PIRULLINEN MUUTOS HAJOTTAA YHTEISKUNTIA

Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen

Ihmiselle on tunnetusti vaikeuksia tehdä oikeita johtopäätöksi asioista, joissa on monia yhtä aikaa vaikuttavia muuttujia. Työelämässä esimerkiksi lennonjohtajiksi valikoidaan ja koulutetaan niitä harvoja henkilöitä, joiden ajattelu toimii monimutkaisissa, nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Nyt niin me suomalaiset kuin koko ihmiskunta on tilanteessa, jossa lähes kaikki muuttuu nopeasti ja kirkas ajattelu ja toiminta olisi äärimmäisen tärkeää. Samaan aikaan väheksytään tiedettä ja asiantuntemusta.

Ihmisen aivot ovat elin, joka käyttää paljon energiaa. Vaivalloisia ja monimutkaisia asioita ei aina jakseta miettiä eri puolilta vaan mieluimmin oikaistaan ja tehdään helppoja johtopäätöksiä – jotka ovat vääriä. Tässä on sauma populistisille poliitikoille, propagandantekijöille, kansanliikkeiden ja uskonnollisten kulttien johtajille. Euroopassa on lähes kaikissa maissa kohtalainen koulutustaso, mutta eipä taida sekään ajatuksia selkeyttää. Gallupeissa selviää, että Venäjän ja Putinin ymmärtäjiä riittää esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja monissa muissa EU:n jäsenmaissa. Vahvalta vaikuttavaa öykkärimäistä johtajaa ihaillaan – ja ilmaisesti myös kaivataan.

Ei käsitetä, että ei ole kysymys vain Ukrainasta, vaan koko maanosan ja maailman tulevaisuudesta. Etenkin Saksan toimintaan voi olla perustellusti pettynyt. Tulee mieleen Seppo Rädyn muinainen määritelmä Saksasta, jota tässä ei nyt viitsi toistaa. Jos viimeisetkin kansainväliset sopimukset ja pelisäännöt heitetään romukoppaan, maailmasta tulee aika erilainen paikka. Jäljelle jää vahvimman mielivalta, väkivalta. Ihmisoikeudet, laillisuus ja siedettävä turvattu elämä voidaan unohtaa.

Joku määritteli hienosti sen, että ne maat, jotka Venäjä on luokitellut epäystäväillisiksi ja vihollisiksi, ovat niitä, joissa vesijohtovettä voi juoda… Tästä havainnosta voi halutessaan johtaa monia ajatuksia ja päätelmiä.

Kaikkina aikoina ajassa liikkuu luuloja, salaliittoteorioita, uskomuksia, toivoa ja epätoivoa, pelkoa tulevaisuudesta – ja myös optimismia ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Ero menneeseen on siinä, että nykyaikana joka paikkaan tunkeva tiedon ja roskan tulva, jonka rakenne ei ole totuuden välittäminen, vaan ihmisten kiinnostuksen herättäminen ja sairaalloinen koukuttaminen älylaitteiden datavirtaan. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan maailmanlaajuisesti lisääntynyt ahdistus ja masennus on lisääntynyt samassa suhteessa älypuhelimien lisääntyneen käytön kanssa. Monet johtohenkilöt ja huippuasiantuntijat tietoliikennettä ja ohjelmistoja kehittävissä yhtiöissä eivät anna lastensa käyttöön älypuhelimia.

Tämä on kai tuuleen huutamista, mutta esimerkiksi uutisten ryhmittely ja tarjoaminen yksilöllisesti sen mukaan, mikä on eniten kiinnostanut ja eniten luettu, on täydellisen älytöntä. Se vääristää kokonaisuuden ja tarjoaa vinoutuneen kuvan asioista. Takavuosien tutkimusten mukaan eniten ihmisiä kiinnostaisivat julkiset teloitukset. Lukijalle ”uutisia” valitsevat algoritmit vetoavat aina eniten alhaisimpiin ja eniten negatiivisiä tunteita liikuttaviin asioihin. Toisaalta – onko julkaisemisen arvoinen ”uutinen” se, että joku isoperseinen julkkutyrkky käy uimassa kullanvärisessä uimapuvussa tai joku vilauttaa julkisuudessa maitirauhasiaan. Minusta nämä esimerkit eivät ole uutisia vaan täyttä roskaa. Kun uutissivustojen ansaintalogiikka on se, että pyritään raflaavien ja usein valheellisten otsikoiden avulla saamaan mahdollisimman paljon klikkauksia, tulos on sen mukainen. Jälleen kerran, raha ratkaisee.

Paul Watson on tiukan ja aikaansaavan luonnonsuojelujärjestön Sea Shepherd Conservation Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hän on julkisuuden henkilönä koko ajan esillä. Hän on todennut, että tiedotusvälineitä kiinnostaa vain neljä asiaa, seksi, skandaalit, väkivalta ja julkkikset. On melkoisen kummallista, että ihmiset ovat kiinnostuneita julkkisten mielipiteistä ja heiltä toimittajat kyselevät kaikkea mahdollista vaikka yhteiskunnallisia tai poliittisia kysymyksiä. Jos on ikänsä pelannut jääkiekkoa tai jalkapalloa, se tuskin laaja-alaista ajattelua ja tietämystä kehittää – luultavasti vain paisuttaa egoa ja omaa yksisilmäistä ajattelua, jota moni urheilusankari ilmeisesti luulee suureksi viisaudeksi, ja kertoo sen twiitteinä julkisuuteen.

Tämän jutun otsikko viittaa osin siihen, että nyt myös tekoäly on valjastettu luomaan täysin aidolta vaikuttavia valeuutisia. Kenestä tahansa voidaan luoda vaikka uskottavan näköinen pornofilmi. Täysin jonkin aidolta vaikuttavaa puhettakin sisältävä voidaan tuottaa kertomaan mitä tahansa. Tätä tehdään jo, muun muassa USA:n entinen presidentti Obama on laitettu puhumaan törkeyksiä ja niin edelleen. Olkoon sisältö mitä tahansa, aina sen joku ottaa totuutena. Tarvittaisiin Einsteinin aivot erottamaan todellisuus valheesta. Käytännössä lähes jokainen altistuu nyt tälle joka tuutista tulevalle virralle. Sitä tuottavat myös valtiolliset toimijat hajottaakseen demokraattisia yhteiskuntia ja vaikuttaaksen vaaleihin. Kuten sanottua, paksuinkin propaganda ja älyttömimmätkin salaliittoteoriat menevät aina joillekin perille. Luottamus demokratiaan on jo vähentynyt rikkaissa maissa.

Yleisesti algoritmit suosivat agressiivista, negatiivisia tunteita välittävää tyyliä. Todellisuus mielissä vääristyy ja se alkaa vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon. Jotkut harvat ovat saaneet tilanteesta tarpeekseen, muuttaneet ja eristäytyneet johonkin korpimökkiin. Tämä ei tietenkään ole mahdollista monille.

Tuolla edellä tuli jo sivuttua sitä, mistä ns. uutiset koostuvat. Edellä mainittu Paul Watson toteaa, että ilmastokriisistä ja luonnon tuhoutumisesta huolimatta niihin liittyvä uutisointi on edelleen sivuosassa, vaikka mitään ratkaisevaa luonnonsuojelussa – joka on itseasiassa ihmisen suojelua – ei ole saatu aikaiseksi. Maailmanlaajuinen keskiarvo, puolentoista asteen lämpeneminen saavutetaan ja ylitetään lähes varmasti lähivuosina. Watson ennustaa, että kymmenen, viidentoistavuoden aikana syntyy väkivaltaisia ympäristöjärjestöjä, kun planeetan tila yhä pahenee ja sille tulee vastavaikutus. Nykyisin äärioikeistossa kansainvälisesti on ekofasistisia näkemyksiä, joihin liittyy rasistisia ihmisnäkemyksiä ja virheellisiä luuloja ilmastomuutoksen syistä. Toivottavasti nämä ajatussuunnat eivät vahvistu.

Mikä on tiedotusvälineiden tilanne Suomessa? Yleisradiota ja valtakunnan päälehteä Helsingin sanomia haukutaan puolueellisiksi varsinkin perussuomalaisten suunnasta. Vain heistä muka kaivetaan kaikki negatiivinen esille ja heitä mollataan. Tämä on perinteinen itsesäälissä rypevä uhriutumismalli. Savon Sanomien Jukka-Pekka Räsäsellä on aiheesta hyvä kirjoitus 18.8.2023. Hän muistuttaa kirjoituksessaan, kuinka pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) joutui eroamaan 2023. Kohtelu mediassa ei ollut mitenkään pehmeää. Kulttuuriministeri Suvi Lindeen (kok) joutui eroamaan golfkentän tukien myöntämisen takia. Hänen perheensä oli osakkaana ko. golfkentässä. Ilkka Kanervan (kok) tekstiviestejä eräälle Johanna Tukiaisella kammattiin 2008 täikammalla. Kanerva joutui eroamaan. Matti Vanhasen lautakasasta kohuttiin, samoin Matin naisasioista lähes yksityiskohtiin mennen. Vuonna 2013 oli Heidi Hautalan vuoro olla otsikoissa. Mika Lintilän mahdollisesta alkoholinkäytöstä kohkattiin. Sanna Marinia epäiltiin julkisuudessa huumeiden käytöstä ja niin edelleen.

Jukka-Pekka Räsänen toteaa sattuvasti artikkelinsa lopussa: ”Poliittisen vallan käyttäjät ovat tarkkailun alla, se on demokratian kulmakiviä. Siksi kyseisiin tehtäviin hakeutuvilla perälaudan pitää kestää vähän merivettä, oli puolue mikä tahansa.”

Uskon, että Suomessa useimmat toimittajat yrittävät kertoa totuuden. Osalla alkaa tosin olla kielen hallinnan, kieliopin ja selkeän johdonmukaisen tekstin tuottaminen vaikeaa. Kun lainataan vanhoja sometekstejä tai puheita, ehkä kannattaisi aina huomioida konteksti eli laajempi asiayhteys. Mielestäni on suhteetonta, että entisestä twitteristä, nykyisestä Elon Muskin roskalaarista, jonka nimi muutettiin X:si, lainataan julkisuuteen paljon poliitikkojen ja kaikenlaisten äärihuomiota hakevien tekstejä. Miksi toimittajat hakevat sieltä tunteita kiihdyttäviä yksittäisten öyhöttäjin roskaa? Ja miksi poliitikot viestivät siellä, pienelle vähemmistölle? Suomessa aikuisista X:ää käyttää noin 17 prosenttia eli määrä ei riittäisi mihinkään kunnolliseen mielipiteiden kartoitukseen. Onko kyseessä vain toimittajien laiskuus vai klikkiotsikoiden haku?

Suomessa on luottamus tiedotusvälineiseen vielä kohtalaisen hyvällä tasolla. Vallanpitäjien vahtikoira hoitaa tehtäväänsä, vaikka se ei kaikkia miellytä.

Lähteitä: Wikipedia; Savon Sanomat