Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
Elämme ahdistavia aikoja koronoineen ja sotineen ympäristökriiseistä puhumattakaan. Kaikki tietenkin heijastuu nuorten henkiseen tilaan. Väkivalta ja kiusaaminen näyttävät muuttuneen jokapäiväiseksi ja siedetyksi asiaksi. Koulussa joku otetaan kohteeksi ja joukolla piinaaminen voi yltää jopa kotiovelle asti. Ääritapauksissa voi koulunkäynti muuttua mahdottomaksi. Mitä tekevät opettajat, rehtorit, sosiaalityöntekijät ja poliisi? Kun keskustelut eivät auta, kaikki ilmoittavat, että ei voi mitään. Oppilas saa vaikka jäädä opiskelemaan kotiin, kun siis mitään ei muka voida tehdä.
Tässä vaiheessa alan nähdä punaista. Jos nykysäännöt ovat niin lepsut, ettei mitään voi tehdä, on aika muuttaa selkeästi sääntöjä ja lakeja. Nykymenolla pilataan lukemattomien nuorten mielenterveys ja tulevaisuus, sekä annetaan monille käsitys, että tässä yhteiskunnassa saa tehdä ihan mitä tahansa ilman seuraamuksia ja toisten tunteista ei tarvitse vähääkään välittää. Näin kasvatetaan sukupolvea, joka aikuiseksi tultuaan terrorisoi muita työelämässä ja on täysin kelvoton johtotehtäviin. Tällä menolla ei ole vaaraa, että pysyisimme onnellisena maana millään mittareilla.
Mitä siis pitäisi tehdä? Seuraavassa ajatuksia satunnaisessa järjestyksessä.
– Nettikiusaaminen ja muitten yllyttäminen maalittamiseen, kuten törkeyksien ja valheiden, nöyryyttävien videoiden levittäminen, on saatava yleisen syytteen alaiseksi ainakin alle jonkin sopivan ikärajan, vaikka 18 vuotta. Kun seuraavat vaalit tulevat, muistakaa tarkistaa, minkä puolueen ministeri torppasi tämän asian tällä vaalikaudella aiemmin. Se olisi koskenut yleisesti kaikkia, toivottavasti edes nuorille saadaan asiasta pelote.
– Rangaistavuuden ikäraja on laskettava neljääntoista vuoteen. Ihmisen aivot alkavat nykytiedon mukaan olla täysin kehittyneet noin 25 vuotiaana. Tietenkin aivot muokkaantuvat koko elämän ajan, mutta jonkinlaisena merkkipaaluna kehityksessä pidetään juuri 25 vuotta. Nykyajassa 14 ja 15 vuotiaan välillä tuskin on kovin suurta eroa ymmärrryksessä. Alle 15 vuotiaat käyttävät hyväkseen tilannetta, jossa rikoslaki sanoo: ” Alle 15-vuotias rikoksentekijä ei joudu oikeuteen, eikä häntä rangaista, koska hänen ei katsota voivan rikosoikeudellisesti syyllistyä rikokseen.” Näitä kommenttteja, joissa nuori toteaa, että hänelle ei voida mitään, näkyy yhä useammin. Tottakai niitä yliymmärtäjiä, jotka tätä ikärajan laskemista vastustavat, riittää ties millä perusteilla. Pitäisiköhän katsoa todellisuutta kaduilla ja kouluissa kirjaviisauden sijasta.
– Kiusaajan pakosta vaihtaa koulua on puhutta iät ja ajat. Tähänkin on löydetty tuhat ja yksi selitystä, miksi mitään ei saada päätetyksi. Kiusaajaryhmän päävaikuttajayksilö pitäisi voida vaikka siirtää koulukotiin pois tutusta ympäristöstä. Tosin tietoa tihkuu, että nämä laitoksetkin ovat enemmän lepsuja oleskelutiloja, joissa ei osata tai pystytä pitämään minkäänlaista kuria ja järjestystä. Ei nuori siitä traumaannu, jos hänelle laitetaan selvät rajat ja pelisäännöt. Entisaikojen ylikovasta järjestelmästä on ilmeisesti siirrytty äärimmäiseen lepsuuteen, joka ei hyödytä ketään. Jostain syystä näyttää, että Suomessa ei riitä myötätuntoa ja oikeutta rikosten uhreille tai kiusatuille.
– Jonkinlainen muutaman vuorokauden laitosmainen talteenotto voisi olla herättävä kokemus nuorelle. Käytäisiin läpi sitä, mitä ihmisyys, toisten huomioonottaminen ja lainsäädäntö vaatii. Jos nykylainsäädäntö estää tämän, lakia on muutettava. Vanhemmilla ei pitäisi olla tähän mitään sanomista tai vaikutusvaltaa. Vanhemmista osa on idiootteja, jotka sinisilmäisesti uskovat kaiken valheen ja kaunistelun, jota heidän kullanuppunsa kertoo. Etsitään syytä tilanteeseen kaikkialta muualta, paitsi peilistä. Kokemusperäisesti näyttää siltä, että mitä enemmän vanhemmilla on vaurautta ja yhteiskunnallista asemaa, sitä sokeampia he ovat jälkikasvunsa suhteen.
– Jonkinlainen ryhtiliike pitäisi saada aikaan niin opettajien, rehtoreiden, sosiaaliviranomaisten kuin poliisin suhteen. Jos he kertovat, että ei voi tehdä mitään, on syytä kysyä, mitä pitää muuttaa, että voidaan tehdä. On luonnollista, että ikävät ja tuskalliset asiat mielellään ohitetaan, mutta tekemättömyyden hinta on kova, pitkälle tulevaisuuteen. Lainsäätäjille, kansanedustajille on pantava jatkuvasti painetta asiassa. Pelkkä jeesustelu ei muuta mitään, nyt pitäisi toimia.
Liitän muukaan muutaman linkin aiemmista kirjoituksista vuosien varrelta.
Lähteitä: Wikipedia; Yle nettiuutiset 10.9.2023,
https://huuhtanen.wordpress.com/2020/12/19/miten-lapsesta-tulee-hirvio/ ; https://huuhtanen.wordpress.com/2018/05/26/peruskoulun-pimea-puoli/ ; https://huuhtanen.wordpress.com/2018/03/16/oppilaat-vai-vanhemmat-pahimpia-hairikoita/
Huuhtanen 