme alkajaiseksi olemme julkisuudessa nähneet lähinnä Suomen tilanteen korjaamiseksi laaditun hallitusohjelman ja ministereiden sättimisen sekä luottamuksen puutteen osoittamiseen ja mittauttamiseen eduskunnassa keskittyviä, yhtenäisyyttämme rikkovia toimia. Aiempi hallitus, nykyinen oppositio, näyttää vahvasti jatkavan valitsemallaan tiellä (My Way Or The Highway). Ei nyt, eikä koskaan aiemminkaan näillä ”oman etunsa halaajilla” ole ollut tarkoituksena toimia Suomen tai suomalaisten, vaan ainoastaan omien poliittisten etujensa vuoksi.
Kirjoittelin joskus 2018 Suomi-neidon katoamisen uhkakuvasta ja kyllähän tuolloinen mainintani siitä, että Suomen sekä suomalaisuuden osalta tilanne muuttunee suhteellisen radikaalisti hyvinkin lyhyellä aikajänteellä näyttäisi hyvinkin pitävän paikkansa. Oletin, että suurimpia kysymyksiä kansamme näkökulmasta tulisi olemaan maailman laajuisen ilmiön, kansojen sekoittumisen myötä tapahtuva suomalaisuuden katoaminen. Näinhän ei kuitenkaan missään tapauksessa tilanne näyttäydy enää tällä hetkellä. Siitä osin kiitos uuden hallitusohjelmamme laatijoille. Valitettavasti Suomea ja suomalaisuutta kuitenkin syödään parhaillaan vahvimmin sisältä päin. Poliitikkomme haluavat kovasti ottaa aiempaa kansainvälisempää otetta tekemisiinsä, mutta toteuttavat toimissaan vain niitä yksinkertaisimpia ja kansalaisillemme päällepäin näkyvimpiä sekä vaikutuksiltaan haitallisimpia toimia, kuten yhteistyökyvyttömyyttä, päälle puhumista ja huutamista, vain oman itsensä kuuntelemista, oman ”erinomaisuutensa” korostamista, asioiden ja toisten puheiden tarkoituksellista väärin ymmärtämistä sekä vääristelemistä jne. Lyhyemmin siis; haastavat riitaa, mesovat ja puhuvat p…kaa suut ja silmät täyteen.
Noin puolet kansanedustajistamme (oppositio) ei näyttäisi olevan edelleenkään valmiina työskentelemään hyvinvointi Suomen palauttamiseksi. Pitäisi taas päästä velkavankkureiden ohjaksiin.
Miksihän tätä touhua ja keskustelukulttuuria pitäisi oikein kutsua? Kyse ei missään tapauksessa ole blokkipolitiikasta, cancel-kulttuurista, feminismistä eikä ainakaan konsensuspolitiikasta. Käyttäytymismallille on olemassa hyvin vanha suomalainen termi TYPERYYS!
On tullut ainakin todistettua se, ettei lukenut ja menestynyt ihminen välttämättä ole viisas eikä omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Väitteideni todenperäisyyttä voi tarvittaessa tutkailla vaikka 28.6.2023 järjestetystä SuomiAreenan puheenjohtajatentistä. Tästä tallenteesta on samalla myös havaittavissa toimittajiemmekin laatutason nopea heikkeneminen sekä ns. ”puolueettomien tiedonvälityslaitosten” hyvä ja harras pyrkimys manipuloida kansalaistemme mielipiteitä näköisikseen. Vastaava ilmiöhän on tullut paljon aiemmin näkyväksi myös kolmessa suurimmista julkaisuistamme Ilta-Sanomista, Iltalehdestä ja Helsingin Sanomista. Näillä tuntuu olevan suuremman luokan rekrytointihaasteita. Ehkäpä myös se paljon keskusteltu YLE-rahojen leikkaaminenkin voisi jo olla paikallaan. Nykyrahoituksesta voisi nipistää alkuun vaikkapa 98%:a.
Miten tämä kaikki vaikuttaa Suomeen ja suomalaisuuteen? Pitkittyneisiin ristiriitoihin liittyy tyypillisesti huono, epäasiallinen ja vastuuton työkäyttäytyminen. Tämähän on eduskuntamme työskentelyssä nähtävissä kaikissa, ei vain Mtv:n, tallenteissa. Kansan edustaminen lienee työtä, koska siitä kansanedustajille maksetaan kohtuullinen korvaus menettämästään vapaa-ajasta. Usein normaaleissa työyhteisöissä ristiriita lähtee liikkeelle huonosta tai liian vähäisestä kommunikoinnista. Eduskuntatyöskentelyssä kyse on ennemminkin tarkoituksella vääristetystä kommunikoinnista, jossa kommunikoijat haluavat kuulla vain omaa tai kaltaisensa viestintää. Ilmiö korostuu ja asettuu ennennäkemättömiin sfääreihin aina tiedostusvälineiden läsnä ollessa, koska kansanedustaja innostuu ja haluaa kansalleen esiintyä. Pidettäkööt tätä yhtenä kansanedustajan harvoista inhimillisistä piirteistä. Yhteistyökumppania, jota tässä yhteydessä nimittäisin vastustajaksi, ei kuunnella tai hänen esittämäänsä ei arvosteta lainkaan, koska ”vain minä olen oikeassa”. Ote on, kun ”pohjoisen pojalla” tämän vertaillessa osaamistaan ”etelän mieheen”. Kyseinen malli korostuu ennen kaikkea poliittisesti vasemmalla laidalla liikkuvilla. Nykyisin tähän luetaan myös RKP, Keskusta ja Vihreätkin, sillä he itse ovat itsensä toimillaan vasemmistoon asemoineet.
Tilanteiden monimutkaistumiseen kansanedustuslaitoksessamme vaikuttavat myös jatkuvat olettamukset toisten ajatuksista tai tekemisistä, voimakkaat tunnetilat, tulkinnat ja niistä syntyvät väärinkäsitykset, joita ei ole syystä tai toisesta selvitetty ja käsitelty. Esimerkiksi edellä mainitun vasemmiston edustajille olisi hyvä jossain vaiheessa selvittää, että raha ei kasva puussa tai se ei tule pankin seinästä itsekseen. Samalla olisi hyvä oikaista olettamus siitä, että kansalaisten hyvinvointi ei kasva sohvalla lepäämällä tai diabetestä omalla jääkaapilla hankkimalla samalla, kun postikuski kantaa tukipäätöksiä postilaatikkoon ja Kelan täti siirtää päätöksen mukaisia rahoja pankkitilille. Ihmisen hyvinvointi on aivan eri asioista koostuva kokonaisuus. Työyhteisössä oleminen ja työn tekeminen on yksi osa tätä kokonaisuutta.
Koska selvittämättömät ristiriidat aiheuttavat ikäviä seuraamuksia yksittäisissä työyhteisöissä yksilöille ja organisaatioille, leviävät negatiiviset seuraukset laajemminkin yhteiskuntaamme. Kansa näet ottaa mallia edustajistaan, sillä kansahan ne kansanedustajat on palleilleen äänestänytkin. Kansallekin tulisi siis jossain vaiheessa selvitä, mitä asioita äänestetyt viime kädessä siellä eduskunnassa ajavat? Kovin nopeasti kansalle voi tulla ajatus ”turhaan äänestämisestä”. Kansa turhautuu hyvin nopeasti huonosti asiaansa ajaviin tai huonosti käyttäytyviin edustajiinsa. Viisaimmankin kansanedustajan ajaessa vain omaa asiaansa eikä kansakuntamme ja Suomen etua kansalaiset, siis äänestäjät tuntevat oikeutetusti tulleensa huijatuksi. Äänestäjä passivoituu tai liittyy protestiääniä antavien joukkoon. Tästäkö se yhteiskuntamme paranee? Ei, kuten on nähtävissä – käy kuten Suomelle.
Yhdessä tekemisen ajasta ajoi kehitys ja nykymeininki ohi ajat sitten. Osaamme (ainakin boomerit) vielä lukea, laskea ja kirjoittaa. Olemme siis ajan saatossa kehittyneet ja päässeet elinkaaremme huipulle. Lasku huipulta alkoi osaamisemme heikennyttyä. Ensin lähtivät juuri ne lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen taidot. Yhdessä tekemisen taitoa on vielä jossain määrin olemassa vaikkapa urheiluympyröissä, mutta…… kuinka kauan. Lauloihan se Tenkasen Aarnekin aikoinaan; Antaa mennä taas kun alamäki alkaa……
Lähteet: Market research solutions, yle.fi, mtv.fi, ttk.fi
Huuhtanen 