Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
On arvioitu, että tekoälyn kehitys on nyt suunnilleen samassa vaiheessa kuin internet oli 1990-luvun alussa. Tuon ajan jälkeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet maailmamme ja elämämme perusteellisesti. Perustellusti voi sanoa, että todellinen muutos on vasta nyt alkamassa – eikä sitä pysty pysäyttämään ja tuskin edes hidastamaan. Tämän vuoden (2023) maaliskuussa monet nimekkäät henkilöt, muun muassa koneoppimista kehittänyt Geoffrey Hinton, tekoälypioneeri Yoshua Bengio, Elon Musk ja Yuval Noah Harari, vaativat tekoälyn kehittämisen pysäyttämistä puoleksi vuodeksi, jotta ehdittäisiin laatia jonkinlaiset pelisäännöt kriittisille alueille. Tällä hetkellä tosin Elon Musk on aloittanut oman tekoälyohjelmayhtiön xAI:n kilpailemaan Open AI:n ja ChatGP:n kanssa. Elon Musk on muuten uskomaton persoona, nerokas, rohkea liikemies, joka välillä muistuttaa potkuhousuissaan sekoilevaa ja kiukuttelevaa kakaraa.
Kun tiedetään, millä periaatteilla tai oikeammin ilman moraalisia periaatteita monet maailman valtiot ja niiden johtohenkilöt toimimivat, kehitystyön pysäyttäminen tuskin oli realistinen ajatus. Jossakin kehitetään aina kaikki se, mikä voidaan ja on mahdollista silloin, kun jotain keksintöä voi käyttää omien valtapyrkimysten tukemiseen ja ihmisten alistamiseen/tuhoamiseen. Kaikkia keksintöjä voidaan käyttää hyvään tai pahaan, ja joskus alunperin hyvät tarkoitukset kääntyvät päinvastaisiksi. Alfred Nobelin perustama Nobel-rauhanpalkinto (sekä muita tieteen ja kirjallisuuden palkintoja) jaetaan vuosittain. Nobel muistetaan siitä, että hän kesytti vaarallisen nitroglyseriinin dynamiitiksi, jota on turvallisempaa käsitellä kuin herkästi lähes itsestään räjähtävää nitroglyseriiniä. Olen lukenut, että hän uskoi tämän tehokkaan räjähteen estävän kauhistuttavan tehonsa takia uusia sotia syntymästä. Kuten on nähty, ajatus oli pahasti virheellinen. Pari maailmansotaa on käyty Nobelin aikojen jälkeen – monista pienemmistä sodista puhumattakaan.
Tässä kirjoituksessa ei pohdita sitä, miten tekoälyjärjestelmät muuttavat työelämää tai yhteiskunnan rakennetta, vaikka muutos tulee olemaan valtava. Osa nykyisistä työtehtävistä ja ammateista katoaa, jotain uutta tulee tilalle. Polttavinta on ehkä tarkastella sitä, mitä sotilaallinen puoli tuo automaation, koneoppimisen ja tekoälyn kautta meitä kaikkia uhkaamaan ja miten rikolliset hyödyntävät kehittyvän tekniikan.
Mikko Hyppönen lienee Suomen tunnetuin kansainvälinen tietoturva asiantuntija. Muistaakseni hän viittasi eräässä keskustelussa siihen, mitä voi tapahtua, kun rikolliset alkavat etsiä internetverkon heikkouksia tekoälyn avulla. Ehkä näin jo tapahtuu. Lähes joka päivä näkyy uutisia erilaisista tietomurroista, tietovuodoista ja niihin liittyvistä kiristysyrityksistä. Itse en luota yhteenkään pankkijärjestelmän, yrityksen tai viranomaisen tietoturvaosaamiseen ja tietojen suojaamiseen. On liikaa huonoja esimerkkejä.
Presidentti Putin on sanonut, että se, joka hallitsee tekoälyä, hallitsee maailmaa. Tässä asiassa hän lienee oikeassa. Sotilaskäyttöön tarkoitettujen tekoälysovelusten kehittämisessä on menossa valtioiden välinen kilpajuoksu. Keskustelua käydään niin sanotuista autonomisista aseista, jotka ovat robotteja ja kykenevät etsimään, tunnistamaan ja tappamaan kohteensa itsenäisesti. Pitkälle kehitetty automaattinen järjestelmä tarvitsee ihmisen antaman käskyn tappamiseen, autonominen tappaa kohteensa itsenäisesti. YK:n raportin mukaan Libyassa näin toimivia drooneja on jo käytetty. Historiallisesti on siirrytty uuteen vaiheeseen.
Robottiase voi olla olla vaikka panssarivaunu, hävittäjälentokone, drooni tai sotalaiva, kunhan se pystyy valitsemaan ja tappamaan kohteensa itsenäisesti ilman ihmisen suoraa osallistumista. Näiden autonomisten aseiden eli tappajarobottien kehitys- ja varustelukilpailu on jo menossa. Näitä aseita kehittävät ainakin Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kiina, Etelä-Korea, Israel ja Venäjä. Pohjois-Koreasta ei ole tietoa, mutta voisi lyödä vetoa, että kehitystyö on sielläkin menossa ja samoin Iranissa.
Yhdysvalloissa testattiin tietokonesimuloidussa ilmataistelussa tekoälyn ohjaamaa ja kontrolloimaa miehittämätöntä, itsenäisesti toimivaa hävittäjää parhaita ja kokeneita ihmislentäjiä vastaan. Ihminen hävisi jokaisen taistelun. Pelkoa tuntematon, salamannopeita, oikeita päätöksiä algoritmeillään tekevä kone oli aivan ylivoimainen.
Tekoälyjärjestelmät oppivat ja kehittävät itseään tavalla, jossa ihmisen kyvyt eivät pysy mukana. Tämä koskee tietenkin kaikkea muutakin kuin asejärjetelmiä. Tämä kyky kehittää itseään ja oppia uutta itsenäisesti ja rajattomasti, lienee yksi suurta huolta aiheuttava tulevaisuuden näkymä. Järjestelmään kerätään valtava määrä dataa, simuloidaan erilaisia tilanteita ja laitetaan järjestelmä kokeilemaan ratkaisuja. Näitä simulointeja voi olla samanaikaisesti menossa lukemattomia. Alun kokeilun ja haparoinnin jälkeen syntyy ratkaisuja, jotka voivat olla ihmiselle täysin yllättäviä ja arvaamattomia. Jo tietoteknisellä kivikaudella tästä nähtiin vuonna 1996 viite, kun shakin maailmanmestari Garri Kasparov hävisi IBM:n kehittämälle Deep Blue tietokoneelle. Vuonna 2016 Googlen kehittämä ohjelma AlphaGo voitti go-pelissä hallitsevan euroopanmestarin Fan Huin. Go-peli on äärimmäisen monimutkainen ja pelilaudalla on enemmän mahdollisia pelitilanteita kuin maailmankaikkeudessa on atomeja.
Luonto ohjelmissa nähdään, kuinka parviäly toimii luonnossa vaikka mehiläis- tai muurahaisyhteisöissä, kala- ja lintuparvissa. Parvi liikkuu sulavasti, sen jokainen yksilö on vuorovaikuksessa muiden ja ympäristönsä kanssa. Yhden tai useamman yksilön poistuminen joukosta ei vaikuta parven toimintaan. Samaa kehitellään sotateknologiassa. Nähtävästi muutaman vuoden kuluessa on kehitetty tekniikka, jossa vaikka tuhannen droonin parvi toimii yhteen ja vaikka muutama tuhoutuisi tai menisi epäkuntoon, loput jatkaisivat edelleen tehtäväänsä – vaikka pommien kuljetusta määrättyyn kohteeseen. Melkoisen kylmäävä ja realistinen tulevaisuuden näkymä. Tai kuvitellaan autonominen parvi robottihävittäjiä vaikka ydinpommien kuljettamiseen. Kaikki päätöksenteko voi olla annettu noissa tilanteissa koneiden itsensä haltuun. Kylmää, määrätietoista, äärimmäisen tehokasta toimintaa, johon mitkään inhimmilliset tunteet eivät vaikuta.
Esimerkin vuoksi katsotaan, mikä on eteläkorealainen Samsung SGR-A1. Se on paikallaan pysyvä robotti, joka on varustettu konekiväärillä ja kranaatinheittimellä. Se tunnistaa ihmiset muista kohteista infrapunasensoreilla, hahmontunnistusohjelmistolla ja äänentunnistusmenetelmällä. Jos järjestelmä ei saa tyydyttävää vastausta, se päättää itse, tekeekö hälytyksen vai tappaako kohteen. Näitä robotteja on Koreoiden rajavyöhykkeellä.
Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa on laitos, jossa kehitellään uusia lääkkeitä harvinaisiin sairauksiin. Kuten tiedetään, suuria lääkefirmoja kiinnostavat eniten yleiset sairaudet, joihin kehitettyjä lääkkeitä voidaan myydä laajoille joukoille. Lääkekehitys on kallista ja hidasta. Tekoälyperusteisilla järjestelmillä lääkekehitystä on saatu nopeutettua ja. Koronarokotteet esimerkiksi saattiin valmiiksi hämmästyttävän nopeasti.
Pohjois-Carolinan laitoksesta pyydettiin joku esitelmöimään tekoälyn vaaroista ja väärinkäyttömahdollisuuksista. Testimielessä lääkekehitysohjelman toiminta käännettiin päinvastaiseksi eli yksi 0 muutettiin ykköseksi. Lääkkeiden sijasta kone pantiin etsimään päinvastoin toimivia molekyyylejä siis myrkkyjä. Kone jätettiin yksin yöksi puuhaamaan. Aamulla koneella oli tiedosto, jossa oli 40000 uutta molekyylirakennetta. Nämä ovat ilmeisesti ihmiskunnan historian pahimpia myrkkyjä – pahempia kuin VX-hermokaasu, jolla Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin velipuoli Kim Jong-nam hoidettiin päiviltä Singaporen lentokentällä. Tämän tiedoston teki neljä vuotta vanha tavallinen pc, siihen ei tarvittu mitään supertietokonetta.
Vuosikymmeniä sitten käytiin keskustelua kauhistuttavista biologisista ja kemiallisista aseista – esimerkiksi pernarutosta. Niiden kieltämisestä ja käyttämisestä saatiin sopimus, vaikka osa valtioista, kuten Neuvostoliitto, jatkoi niiden kokeilua ja kehittämistä. Tämä oli paljon halvempaa ja helpompaa kuin vaikka ydinaseiden kehittäminen. Saddam Hussein käytti Irakin-Iranin sodassa 1989 kemiallisia aseita ja oman maan kurdisiviilejä vastaan sinappikaasua.
Nyt näyttää siltä, että nuo entisajat olivat pelkkää idylliä verrattuna siihen, mitä lähitulevaisuus voi tuoda tullessaan. Tarujen Pandoran lipas on avautumassa. Jos robottiaseille ei saada rajoituksia, ne ovat pian laajassa käytössä. Ennemmin tai myöhemmin niitä voi olla terroristien käytössä. Sodankäynnin aloituskynnys voi madaltua, kun voidaan toimia uhraamatta omia sotilaita .
Aikaikkuna mahdollisille sopimuksille sulkeutuu pian. NYT PITÄISI TOIMIA! Jakaantuvassa maailmassa mikään sopimusten teko ei ole helppoa. Toivottavasti silti jaksetaan yrittää.
Lähteitä: Wikipedia; Netflix, Löytöjä ja läpimurtoja, Tappajarobotit; IL 27.3.2022 Mika Horelli
Huuhtanen 